JUHLAJUMALANPALVELUKSESSA
Evankeliumiteksti Matt 21:1-9
1. Kun he lähestyivät Jerusalemia ja olivat tulossa Betfageen Öljymäelle, Jeesus lähetti edeltä kaksi opetuslastaan ja sanoi heille: "Menkää tuolla näkyvään kylään. Siellä on aasintamma kiinni sidottuna ja varsa sen vierellä; löydätte ne heti. Ottakaa ne siitä ja tuokaa minulle.
3. Jos joku sanoo teille jotakin, vastatkaa, että Herra tarvitsee niitä mutta palauttaa ne pian."
4. Näin tapahtui, jotta kävisi toteen tämä profeetan sana:
5. - Sanokaa tytär Siionille: Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla, työjuhdan varsalla.
6. Opetuslapset lähtivät ja tekivät niin kuin Jeesus oli käskenyt.
7. He toivat aasin ja varsan ja panivat niiden selkään vaatteitaan, ja Jeesus istuutui aasin selkään.
8. Ihmisiä oli hyvin paljon, ja he levittivät vaatteitaan tielle, toiset katkoivat puista oksia ja levittivät tielle niitä.
9. Ja ihmisjoukko, joka kulki hänen edellään ja perässään, huusi: - Hoosianna, Daavidin Poika! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä! Hoosianna korkeuksissa!
"Armo Teille ja rauha häneltä, joka on, ja joka oli, ja joka tuleva on: meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta." 1. Niin kuin kansa silloin kerran heilutteli oksia,
KIRKON LUOVUTUS
Järvenpään srk:n uuden kirkon suunnittelua koskeva neuvottelutilaisuus pidettiin 18.9.1962, siis runsaasti 6 vuotta ennen kirkon valmistumista. Niinpä kaikkien vaiheiden jälkeen 1. adventtisunnuntaina 1.12.1968 seurakunta kokoontui kirkkoon
klo 9. Rakennustoimikunnalla oli tehtävänään luovuttaa uusi kirkko seurakunnalle.
Luovuttajina olivat rakennustoimikunnan puheenjohtaja Veijo Kokkonen ja jäsenet: talousneuvos Kalle Valasma ja arkkitehti Erkki Colliander.
Vastaanottajina olivat kirkkoherra Veikko Vallas, jonka muotokuva on tänä aamuna paljastettu seurakuntasalissa, kirkkoneuvoston jäsen Eeva Mesiäinen, kirkkohallintokunnan puheenjohtaja Johannes Jokio ja kirkkoneuvoston varapuheenjohtaja Einar Pyykkö. Samassa yhteydessä luovutettiin kopio kirkon peruskiveen muuratusta peruskirjasta. Tämä kopio on nähtävissä myös kirkon eteisen seinällä ja siinä on tarkat tiedot hallintoelimistä, työntekijöistä ym. asioista kirkon rakentamisen ajankohtana.
Kirkkoherra Veikko Vallas kiitti rakennustoimikuntaa ja lausui toivomuksenaan, että "kirkon täyttäisi rukoileva ja Jumalaa ylistävä seurakunta."
VIHKIÄISJUMALANPALVELUS
Kello 10 alkoi vihkiäisjumalanpalvelus. Vihkimisen toimitti Helsingin piispa Aarre Lauha ja hänen avustajinaan toimivat silloinen Tapiolan seurakunnan kirkkoherra Samuel Lehtonen, lääninrovasti, Keravan kirkkoherra Jorma Helasvuo, kirkkoherra Veikko Vallas ja Seurakuntaopiston johtaja Simo Palosuo, joka on nyt kaksi päivää sitten kuollut kotonaan vaikean sairauden jälkeen. Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Anneli Packalén oli vielä päivää aikaisemmin puhelinyhteydessä häneen keskustellen mahdollisuudesta osallistua tähän juhlaan. Simo Palosuo ei voinut tulla, mutta oli iloinnut kovasti tästä muistamisesta.
