AILI JA MIELO-LEHMÄ -
ELÄMÄÄ UNTOLASSA JA KOTIPIHALLA
Enimmäkseen ajalta: 1940 - 1957 - muutama nykyajan
kuva.
Uusin päivitys 24.1.2022
Sivustot näkyvät parhaiten TIETOKONEELLA tai TABLETILLA - mobiilikäytössä kuvien latautuminen saattaa kestää...
Mielo-lehmä 27.5.1945
Paikka on Untolan alaosassa, kuvan oikean reunan 'vieressä' on
Mannilantie.
Tekstinä oli
'lypsytunnilla', vuodelta 1945.
Tekstinä oli 'tytöt
lypsyllä' - 20.7.1945
Joku pitelee häntää poissa tieltä, kun on suorana taaksepäin.
v 1945
Kuva
otettu myös Untolan
alaosasta talolle päin. Saunarakennus olisi vasemman yläkulman jatkona.
Orapihlaja-aita
oikealla on rajana Mäkisen tonttiin. Tuossa vasemmalla olevista
koivuista tänne Mannilantielle päin tien reunassa oli hyvä
metsämansikka-alue. Pienokainen
taaempana on
ilmeisesti Liisa tai Heikki.
Ailin pojanpojan eli
Samulin ja Katin perheessä lehmät ovat Lapin maatiaislehmiä. Mielo
lienee ayrshire-lehmä?
* * *
Koska olen syntynyt
1944 ja
muistan mielestäni tämän lehmän 'luonnossa' ja esim. separaattorin
käytön, niin sen on täytynyt olla useampia vuosia eli vähintään
1947-1948 asti. Muistan myös, että lehmää pidettiin jossain
Maatalousnormaalikoulun mailla 'laitumella' = rautakanki lyötiin syvään
keskelle laidunta ja ketju kiinni siihen. Mielon lypsäminen ja
hoitaminen siellä laitumella asti -
oli hankalaa. - Heikki muistaa varmaan tarkemmin?
Heikin
tarkennuksia: Mielo asusteli talvet navetassa autotallin takana.
Keväällä päästettiin ulos omalle pihalle ja riemukasta laukkaa oli kiva
katsella. Laidunaluetta oli melkoisesti jo omalla tontilla, mutta
varmaan käytettiin myös ulkopuolisia laitumia. Mielolla oli tärkeä
rooli perheen ruokataloudessa. Vaari kasvatti lisäksi sikaa ja lampaita.
Kotona oli lisäksi kanoja+vihaisia kukkoja ja kaneja.
ISOKOKOINEN
KUVA
Piharakennus,
jossa vasemmalla autotallin ovet. Autotallin takana 90 asteen kulmassa
jatkuvan pidemmässä osassa vasemmalla navetta, pikkula (ulkohuusi),
puuliiteriosa ja yläkerran vintissä säilytystilaa.
Navettaan
käynti
kulmauksen perältä vasemmalla, pikkulaan suoraan ja liiteriin oli
'aukko' oikealla, pääovet/leveät pariovat liiteriosaan leikkimökin
takana keskellä. Liiterissä teurastettiin (kirveellä pää poikki) kanat
tarvittaessa. Lapset eivät saaneet olla katselemassa kanojen
teurastamista, mutta jostain raoista sitä tirkisteltiin. Oli
jännittävää katsella, kun päätön kana lensi säännöllisesti pölkyltä
otteesta irti päästessään päin liiterin seinää... Verijäljet jäivät
seiniin.
Liiterin
pariovien oikealla puolella oli jännittävä suuri, vajaan metrin
korkuinen aiv-rehun liuoksen (suolahappo) lasipullo, jossa oli myös
lasinen
kierrekorkki ja sitä käännettiin auki ja haisteltiin suolahapon
pistävää hajua...
Oikeasta
päädystä meni portaat yläkertaan ja niiden portaiden alapäässä oli
sementtinen - lienee kylmähköksi tilaksi tarkoitettu koppero, johon
heitettiin aina lasiastioiden jätteet/sirut. Yläkerrassa oli
kaikenlaista tavaraa varastoituna. Portaiden yläpään vieressä oli
Yhteiskoulun 1-3 luokkien kesällä kerättävien kasvien prässi, jossa
kasvit kuivattiin ja sitten syksyllä siirrettiin Kasvio-keräilykansioon
heimoittain lajiteltuna. Kasveja piti kerätä 30 kpl kunakin kesänä ja
syksyllä ne tentittiin, niin että piti tunnistaa kasvi, kun opettaja,
minulla Erkki Kolehmainen
eli Simppu peitti kasvipaperin oikeassa alakulmassa olevan nimilapun,
piti osata suomalainen nimi, heimo ja myös latinan kielinen nimi. Jos
osasi suomalaisen nimen ja heimon, niin sai parhaassa tapauksessa 8,
jos osasi vielä kasvin latinan kielisen nimen, sai 9 ja jos kasvit
olivat erityisen hyvin prässättyjä ja hyviä yksilöitä, niin jopa 10.
