|
Saarna
kaatuneitten muistopäivän jumalanpalveluksessa
Helsingin Vanhassakirkossa su 16.5.2010 klo 10 |
Sunnuntain
aihe: Pyhän Hengen
odotus
Sunnuntain latinalainen nimi
exaudi (= kuule, Herra) on päivän antifonin alusta (Ps. 27: 7).
Seurakunta odottaa rukoillen Pyhän Hengen lahjaa. Ennen
taivaaseenastumistaan Kristus lupasi omilleen Pyhän Hengen ja kehotti
heitä odottamaan tämän lupauksen täyttymistä. Kristuksen lupaama Pyhä
Henki luo yhteyden taivaaseen astuneen Herran ja opetuslasten
(seurakunnan) välille, karkottaa pelon ja tekee kristityt osallisiksi
Kristuksesta ja hänen lahjoittamastaan pelastuksesta. Pyhä Henki
vakuuttaa kristityille, että he ovat Jumalan lapsia ja saavat Jeesuksen
tavoin kutsua Jumalaa nimellä Abba, Isä.1.VUOSIKERTA,
TEKSTIT
1. lukukappale: Jes.
44: 1-5 Ja nyt Jaakob, minun palvelijani, kuule, kuule, Israel, sinä jonka olen valinnut! Näin sanoo Herra, joka sinut loi ja jo kohdussa sinut muovasi, hän, joka auttaa sinua: - Älä pelkää, palvelijani Jaakob, sinä Jesurun, jonka olen valinnut. Minä annan vesien virrata janoavalle, purojen kuivaan maahan. Minä vuodatan henkeni lapsiisi ja siunaukseni vesoillesi, ja he versovat kuin kaislikko, kuin pajut purojen varsilla. Niin yksi sanoo: "Minä kuulun Herralle", toinen taas kutsuu itseään Jaakobin nimellä, kolmas kirjoittaa käteensä: "Herran oma", ja ottaa kunnianimekseen Israelin nimen.
2. lukukappale: Room. 8: 12-17
Meillä on siis velvollisuuksia, veljet, mutta ei itsekästä luontoamme kohtaan; ei meidän pidä elää sen mukaan. Jos elätte luontonne mukaan, te kuolette, mutta jos Hengen avulla kuoletatte syntiset tekonne, te saatte elää. Kaikki, joita Jumalan Henki johtaa, ovat Jumalan lapsia. Te ette ole saaneet orjuuden henkeä, joka saattaisi teidät jälleen pelon valtaan. Olette saaneet Hengen, joka antaa meille lapsen oikeuden, ja niin me huudamme: "Abba! Isä!" Henki itse todistaa yhdessä meidän henkemme kanssa, että olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, olemme myös perillisiä, Jumalan perillisiä yhdessä Kristuksen kanssa; jos kerran kärsimme yhdessä Kristuksen kanssa, pääsemme myös osallisiksi samasta kirkkaudesta kuin hän.
SAARNATEKSTI,
EVANKELIUMI
Joh. 15: 26-16: 4
Jeesus sanoi: "Te saatte puolustajan; minä lähetän hänet Isän luota. Hän, Totuuden Henki, lähtee Isän luota ja todistaa minusta. Myös te olette minun todistajiani, olettehan olleet kanssani alusta asti. Olen puhunut teille tämän, sekin aika, jolloin jokainen, joka surmaa jonkun teistä, luulee toimittavansa pyhän palveluksen Jumalalle. Näin he tekevät, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua. Olen puhunut tämän teille siksi, että kun se aika tulee, te muistaisitte minun sanoneen tämän teille."
*
* *
Jaakko Harjuvaara:
Vaimoltani pastori Orvokki Harjuvaaralta oli pyydetty tämä saarna, niin kuin hän monta kertaa oli saarnannut sotaorpojen tilaisuuksissa täällä Vanhassa kirkossa. Hän sai kuitenkin taivaskutsun neljä viikkoa sitten ja siksi minä lupauduin pyydettäessä tähän tehtävään.