Avustajina olivat lisäksi Tuusulan kirkkoherra Matti Korppi-Tommola ja Järvenpään seurakuntapastori Antti Kekki. Notaarina toimi pastori Antti Pukkila Seurakuntaopistolta ja kirkkokuoro lauloi jumalanpalveluksessa.
Adventti on aina uuden alku, siirtymistä uuteen. Kirkkovuosi alkaa Jeesuksen odottamisesta, jouluun valmistumisesta. Vanha on jätettävä taakseen ja siirryttävä eteenpäin.
Tänä adventtisunnuntaina 30 vuotta on tullut täyteen siirrymme kirkkorakennuksemme 4:lle vuosikymmenelle. 30 vuotta ei ole vielä pitkä aika kirkkorakennuksen historiassa. Onhan maassamme on runsaasti kirkkoja, joiden ikä lasketaan useissa sadoissa vuosissa.
IHMISTEN KIRKKO
Yksikään niistä kirkoista ei ole hypännyt suoraan näihin vuosisatoihinsa. Jokainen kirkko ja seurakunta on elänyt päivän, kuukauden ja vuoden kerrallaan. Jokainen kirkko tarvitsee siivousta, huoltoa, ovien aukaisua, lämpöä, valoa ja raikasta ilmaa kirkkoon kokoontuville. Kokonainen joukko ihmisiä pitää kirkon kunnossa, jotta seurakunta voi kokoontua siellä.
Kanttorit harjoittelevat uruilla, kuorot lauluja, papit valmistelevat liturgiaa ja saarnojaan.
Esirukoilijat kantavat rukoushetkissään kirkkoa, kaikkia sinne tulevia ihmisiä ja siellä toimivia työntekijöitä Jumalan kasvojen eteen ja pyytävät siunausta jokaiselle.
Näin ajatellen kirkko muuttuu suureksi joukoksi ihmisiä, jotka kaikki rakastavat Jumalaa, rakastavat kirkkoaan. He haluavat, että se on arvonsa mukaisessa tehtävässä pyhitettynä Jumalan palvelemiseen ja missä Jumala palvelee myös meitä. Emme turhaan rukoile jokaisessa jumalanpalveluksessa, kasteessa, vihkimisessä ja hautauksessa: "…pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi maan päällä niin kuin taivaassa."
KIRKON TEHTÄVÄ
Piispa Aarre Lauha sanoi vihkiäispuheessaan 30 vuotta sitten:
"Seurakunnan kirkko on valmistunut ja vihitään nyt pyhään tarkoitukseensa. On syytä tehdä kysymys: Mihin tarkoitukseen? Miksi tämä kirkko…on rakennettu?
Luukkaan evankeliumin sanoista saamme vastauksen: 'He löysivät hänet pyhäköstä.' Ehkä muistamme, mistä yhteydestä nämä sanat ovat. Kaksi ihmistä, Josef ja Maria, etsivät Jeesusta. He löysivät hänet pyhäköstä. Tänäkin päivänä Jeesus löytyy pyhäköstä…Sitä varten tämä kirkko on rakennettu. Ei mitään muuta varten. Tarkoitus on, että tänne kokoontuvat ihmiset löytäisivät täällä Kristuksen."
Piispa vihki avustajiensa kanssa tämän kirkon. Siitä adventista lähtien tämä rakennus ei ole ollut mikä tahansa rakennus. Se on erotettu muusta kirkoksi, pyhitetty Jumalalle, Jumalan palvelemiseen.
(Pajalan koulun kuoro lauloi Pekka Simojoen laulun "Niin kuin kansa silloin" 1, 2 säk.)
2. Niin kuin kansa silloin kerran lauloi riemulauluja,
KIITOS RAKENTAJASUKUPOLVELLE
Hyvät kirkon rakentajat, päättäjät, kirkkovaltuutetut ja rakennustoimikunnan ja eri työryhmien jäsenet, hyvät sen aikaiset työntekijät!
Te olitte sydämessänne kokeneet ,että "apu tulee minulle Herralta."
Te teitte päätöksenne uuden kirkon rakentamisesta. Te halusitte, että jokaisella järvenpääläisellä tuli olla mahdollisuus saada apu elämäänsä Jumalalta.