Minä yritin vain tuota 8 arvosanaa.
Vintin kattoparruihin oli
kiinnitetty koukut ja pyykkinarut ja talvella pyykit kuivatettiin
täällä, koska jäätyneet lakanat ym. muutaman päivän aikana vähitellen
'haihduttivat' jään ja ne kerättiin sitten hieman jäisinä mankelointia
tai silittämistä varten sisään.
Rakennuksen päädystä oli
käynti kulmaukseen, jossa olivat saunarakennuksen yläkerrassa asuvan
Hilma Kokkolan puuliiteri.
Piharakennuksen takana oli pikkulaan
rajoittuvana 'tunkio', jonne vietiin kompostoituvan likasangon ym.
sisältö. Takaseinustalle kerättiin pois vietävää romua = poissa
näkyvistä.
Piharakennuksen autotallin ja vasemmalle radallepäin
olevan aidan välisessä tilassa oli kanojen ulkotarha, johon kanat
tulivat navetan seinässä olevasta aukosta lankkua myöten. Verkko-ovi
kanalan ulkotarhaan meni autotallin kulmasta ja jos ovi sattui jäämään
raolleen, niin vihainen kukko ja osa kanoista karkasi pihalle.
Kerran kukko hyökkäsi kimppuuni pihalla ja juoksin karkuun, kunnes
aikuiset ehtivät hätiin. Äiti löi kukkoa jollain vitsaksella ja kukko
pyörtyi ja nostettiin takaisin kanalaan ja ovi visusti kiinni. |
Navettarakennuksessa oli myös lampaita talvella - pieniä karitsoitakin.
kuva 243 - 19.4.1946
Liisa karitsojen kanssa
keittiössä. Karitsat tuotiin kovalla pakkasella välillä
lämpimään
keittiöön. Kesällä lampaat vietiin laitumelle 'Rantaan', jossa asun
nykyisin. Järveltä tulevan kanavan ja sen sivukanavan väliin jäi kapea
maakaista. Lampaat vietiin siihen ja aita kanavasta toiseen. Yleensä
lampaat pysyivät siellä maalla, mutta joskus halusivat pois ja lähtivät
uimalla kiertämään aitaa. Niiden turkki tuli kuitenkin niin painavaksi
vettyessään, että ne piti käydä nostamassa vedestä rannalle, koska
muutoin oli vaarassa, että ne hukkuvat niin painavina järveen.
Kesällä kerättiin puista ja pensaista oksia kimpuksi -
kerpuksi -
joita vietiin talvella lampaille ruuaksi, niissä olivat kuivat lehdet
ja varmaan järsivät ohuempia oksanversojakin.
kuva 117 - 26.5.1946
Kun ruokana oli makaroonilaatikkoa, joka oli tehty vähän pidemmistä ja
ohuemmista makarooneista kuin nykyisin,
niin olin tuijottanut pitkään näitä pidempiä makaroonin pätkiä
lautasella ja todennut: "Hyi matoja, vie kukolle!"
Makaroonipakkaus oli ohutta kellertävää pahvia, jossa oli
selluloidi-ikkuna etupuolella ja siitä näkyivät läpi ne makaroonit.
Takana radan toisella puolella oleva valkoinen asuinrakennus oli Heino
ja Ilta Kokkosen kotitalo. Pojat Matti Kokkonen ja Pertti Jaukkari
olivat usein kavereina niin kesällä kuin talvella. Talvella laskettiin
suksilla radan vieressä olevalta korkeammalta reunalta raiteiden
vierelle.
Tuo kotipiha oli monipuolinen leikkipaikka.
23.1.1944
ISOKOINEN
KUVA
Liisa
laskemassa potkukella yläpihalta saunanmäkeä = saunarakennusta kohti.
Takana näkyy edellisen kuvan piharakennuksen pääty ja sen vasemmassa
reunassa ovi yläkerran portaisiin. Hilman liiterin ovi on juuri Liisan
takana. Saunanmäkeä reunusti kukkapenkki - kuva alla - ja kukkien
takana kasvoi kriikunapuita.