Tämän sunnuntain aihe on, niin kuin alttarilta kuulimme, Pyhän Hengen odotus. Latinan kielinen sana ”exaudi” on päivän Psalmitekstistä 27:2 ”Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni!”
* * *
HARRAS PYYNTÖ ELÄÄ KAHDELLA TASOLLA:
1. Pelastushistorian tasolla
- ”Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni.” Se on ihmiskunnan rukous, yhteisöllinen, kollektiivinen rukous pelastushistorian määrätyssä vaiheessa.
- Jeesus oli kulkenut opetuslasten kanssa 3,5 vuoden ajan, hänet oli ristiinnaulittu ja haudattu Joosef Arimatialaisen kalliohautaan Pilatuksen luvalla
- Jeesus oli noussut ylös kuolleista, ilmestynyt useille opetuslapsille alkaen hänen seurassaan kulkeneista naisista – naiset viestinviejinä – useille, sitten kaikkiaan noin 500 hengelle kertoo Paavali 1.Kor15:6…3. Ennen muuta annoin teille tiedoksi tämän, minkä itse olin saanut vastaanottaa: - Kristus kuoli meidän syntiemme vuoksi, niin kuin oli kirjoitettu, 4. hänet haudattiin, hänet herätettiin kuolleista kolmantena päivänä, niin kuin oli kirjoitettu, 5. ja hän ilmestyi Keefakselle ja sitten niille kahdelletoista. 6. Sen jälkeen hän ilmestyi samalla kertaa yli viidellesadalle veljelle, joista useimmat ovat yhä elossa, vaikka jotkut ovatkin jo nukkuneet pois. 7. Tämän jälkeen hän ilmestyi Jaakobille ja sitten kaikille apostoleille. 8. Viimeiseksi kaikista hän ilmestyi minullekin, joka olen kuin keskosena syntynyt.
- Pelastushistorian tasolla odotettiin Pyhää Henkeä ja myöhemmin helluntain tekstit siitä kertovat, miten ensimmäisenä helluntaipäivänä tapahtui. Todistus siitä on tallennettu meille Raamattuun Apostolien tekoihin.
- Siitä ei nyt enempää, koska se on ensi sunnuntain = helluntain aihe.
2.
Henkilökohtaisen historian tasolla eli oman elämämme tasolla
- Me jokainen odotamme Pyhän Hengen = Jumalan läsnäoloa = Jumala-yhteyden tuomaa turvallisuutta ja rauhaa elämäämme, sisimpäämme. ” Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni!” Tämä on silloin meidän jokaisen, minun henkilökohtainen rukoukseni.
*
* *
MITÄ ON USKONYHTEYS JUMALAAN?
- On sanottu, että se on elämänmittainen suhde, jossa ihminen käy koko ajan keskustelua, taistelua, pohdintaa Jumalan ja oman elämänhistoriansa kanssa.
- vaakasuora taso = minun elämäni taso ja tapahtumat
- pystysuora taso = Jumalan todellisuus
- Miten Jumala ja minun elämäni kohtaavat toisensa?
- Miten minä voin mieltää oman elämäni tapahtumat ja Jumalan läsnäolon ja todellisuuden elämäni tapahtumissa.
Se ei ole viilipyttymäistä, kaiken kestävää ja horjumatonta ja aina pysyvää onnellista ja rauhallista elämäntilannetta ja kokemusta elämästä. Liekit musikaalissa on koskettava laulu: ”Ei elämä ole helppoa!”