Te olitte jo talkoovoimin ja yhteisin ponnistuksin rakentaneet vieressämme olevan Tuusulan seurakunnan Järvenpään kylän seurakuntatalon, josta tuli seurakuntamme itsenäistyessä 1952 oma kirkko, "vanha kirkko". Paikkakunnan nopeasti kasvaessa se osoittautui liian pieneksi. Sen vuoksi te päätitte rakentaa tämän "uuden kirkon". Kaikkien järvenpääläisten piti päästä kirkkoon saamaan täältä apua elämäänsä.
Te raivasitte adventtina 30 v sitten tietä Jeesukselle:
"Niin kuin kansa silloin kerran heilutteli oksia, mekin, Jeesus sinut tänne tahdomme kutsua… Saavu, Jeesus, keskellemme, ilman sinua me emme löydä joulun ihmettä, taivaan lämpöä."
KIRKKO SIUNAUKSEN LÄHTEENÄ
Hyvä rakentajasukupolvi! Teidän toiveenne toteutuivat. Taivaan lämpö ja taivaan ihme ovat täyttäneet tämän kirkon. Ne ovat antaneet vuodesta toiseen kolmen vuosikymmenen ajan voimia ihmisille. Ihmiset ovat kohdanneet täällä Kristuksen ja hänen apunsa, niin kuin piispa Lauha puheessaan sanoi.
Ihmisten sydämet ovat auenneet rakastamaan, auttamaan, toivomaan ja jaksamaan.
Monet ovat lähteneet täältä kirkosta lähetystyöhön, Pirkko Lattunen, Pauli Laukkanen, Pirkko ja Pasi Kilpi, Raija Hirsimäki, Penttilän, Marttilan, Löyttyjen ja Tornikoskien perheet sekä Uljaan perhe Merimieskirkon työhön Lontooseen muutamia heistä mainitakseni. He kaikki ovat ammentaneet elämänsä ja kutsumuksensa voimat tämän kirkon jumalanpalveluksesta, jossa myös heidän puolestaan on rukoiltu jatkuvasti ja rukoillaan edelleen.
Kirkkorakennus, Jumalalle pyhitetty temppeli, on siunauksen lähde.
SEURAKUNTALAISET - KIRKON KAUNISTUS
Keski-Uusimaa -lehti korosti haastattelussa kirkkomme sementin harmautta.
Kun tulin kappalaiseksi kesäkuussa 1974 tähän seurakuntaan, muutimme perheeni kanssa tänne. Vaimoni Orvokki ei ollut aikaisemmin käynyt tässä kirkossa. Sementtiset, harmaat seinät ahdistivat häntä. Hän kaipasi entisen seurakuntansa kotoisempaa kirkkoa. Hän oli kerran tuona ensimmäisenä syksynä mukana seurakunnan retkellä, jolla poikettiin myös erään maalaisseurakunnan vanhaan, puukirkkoon jumalanpalvelukseen. Siellä tunnelmallisessa kirkossa oli kuitenkin istunut vain muutama kymmenen ihmistä - ei yhtään keski-ikäistä tai lapsia.
Orvokki tuli kotiin ja sanoi: "Kyllä minulla tuli ikävä tänne sementtiseen kirkkoomme. Minusta on kaunista, kun täällä on paljon kaikenikäisiä ihmisiä jumalanpalveluksessa ja tänne voi tuoda lastenrattaatkin sisään."
KIRKKO RUKOUKSEN PAIKKANA
Itse olin ollut vasta muutaman viikon työssä uudessa virassani. Eräänä heinäkuisena iltana palasin kotiin iltahartautta pitämästä Seurakuntaopistolla olleelta vanhusten leiriltä. Poikkesin yksin tänne kirkkoon. Auringon viimeisten säteiden himmeä hehku loi kajoaan alttariseinälle ja krusifiksiin. Polvistuin alttarikaiteen ääreen. Mielessäni risteilivät monet kysymykset.