Alunperin kulku yläpihalle kulki tästä
saunanmäkeä ylöspäin ja se riitti alkuun, kun Tyynellä ja Vilmalla
tässä asuessaan ei ollut autoa. Myöhemmin Pekan ja Ailin muutettua
tähän, sodan jälkeen rakennettiin leveämpi autotie kriikunapuiden takaa
ja saunan takaa (kuvia saunarakennuksesta tulossa...) tontin reunaa
myöten suoraan isommalta alaportilta tulevalta tieltä, joka aluksi
kiersi saunarakennuksen ja tuli tästä mäkeä ylös kapeana tienä
yläpihalle. (Karttapiirros tulossa...)
Piharakennuksen takana aidan takaa häämöttää Mäkisen tontin
piharakennus...
Nykyisen
'ilmaston lämpenemisen' hokeman aikana on hyvä todeta, miten vähän
lunta
on maassa 23.1.1944 keskitalvella.
Tunnettuahan oli, että talvisodan 1939 - 40 talvena pakkasta oli yli
-40
astetta, jolloin omenapuita paleltui suuri määrä - myös tästä Untolan
puutarhasta, jossa niitä Tyynen ja Vilman aikaan oli hyvin paljon.
(kuvia tulossa...)
10.6.1945
Liisa,
Heikki ja Hilma-täti kitkemässä ja kastelemassa saunanmäen
kukkapenkkiä. Heikki lähinnä piällysmiehenä seuraamassa toisten
työskentelyä. Liisa vähän yli 5 v ja Heikki 3v.
kuva 255 - 20.7.1945
kuva 254 - 20.7.1945
Lastenhoitaja Vuokko
20.5.1945 ja taustalla piharakennus.
kuva 257 - 20.5.1946
Aili kylvämässä vihannesmaata.
kuva 244 - 28.4.1946
Leikkimökin edustalla Liisa 6v ja Jaakko 2v
kuva 297 - 1948 kesä
Liisa hyppynarun kanssa lämpimänä kesäpäivänä, koska kuljetaan paljon
jaloin ja aurinko helottaa täydeltä terältä.
Syksyä kohden.
kuva 268 - 1946 syyskuu
Monikäyttöiset puurattaat. Oli jo viileää syyskuuta, kun molemmilla on
lapaset ja Heikillä miehekäs lippis ja Jaakolla kaninkarvahattu.
kuva 269 - 1946 syyskuu
kuva 271 - 1946 syyskuu
Jaakko ja Heikki
kuva 270 - 1946 syyskuu
Heikki ja hieno rakennus!
kuva 272 - 1946 syyskuu
Liisa
kuva 258 - 26.5.1946
Junaa odottamassa Jaakko 2v - Heikki 4v - Liisa 6v
kuva 245 - 26.5.1946
Jaakko hiekkalaatikolla
kuva 247 - 26.5.1946
Heikki äidin pihaparturissa
kuva 264 - 18.5.1946
Talon kulmauksen sadevesitynnyrillä vasemmalla Pirjo Rautio (perhe
yläkerrassa vuokralla), Heikki ja Jaakko.
kuva 273 - kevättalvi 1948
Äidin kanssa kevätaurinkoa ottamassa. Jaakko oli luopunut hankalasta
kaninkarvahatustaan.
kuva 274 - kevättalvi 1948
Lumiukkotalkoissa Jaakko, Liisa ja Heikki.
Jaakolla
nuorimpana 4v ei oikein
onnistu tuo lumiukon muotoilu niin isosisikolla ja - veljellä. Jaakon
kaninkarvahattu oli hirveä, sillä siitä irtosi ohuita pieniä karvoja
suuhun ja aiheutti aina oksennusrefleksin.. ;) Liisan ukko sai baskerin
ja Heikki antoi oman kunnollisen karvalakkinsa ukolleen. Hiilet
silmiksi ja napeiksi haettiin liiteristä koksikasasta.
Talon vierellä on katolta rännien kautta valunut sulamisvesi tehnyt
loskaa tien kohdalle.
kuva 275 - kevättalvi 1948
Heikin lumiukon vierellä isä, Jaakko ja Heikki
kuva 276 - kevättalvella 1948
Heikki ja lumiukko
8 vuotta myöhemmin:
kuva 293 - 1956?
Lumiukko suureni vuosien varrella - Heikki vierellä - Jaakko kuvasi.
Leikkimökin kuvia:
kuva 119 - kesä 1948
Aikaisemmissa kuvissa näkyi
jo Liisan
leikkimökki. Se oli hänen käytössään, Heikki hyväksyttiin välillä
mukaan, mutta pienintä ei niin helposti.
