"USKOLLISUUS JUMALAN LAHJOJEN HOITAMISESSA"
saarna Järvenpään kirkossa su 28.7.2002
Evankeliumi, Matt. 25: 14–30
Jeesus sanoi: »Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa. Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.
Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen: hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia. Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi. Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.
Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset. Se, joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’
Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: ’Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi.’ Isäntä sanoi hänelle: ’Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!’
Viimeksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin, ja sanoi: ’Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt, ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut. Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.’ Isäntä vastasi hänelle: ’Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt, ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut. Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen. – Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia. Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on. Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.’»
JEESUS KÄYTTI AIKANSA IHMISTEN TUTUIMPIA KÄSITTEITÄ JA KIELTÄ
Jeesus puhui aikansa ihmisille heidän omalla kielellään, heille tavallisilla käsitteillä ja termeillä. Hän puhui vertauksissaan kedon kukista, maanviljelystä, kylvämistä, sadon korjuusta ym. maatalouden termeistä. Hän käytti myös taloudellisen elämän termejä, rahaa ja omaisuutta koskettavia ilmaisuja, jotta ne ihmiset, jotka olivat rikkaita, saattoivat ymmärtää hänen sanomansa.
Meillä on nyt esillä tyypillinen Jeesuksen vertaus. Vertauksista ei koskaan voi soveltaa kaikkia yksityiskohtia, vaan kullakin vertauksella on yksi pääsanoma, jonka Jeesus halusi välittää kuulijoilleen.
TÄMÄ VERTAUS EI OLE:
…TALOUDELLISEN VOITON JA AHNEUDEN PUOLUSTUS
Tämän vertauksen sanoma ei ole = osata tehdä mahdollisimman hyvin rahaa ja omaisuutta. Miksi näin? Muistamme sen vertauksen, jossa rikas mies oli huolehtinut hyvin omaisuudestaan ja rakentanut viljoilleen ja mietti miten laajentaisi aittojaan, jotta kallisarvoinen vilja, Jumalan lahja, ei joutuisi hukkaan, vaan saataisiin oikein varastoiduksi. Tälle miehelle Jumala sanoi:
20. Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä hullu! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta takaisin. Ja kaikki, minkä olet itsellesi varannut - kenelle se joutuu?'
21. "Näin käy sen, joka kerää rikkautta
itselleen mutta jolla ei ole aarretta Jumalan luona." Luuk 12:16Muistamme myös, miten tullimies Sakkeuksen kohdatessa Jeesuksen, Sakkeus oli valmis 8. Mutta Sakkeus astui esiin ja sanoi Herralle: "Katso, Herra, puolet omaisuudestani minä annan köyhille, ja jos joltakulta olen jotakin petoksella ottanut, niin annan nelinkertaisesti takaisin". Luuk 19:8 Sakkeuksen kohdalla ei ollut kyse vertauksesta, vaan todellisesta tapahtumasta.
Siispä tämän päivän vertauksen pääviesti ei voi olla mahdollisimman suuren omaisuuden kartuttaminen vielä suuremmaksi.
EI OLE …VIISAUDEN YLISTYS
Tämän vertauksen syvin sanoma ei voi myöskään olla viisaus, joka kerrotaan vertauksessa, jossa taloudenhoitaja isännän palatessa nopeasti järjesteli omaisuuden hoidon siten, että hänellä oli ystäviä, joiden luokse mennä silloin, kun isäntä palaa ja toteaa hänen hoitaneen huonosti omaisuuttaan ja antaa hänelle lopputilin eli yksinkertaisesti potkut! Luuk 16:1-
MITÄ JEESUS HALUSI SANOA JA KENELLE JEESUS HALUSI SANOA?
Tällä vertauksella on aivan oma sanomansa. Jeesuksella on tärkeä = ainutlaatuinen viesti tämän kilpailuyhteiskunnan rasittamille ja riivaamille ihmisille. Avain vertauksen ymmärtämiseen on kolmessa sanassa:
"Kullekin kykynsä mukaan!" Kyky/dynamis- sana voidaan kääntää myös "voimansa ja valtansa mukaan." Se merkitsee siis, että
VANHUKSET IIDA JA HANNA.