Edessä olivat työvuodet uudessa, vaikkakin entisessä, mutta kokonaan muuttuneessa kotiseurakunnassani. Mitä osaisin tehdä? Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
Krusifiksin juurella kannoin kaikki kysymykset Jumalalle. Rukoilin sydämestäni, että Jumala siunaisi tätä seurakuntaa, työtäni, kaikkia järvenpääläisiä, tänne kirkkoon kokoontuvia ihmisiä. Oli hyvä olla polvillaan alttarin ääressä. Polvistuin aivan tuonne vasempaan päähän, sillä en uskaltanut tulla alttarin keskelle. Ilta hämärtyi yhä ja lähdin rauhallisin mielin kotiin perheeni luokse. Tämä iltahetki kirkossamme nousee ajoittain aina uudestaan mieleeni.
Tänne kirkkoon, jumalanpalveluksiin ja Tuomas-messuihin olen saanut myös jättää yhdessä toisten kanssa monet, monet esirukouspyynnöt. Jumala on auttanut vaikeuksien ja kipujen keskellä.
Kirkko on meille ihmisille aina siunauksen paikka. Emme voi nähdä Jumalaa. Sen vuoksi me tarvitsemme näkyvää paikkaa, johon kokoontua, näkyviä ihmisiä, joiden kanssa tulemme yhteen, sanaa ja sakramentteja.
Monet kirkon rakentajista ovat jo kuolleet. Arkkitehtikin on siunattu tässä kirkossa, niin kuin edeltäjäni lääninrovasti Mauno Airola Keski-Uusimaan haastattelussa kertoi. Sukupolvet tulevat ja menevät.
KIRKON NYKYISYYS JA TULEVAISUUS
Rakkaat ystävät tänään täällä Järvenpään juhlivassa kirkossa! Uusi adventti, uusi kirkkovuosi ja kirkkomme uusi vuosikymmen ovat meille viesti eteenpäin katsomiseen.
Rakkaat ystävät! Tulkaa tähän kirkkoon. Täyttäkää tämä kirkko yhä edelleen! Parvekekin kestää nykyisin vaikka suuremmankin väkijoukon painon.
Tulkaa ammentamaan elämän voimia täältä kirkosta Jumalan sanasta ja musiikista ja sävelistä, jotka koskettavat niitäkin asioita sydämessämme, joita emme osaa edes sanoiksi pukea. Tulkaa ammentamaan voimia sakramenteista, ehtoollispöydästä, joka tänään on katettu neljänteenkin kohtaan aivan kirkon perälle, jotta jokaisella olisi hyvä mahdollisuus tulla ehtoolliselle. Ammentakaa voimia yhteisestä synnintunnustuksesta ja synninpäästöstä, armon sanomasta ja uuden elämän voimista. Täältä löydätte elämäänne rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, lempeyttä ja itsehillintää, jotka Paavali (Gal 5:22) mainitsee Pyhän Hengen vaikuttamaksi Hengen hedelmäksi. Mistä muualta Te voisitte saada samoja lahjoja elämäänne?
Pietari sanoi kerran Jeesukselle: "Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat!"
TULKAA KAIKKI!
Rakkaat ystävät! Tänne kirkkoon ovat tulleet sukupolvet jo ennen Teitä ja tulevat myös Teidän jälkeenne, kun tuotte tänne lapsenne ja lastenne lapset.
Voitte tulla tänne murheellisina ja surun keskellä. Voitte tulla iloisina. Voitte tulla juuri sellaisena kuin olette ja juuri niiden asioiden ja kysymysten kanssa, jotka Teidän mielessänne pyörivät ja joihin etsitte vastauksia.
Tulkaa ammentamaan voimia. Älkää jättäkö tulematta! Täyttäkää tämä kirkko edelleenkin, niin kuin ovat tehneet aikaisemmatkin polvet. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti!
(Pajalan koulun kuoro lauloi Pekka Simojoen "Niin kuin kansa silloin"2. ja 3.säk)
* * * * * *
1.2.2003 lähtien
kertaa.
Viimeisin päivitys 1.2.2003