Mökki oli hieno, mutta Liisa toivoi kovasti siihen ikkunan pokiin
oikeita ikkunalaseja - mutta toive ei mennyt perille. Isä ei siihen
suostunut.
Liisalla oli nimittäin silloin ikävää, kun joskus kiusasimme häntä
Heikin kanssa niin, että heitimme hiekkaa ikkunoista sisälle. Liisa
ehti toiselle ikkunalle hätistelemään pois - mutta silloin toinen
heitti toisella seinällä olevasta ikkunasta ja hiekkaa tuli sisälle ja
Liisalle siivoamista. - Ikkunalasit olisivat olleet kyllä tarpeen.
Tässä kuvassa on kauppaleikki, jossa Liisa ja Heikki olivat myyjien
puolella ja minä kelpasin asiakkaaksi - mutta sinne myyjien puolelle ei
ollut asiaa. Se olisi ollut jännää, kun pöydällä oli oikea leikkivaaka,
jossa viisari heilui ja näytti painoa, kun vaakaan laskettiin tavaraa.
Vaakaa näkyy vähän Jaakon pään vasemmalta puolelta.
Kun minua ei hyväksytty myyjien joukkoon, niin minulle annettiin
leikkimökin sivulle kumollaan oleva laatikko kaupan pöydäksi ja vaakaan
virkaa hoiti kaksi lankunpätkää päällekkäin.
kuva 299 - 1948 kesä
Jaakon kauppa. Laiha lohdutus, kun vaakakaan ei näyttänyt painoa :)
Heikki ja Remu seuraavat Jaakon kaupantekoa.
kuva 298 - 1948 kesä
Jotain myytävää pöydällä näkyy olevan.
Mökin päädyn takaa oikealla
näkyy
polkupyörä, jonka ohjaustangossa on rautalangalla kiinni vanerilevyn
palaseen kiinnitetty rahtikirja. Jos lähetti polkupyörän VR:n
rahtitavarana, niin tuollainen lappu kiinnitettiin pyörään.
https://www.jaakkoharjuvaara.fi/historia_jarvenpaa2.shtml#PISTORAIDE
kuva 277 - 1951 kevättalvella
Jaakko ja Heikki äidin ompelemat ulkopuserot päällään.
kuva 300 - v 1951
Heikki kissanpennut sylissään. Saunan vintillä asuvalla Hilma-tädillä
oli aina Minni-kissa ... ja
kissanpentuja.
kuva 259 - v 1952 keväällä
Heikki ja Liisa hyppylaudalla. Äiti kurkistaa ruokahuoneen ikkunasta.
kuva 267 - kevät 1952
Heikki ponkaisi nyt Jaakon korkealle ja Liisa katseli.
kuva 301 - 1952 kesällä
Kesällä 1952 oli meillä
muutaman viikon
? ajan ruotsinkielinen Liisan ikäinen Christina Markelin, jonka kautta
ilmeisesti oli tarkoitus olla Liisan kanssa samanikäisen tytön seuraa
ja varmaan takana oli myös ajatus ruotsinkielen osaamisesta, kun Liisa
oli aloittanut Yhteiskoulun syksyllä 1951.
Hyppylauta oli tämän kevät-kesän 1952 menestys (ei ollut trampoliineja,
joita nykyisin on melkein joka pihalla). Korkealle tässäkin sai
pompautettua toisensa. Kuvassa Liisa ponkaisee Heikin korkealle.
LAND ROVER
Heikin alapuolella näkyy hieman huonosti Land Rover -jeeppi, jonka isä
oli hankkinut Puutavaralle tarkoituksena kai käydä tekemässä kevään
lumien aikaan tukkikauppoja Sipoossa kevättalven sahauksia varten.
(Sahan sivusto on työn alla ja myöhemmin lisätään tähän linkki.)
Tällä
Land Roverilla Heikin kanssa opettelimme ajamista pihassa. Oli
turvallista harjoitella hitaalla vauhdilla, kun siinä oli
ryömintävaihde - erittäin hidas (mutta vahva) metsämaastossa ajoa
varten.
Heikki muisteli:
"Lantikka oli minulla aika usein käytössä kortin saatuani ennen
Citikkaa.
Sillä vedettiin Harakkaa jäällä ja hoideltiin asioita Hesaa myöten.
Yritin myös opettaa äitia ajamaan Rannassa, mutta se ei oikein edennyt.