Idalla ja Hannalla oli vanhainkodissa yhteinen huone. Hanna oli lähes satavuotias ja Iida yhdeksänkymmenen paikkeilla. Iida oli pieni ja laiha ja viluinen ja makasi lähes aina vuoteessaan huopa ympärillään. Hanna istui vuoteessaan ja tarkkaili säännöllisin väliajoin Iidaa. Välistä, kun Iida liikahti, huopa valui hänen päältään lattialle. Sitä Hannan oli vahdittava. Suurella vaivalla hän kohottautui vuoteestaan, tuki ruumistaan tuoliin ja pöytään, pääsi vähitellen Iidan vuoteen viereen, onnistui melkoisin ponnistuksen kumartumaan ja nostamaan huovan maasta ja kietoi sen takaisin viluisen Iidan ympärille.
Kun työ oli tehty, hän taputti Iidaa poskelle ja sai tämän kasvot kirkastumaan. Apu vaati vaivaa, mutta palkkana oli ihminen, joka loisti vähän aikaa. Hannan teko vaati myös vastuuta ja uskollisuutta. Kun Hannalta tiedusteltiin haluaisiko hän oman huoneen, hän vastasi tietysti myöntävästi, mutta totesi: "Enhän minä voi, miten Iidan sitten kävisi?"
(Malte Blaxhult: Pientä suolaista pärskettä, s. 22-23 Kirjaneliö 1974, ISBN 951-600-280-3)
Satavuotias Hanna ei kätkenyt leiviskäänsä maahan. Hanna ei valittanut sitä, että hän oli niin vanha ja huono liikkumaan. Hanna hoiti leiviskänsä huolella ja sai Iidan kirkastumaan.
MISSÄ ON EVANKELIUMI = ANTEEKSIANTAMUS TÄSSÄ VERTAUKSESSA?
Kun tässä vertauksessa korostetaan tekemistä ja oikein toimimista, niin missä tässä on sitten evankeliumi = anteeksiantamus ja vapautus? Julma tuomio kerrotaan lopussa. Evankeliumi on siinä että Jeesus antoi itsensä, hoiti oman leiviskänsä, tehtävänsä, lahjansa = Jeesus rakasti meitä viimeiseen asti ja antoi itsensä meidän edestämme. Epistolatekstissä sanottiin:
Tehän tunnette Herramme Jeesuksen Kristuksen armon: hän oli rikas mutta tuli köyhäksi teidän vuoksenne, jotta te rikastuisitte hänen köyhyydestään.
2.Kor 8:9Jeesuksen tähden me voimme saada anteeksi ja uuden voiman elämämme arkisimpiin ja vaikeimpiin tehtäviin, ihmissuhteisiin ja elämän tilanteisiin. Anteeksiantamus ja armo vapauttavat muutokseen. Armahdettuna on hyvä elää. Ei tarvitse elää katkeroituneena ja epäonnistuneena. Ei enää tarvitse tuijottaa omiin mahdollisuuksiinsa, olosuhteiden hankaluuteen ja syytellä toisia, vaan saa palvella iloisesti omilla lahjoillaan / lahjallaan. Mieluummin pieni ja oikeinpäin kuin suuri ja väärinpäin!
MUUTAMIA KYSYMYKSIÄ MEILLE JOKAISELLE MIETITTÄVÄKSI:
ROHKAISU JOKAISELLE LEIVISKÄN KÄYTTÄJÄLLE
Lopuksi haluan rohkaista jokaista arkaa, väsynyttä tai pettynyttä leiviskänsä käyttäjää VT:n saarnaajan kirjan sanoilla:
1. Lähetä leipäsi veden yli, ajan mittaan voit saada sen takaisin.Jaakko Harjuvaara
Viimeisin päivitys 1.2.2003