István
kuoli jo v. 2001. Ida eli leskenä vielä 12 vuotta. - Kirkkoherra
János Detre lähetti minulle sähköpostin, jossa hän kertoi Idan
kuolemasta 14.1.2013 ja hautausjumalanpalveluksesta to 24.1.2013 klo 12
Vácin kirkossa. Etsin silloin albumeistamme tämän kuvan, joka otettiin
toukokuussa 1991 edellä kerrotun retkemme alussa. Olimme tulleet
Istvánin ja Idan pappilaan. Eteishallin pöydällä oli varattu meille
jokaiselle tervetuliaiskukkana suuren suuri ruusu ja tällä
sydämellisyydellä ja rakkaudella Ida ja István iloisesti toivottivat meidät
kaikki tervetulleeksi sekä kotiinsa että Vácin ystävyysseurakuntaan.
Skannasin kuvan albumista ja laitoin sen kultaisiin kehyksiin. Siirsin
sen nettiin palvelimelleni, niin että Janos saattoi tulostaa tämän ja
antaa omaisille. Katselin pitkään tätä kuvaa, joka kertoi unkarilaisten
ystäviemme
rakkaudesta ja huolenpidosta meitä järvenpääläisiä vieraita kohtaan. -
Nyt he ovat yhdessä Orvokin ja monien muiden ystävien kanssa Taivaan
Isän luona ja ovat aikanaan toivottamassa meitä tervetulleeksi.
(Lisäys: Hilkka Lahti lähti heidän joukkoonsa Taivaan kotiin
17.1.2014.) Heitä kaikkia muistellessa mieleeni nousi Heprealaiskirjeen
sanat:
Hepr 12: 1. Sentähden, kun meillä on näin suuri pilvi todistajia
ympärillämme, pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti,
joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme
olevassa kilvoituksessa.
1Ezért tehát mi is, akiket a bizonyságtevőknek akkora fellege
vesz körül, tegyünk le minden ránk nehezedő terhet, és a bennünket
megkörnyékező bűnt, és állhatatossággal fussuk meg az előttünk levő
pályát.
*
* *
Surun
ja kaipauksen jälkeen jää kiitollisuus Taivaan Isälle, että Hän
johdatti aikanaan tiemme heidän ystävyyteensä.