Kytkin oli liian nopea. "
- - -
Isä hankki tuon CITROEN 2 CV:n, kun Heikki oli armeijassa Kauhavalla
Ilmasotakoulussa. Citikka oli kovassa käytössä - huippunopeus 80 km/t ?
ja myötätuulessa ja alamäessä enemmänkin.
Heikki oli jo muuttanut Helsinkiin opiskelemaan, kun minä ajelin
välillä täällä Järvenpäässä Citikalla. Siinähän etuvetoiset pyörästä
lähtevät akselinpäät menivät suoraan siitä sivusta moottoriblokin
sisään ja täytyi olla tietysti 'holkki', jonka sisällä se akseli
saattoi jousituksen mukaan pyörän painuessa syvemmälle kuopassa, niin
holkissa akselin pää liikkui sen mukaan ja veto säilyi.
Ajoin kerran keväällä tuosta 'Eriksnäsin tietä' eli nykyinen Jokelan
väylä tms. radan vartta myöten Hyvinkäälle. Nyt tiellä on asfaltti,
mutta silloin oli lähes mutaista 'peltotietä' kevään ja syksyn sateiden
aikaan. Oli niin syviä 'mutaan painuneita' vesikuoppia, että kerran
oikea etupyörä painui syvälle ja tuli kokonaan ulos vetoakseli siitä
holkista....
Täytyi ottaa tunkki esiin ja nostaa jollain konstilla sillä etupää ja
varsinkin sen oikea reuna niin korkealle, että sai vetoakselin
uudestaan sinne holkin sisään. - Sellaisia teitä nykyisin.
Kävin ensimmäisen syksyn ennen armeijaan lähtöä tammikuulla - Citikalla
syksyn Järvenpäästä käsin Hesassa. Kun tulin välillä joskus puolen yön
jälkeen kotiin opiskelijaelämän tilaisuuksista ja harrastuksista - isä
istui keittiössä piimälasin äärellä ja murisi, että mikä kotiintuloaika
tämä on opiskelijalle!!
Kuuntelin ja sanoin, että se on parasta, että hän menee iltaisin
nukkumaan ja minä tulen siihen aikaan, kun minule parhaiten sopii. -
Ihme ja kumma, mutta näin tapahtuikin :D
Kerran lukion viimeisenä vuotena tulin illalla myöhään ja tiesin heidän
äidin kanssa valvovan, kuulin alakertaan, että he siellä vielä
juttelivat. Kuljin niin hiljaa portaat ylös ja omaan huoneeseeni
nukkumaan, etteivät he huomanneet mitään.
Aamulla he ihmettelivät minulle, että 'miten hirveän myöhään olin
tullut kotiin - kun hekin olivat jo nukahtaneet sitä ennen vaikka
valvoivat ollakseen hereillä...tullessani.
Alkuperäiset hyppylautakuvat ovat järkyttävän heikkotasoisia, mutta
tässä on tehty kaikki,
mitä Corel Paintshop Pro2019 Ultimate tekniikalla on mahdollista
korjailla ja palauttaa.
kuva 302 - kesä 1952
Nyt Christina Markelln pompautti Jaakon korkealle.
Takana liiterirakennuksen pääty ja aivan vasemmassa reunassa
leikkimökin kulmaa.
kuva 260 - v 1952
Rotweiler Baghtse / Baki ja Jaakko
Meillä oli aina susikoira
'Remu', jonka
kuoltua tuli 'Remu 2'..
Sitten joku luopui tästä pitkäkarvaisesta
rotweilerista. Remu ei hyväksynyt lainkaan tätä uutta täysikasvuista
tunkeilijaa, joka ilmestyi yhtenä päivänä hänen reviirilleen!
Ne olisivat käyneet
kovaan koiratappeluun, jos olisivat päässeet toistensa kimppuun. Siksi
toinen koira oli sisällä ja toinen ulkona. Kun tapahtui vaihto, niin
sisällä toinen laitettiin pieneen komeroon vähäksi aikaa ja toinen
toiseen ja sitten yksi kerrallaan toisen näkemättä vaihdettiin sisään
tai ulos.
Joskus kävi niin, että komeron ovi olikin lukitsematta ja koirat
pääsivät irti yhtä aikaa keittiössä: Alkoi aikamoinen rähinä,
haukkumista, murinaa, ja karvat pöllysivät, kunnes saatiin
kaulapannoista kiskottua erilleen.
kuva 266 - 1952
Heikki yläkerran verannalla.
kuva 279 - 1952
Jaakko
kuva 265 - 8.4.1955
Vanhempamme Aili ja Pekka.
Takana
näkyvän ryijyn he olivat saaneet häälahjana - tyypillinen 1930 luvun
malli. Oikealta puolelta ovi liukui seinän sisään ja avautui
portaat yläkertaan.
Kuva 265 - 8.4.1955
Jaakko, Liisa, Heikki
Aili, Pekka.
Samana päivänä näköjään oli otettu useita kuvia - uudella Kodakin
laatikkokamerallani:
kuva 282 - 8.4.1955
Jaakko, isä, Heikki
kuva 283 - 8.4.1955
Sisarukset - Jaakko, Liisa, Heikki ja Liisalla Minni-kissa sylissään.
Äiti ja mahdollisesti Liisakin olivat kutoneet pojille 'paremmat
villatakit'.
kuva 289 - 8.4.1955
Vanhemmat Aili ja Pekka.
kuva 296 - 1954 kesä
Äiti pesemässä Untolan
ikkunoita. Tuplat
(= tuplaikkunat) on otettu pois ja viety piharakennuksen vintille.
Samalla ikkunat pestiin kirkkaiksi, vaihdettiin kesäverhot ikkunaan ja
alkuun olohuoneen sohvaan ja nojatuoleihin kesäpäälliset puuvillaisesta
'kretonkikankaasta',ettei aurinpaiste haalistaisi tummahko sohvan ja
nojatuolien päälliskangasta. Syksyllä ilmojen viiletessä
tuplat
tuotiin taas takaisin liiterinvintiltä, pestiin ja laitettiin
paikoilleen ikkunan sisäpuolelle ja valkoisella
ikkunaliimapaperikaistaleet kostutettiin ja liimattiin tuplan ja karmin
välisiin rakoihin, jotta niistä ei vedä kylmää ilmaa sisälle.
Joskus laitettiin puoliksi avatut tulitikkurasiat sinne ulkoikkunjan ja
tuplan väliin, jotta se imisi kosteutta ikkunoiden välistä, jolloin
kosteus ei jäätyisi pakkasella sumentamaan ikkunan näkymää. Joskus
laitettiin sinne ikkunavälin alareunaan valkoista tselsstoffia = kuin
valkoista kreppipaperia useana kerroksena päällekkäin samassa
tarkoituksessa, sitomaan kosteutta.
Jossain vaiheessa luovuttiin tästä ikkunoiden tuplien vaihtamisesta
kesä- ja talviaikana.
kuva 261 - v 1954
Teimme Heikin kanssa
lastenvaunun
pyöristä ja akseleista ym. mäkiauton alustan, jota ohjattiin
haravanvarresta sahatulla ohjausvarrella. Isän musta Mersu vieressä.
kuva 292 - 1954? kevät
Mersu hieman heikosti valottuneessa kuvassa - Liisan kanssa autotallin
edessä.
kuva 278 - kesä 1954
Tässä saunan vieressä vanha kaivo, joka oli kuivilla. Varsinainen
vesikaivo oli alempana viereisellä 'pellolla'.
kuva 284 - 15.5.1955
Liisa ja Heikki Untolan pääovella. Lämmin paikka kevätauringossa.
kuva 285 - 8.5.1955
Heikki siilinpoikanen sylissään.
kuva 286 - 8.5.1955
Siili jalottelemassa kaivon kannella Jaakon kanssa.
kuva 287 - 1.5.1955
Jaakko Remun kanssa vappuna.
kuva 288 - 15.5.1955
Remu ilta-auringossa.
kuva 290 - 1955 kesäkuu
Serkut Anneli ja Marjatta Virtanen Heikin kanssa Minni-kissan pentua
hoitamassa.
kuva 291 - 1955 kesäkuu
Kissan pennulla oli oma turvallinen laatikko.
kuva 294 - 153 kevät
Liisa ja äiti Untolan portailla.
asuimme 
kuva 280 - v 1953 keväällä
Kavereita:
Heikki, Jaakko, Esa-Pekka Laakkonen, Martti Tiukkanen, Voitto Pellikka.
Pipot olivat yleinen 'kevätlakki'. Takana äiti ottamassa aurinkoa.
kuva 281 - 1.5.1955
Lähiseudun = Invalta kaverit vappuna meillä.
takarivissä: Esa-Pekka Laakkonen, Heikki, Raimo Orasmaa - Rame, Voitto
Pellikka - Vode
edessä: Markku Halla-aho - Mopsi, Kalevi ? - Kale, Jorma
Turunen
- Jomppe
kuva 295 - vappuna 1.5.1955
takarivissä: Eino Luomi, Aili Harjuvaara, Helmi Luomi, Pekka Harjuvaara
eturivissä: Sirkka Luomi, Heikki Harjuvaara edessään Lauri Luomi,
Marja-Liisa Harjuvaara autonpesuasussa,
Leea Luomi
LUMINEN VAPPUSÄÄ
Kuva 753 - 05 - 06 / 1.5.1957
Vappuaamuna maisema oli valkoisen lumen peitossa.
Kuva 753 - 05 - 03 / 1.5.1957
Kuva 753 - 04 - 3
Ylioppilaat Aili 1935 ja pekka 1933.
Aurinko paistoi vappupäivän aikana ja iltapäivällä oli jo varsin keväistä:
Kuva 753 - 05 - 07 / 1.5.1957
URHEILUHARRASTUSTA:
Sulkapalloa
Kuva 753 - 01 - 3 / kesä 1957
Heikki vauhdissa
Kuva 753 - 01 - 2 / kesä 1957
Onnistunut torjunta
Kuva 753 - 01 - 1 / kesä 1957
Vastaisku lähti
Kuva 753 - 02 - 1 / kesä 1957
Liisan tyylinäyte
Kuva 753 - 02 - 3 / kesä 1957
Isä vaihtui kuvaajaksi
Kuva 753 - 02 - 2 / kesä 1957
Jaakko mailanvarressa ja sulkapallokin näkyy oikeassa yläreunassa.
Laji vaihtuu keihäänheittoon:
Kuva 753 - 04 - 1 / kesä 1957
Hieno tyyli
Kuva 753 - 04 - 2 / kesä 1957
Nyt lähtee...
KUVIA SAUNARAKENNUKSESTA:
kuva 246 - 26.5.1946
Vasemmalla saunan pääty ja oikealla mankelihuone yläpihalla.
4.6.1945
(Saunan kuvien tekninen taso heikko, skannattu lähes postimerkin
kokoisesta paperikuvasta.)
Tänne
saunaa kohti Liisa lasketteli potkukelkallaan. Vasemman puoleisesta
ovesta vei portaat ylös Hilman asuntoon ja oikean puoleisesta saunan
eteiseen. Tuon lämpö eristämättömän ylätasanteen toisessa
päässä
oli ovi sisälle asuinkamariin = hellahuone, joka ulottui rakennuksen
yläkerran läpi yhtenä tilana.
Huomaa
Tyyne Harjuvaaralle
tyypillinen tapa rakentaa kaunis 'terassi' ylätasanteelle kaarevan
ikkunaluukun - vain toinen puoli nyt avattuna - ja sen alareunassa
olevan kukkalaatikon kanssa. - Samanlaiset koristekaaret olivat yllä
olevassa piharakennuksen vintin matalissa sivuikkunoissa.
Koristeikkunaluukun yläpuolella oli saunan ulkovalo ja sen yläpuolella
asuinrakennuksesta tuleva sähköjohdon sisäänvienti.
Runsaslumisina
talvina saunanmäestä ja ovien edustalta luotu lumi oli paksuna
kinoksena mäen alla. Kiipesimme Heikin kanssa tikapuita saunan katolle
hypimme sieltä päätyikkunaluukun päältä tuohon lumikasaan - aikuisten
tietysti kauhistellessa tätä, kuullessaan jälkikäteen, miten olimme
hyödyntäneet talven huveja.
Tämä
kuva on huomattavasti vanhempi, todennäköisesti 1930-luvulta, Mäkisen /
itään päin oleva pääty näkyvissä. Silloin yläkerrassa asui
puhelinkeskuksenhoitaja.
Järvenpään Puhelinyhdistyksen
keskus oli tätä ennen 1894 lähtien Lehtosen talossa
asemanmäessä
ja siirtyi Harjuvaaralle 1918 ja täältä 1925
Puhelinyhdistyksen
omaan taloon.
Kuvassa todennäköisesti keskuksen hoitaja,
Mimmi Holm, joka asui saunarakennuksen yläkerrassa ja toinen ehkä
'Paakkolan täti' (Alma Teresia Paakkola syntyi 28.12.1856 ja kuoli
16.2.1939. Hän oli naimisissa Karl August Walleniuksen kanssa, joka eli
31.8.1861-19.3.1899. Mies oli kuollessaan vain 38 vuotta ja puoliso
otti entisen sukunimensä käyttöön). Paakkolan täti oli Vilman
ja
Tyynen hyvä ystävä, ilmeisesti Vilman kummitäti.
Seuraava
kuva on taas uudempi, saunan länteen, pihalle päin olevasta
päädystä / sivusta:
4.6.1945
Sauna lännestä päin
katsottuna =
äskeinen mäki vasemmalla tulossa saunalle. Yläkerrassa näkyy
hellahuoneen toinen ikkuna ja toinen on suoraan rakennuksen toisella
puolella. Hilma-tädin tehtävänä oli lämmittää sauna lauantaisin ja
auttaa välillä pihan hoidossa sekä joskus tarvittaessa iltaisin meidän
'lastenvahtina', jos molemmat vanhemmat olivat poissa.
Hilma-tädillä
oli myös kissa, jonka nimi oli aina Minni. Minnillä oli
vuosittain poikasia.
1.6.1955 Lisää kuvia Hilma-tädistä tulossa...
Välillä Hilman luona
asui hänen vanhempi sisarensa Alli. Hilma teki kreppi- ja
silkkipaperista tekokukkia, jotka hän kokosi matkalaukkuun ja tästä
laukusta myi niitä keskikylällä, eli nykyisen Jannen-kävelykadulla tai
Perhelän kulmassa. Vappuna hänellä oli myynnissä myös silkkipaperista
tehtyjä vappuhuiskuja.
Hänen erityinen taitavuutensa näkyi
kreppipaperista tehdyissä ruusuissa, jotka hän vielä kastoi sulaan
vahaan, jolloin terälehdet jäykistyivät kauniisti muotonsa säilyttäen
ja ohut rautalanka oli kukan vartena ja sen ympärille hän kietoi
vihreätä kreppipaperia.
Marraskuussa hän vietti Hilman-päiviä
ja kutsui ystäviään ja meidät kahville. Hän oli leiponut kahvileipiä,
joista lasten mieleen olivat erityisesti Aleksanteri-leivokset, joissa
oli vaaleanpunainen paksu sokerikuorrutus päällysteenä.
Välillä hänen luonaan oli myös sukulaispoika Reino Helander ja lukiota
käyvä Anna-Liisa Saurio 6.luokalla
1949-50, 7.lk
1950-51 ja kirjoitti
ylioppilaaksi 1952 Järvenpään
Yhteiskoulusta.
Lisäksi oli sukulaisten lapset Raimo ja Raija.
kuva 351 - 23.4.1945
Takana Hilma ja Alli, edessä Raimo ja Raija
kuva 352 - 29.4.1945
Reino
Välillä parempi kuva kanikopeista:
30.5.1945
Kaneja
oli ruvettu pitämään heti sodan alettua ja elintarvikepulan aikana.
Äiti ja isä mainitsevat niistä usein kenttäpostikirjeissään. Kanien
poikimisen jälkeen oli kiire erottaa uudet poikaset emästä, joka
häirittynä olisi saattanut tappaa ne. Siksi poikimista piti vahtia.
Kanit hyödynnettiin ravinnoksi säilömällä liha Rex-purkkeihin, jotka
keitettiin erityisessä isossa kattilassa ja lasikansi suljettiin
punaisen tiivistekumin ja teräsjousen avulla. Jousi painoi kiehuvan
purkin kannen tiiviisti paikoilleen ja kun purkit kattilassa hiljalleen
jäähtyivät, niin sisällön tilavuus pieneni jäähtymisen myötä, kun se
oli kiehuessa ensin lämpölaajentunut. Purkin sisälle muodostuva
alipaine veti kannen entistä tiukemmin paikoilleen kumin estäessä ilman
pääsyn alipaineiseen lasipurkkiin. Näin muodostui täyssäilyke, jossa
kuumentaminen oli lopettanut 'bakteeritoiminnan' ja tyhjiö esti
ulkopuolelta ilman/bakteerien pääsyn lasipurkkiin. -Samalla tavalla
säilöttiin myös marjoja, hedelmiä ym.
Kanin turkista tehtiin
karvalakkeja, rukkasia, joskus ehkä jopa turkkejakin. Muistan
kaninkarvalakin, joka oli tiukasti pään mukainen - lämmin, mutta suun
kahta puolta olevasta lakin reunasta irtosi jatkuvasti pieniä
kaninkarvoja. Nämä karvat joutuivat hengityksen mukana suuhun ja
nielussa saivat aikaan sitkeän oksennusrefleksin. Pelkäsin ja inhosin
tuota lakkia, koska sen seurauksena oksennutti monta kertaa... Kanit
olivat monesti mustia tai harmaan kirjavia.
Ilmeisesti varhaisin kuva päärakennuksesta ->
https://www.jaakkoharjuvaara.fi/untola.shtml
* * *
Paluu HISTORIAKUVIEN SIVULLE
Paluu ETUSIVULLE