| Ei elämä ole helppoa. Ei elämä ole harmoniaa. Elämä on kauhua, Elämä on kapinaa, Sumua, johon sattunut on Kirkas valonsäde. Elämä on arvaamaton. Säännöt eivät päde. Ei Luoja meitä johdata Leppeästi aina. Kivut vain saamme kohdata Ja riemut raivokkaina. Kun epätoivon painoa Me koemme elämässä, Jää käteen tieto ainoa: Jumala on tässä. Miksi juosta pakoon Tuimaa todellisuutta? Elämä lyö lakoon Ja nostattaa taas uutta. Ei usko ole suojamaja Sateenvarjon alla. Uskomme on työpaja Savikamaralla. (Liekit-musikaalista, Anna-Mari Kaskinen) |
*
* *
SOTAORVON
SURUEnsimmäisen kerran olin sotaorpojen tilaisuudessa konsertissa täällä Vanhassa kirkossa muutama vuosi sitten eräänä sateisena ja hämäränä itsenäisyyspäivänä. Sellaistahan itsenäisyyspäivänä aina on. Orvokki oli käynyt jo useita kertoja Pääkaupunkiseudun Sotaorpojen tilaisuuksissa, mutta koska olin työssä, en ollut päässyt mukaan. Muistan elävästi tuon tilanteen, konsertin. Aluksi sytytettiin tässä saarnatuolin vieressä yksi sotaorpokynttilä. Sotaorpojen isien ja toisilla myös äitien muistokynttilä. Tuo pieni tapahtuma, yhden kynttilän syttyminen avasi minulle ikään kuin näkymän penkeissä istuvien sotaorpojen sisimpään:
Täällä kauniissa kirkossa suru oli käsin kosketeltavaa, koko elämän mittainen suru, kaatuneen omaisen suru. sotaorvon suru, sotalapsen suru, sodan lasten suru. Se oli surua, joka oli etsinyt koko elämän ajan esillepääsyä ja tunnetuksi tulemista, tunnustetuksi tulemista – lohdutetuksi tulemista.
Ps. 27: 7 syvä rukous oli: ”Herra, kuule, kun huudan sinua! Ole minulle armollinen, vastaa pyyntööni."
* * *
ARKA JA EPÄVARMA IHMINEN
Tämän sunnuntain teksteissä ja Psalmissa vaihtelevat ilo ja pelko, luottamus ja hätä, sillä ihmiselämä on niin heiveröistä. Moni pelkää ja masentuu, koska miettii ja pelkää mielessään: Onko oikein, kun minun sisimmässäni vaihtelevat niin monet vastakkaiset tunteet, pelko ja ilo, varmuus ja turvattomuus.
Näin meille ihmisille käy kahdesta syystä:
- a) Ihmisluonto on sellainen, häilyväinen. Olemme ihmisiä, emme enkeleitä, vaan inhimillisiä horjuvia ihmisiä, haavoittuvia ja joskus myös haavoittavia.
- b) Järkyttävät elämänkokemukset ovat jättäneet jälkensä meihin.
Hyvin usein ihmiset, jotka pelkäävät sitä, että Jumala on hyljännyt heidät, ovat kokeneet elämässään hylkäämisen, hyljätyksi tulemisen. Isän kuolema sodassa tai muu tilanne, äidin kuolema on lapsen mielessä samaa kuin hylkääminen. Siksi se heijastuu myös meidän Jumala-suhteeseemme. Se vaikuttaa myös meidän kokemukseemme Jumala-suhteesta. Siis jos meidän uskonelämämme on ailahtelevaa ja epävarmaa, niin se ei ole meidän ’vikamme’. Meidän ei pidä syyllistyä eikä ahdistua siitä. Meidän uskomme elää näissä raameissa, tässä ruumiissa ja sielussa, jotka molemmat voivat olla sairaita ja rikki. Silloin on luonnollinen seuraus, että kun astiakin on rikki, mihin Jumala rauhansa ja rakkautensa vuodattaa Pyhän Hengen kautta, niin se heijastuu uskonelämämme vakauteen ilman omaa syytämme.
Siksi meidän on joskus niin vaikea uskoa, luottaa Jumalaan turvallisin mielin.
Aina ei tarvinnut isän jäädä rintamalle. Usein kävi niin, että isä palasi – ja onnellista oli kun palasi hengissä kotiin, mutta hän oli syvästi traumatisoitunut jouduttuaan sodan kauhujen keskelle moneksi vuodeksi niin nuorena ihmisenä. Kun hän tuli kotiin, hän saattoi purkaa vihaa ja anteeksiantamattomuutta lapsiinsa ja vaimoonsa. Jälleen on hyvä erottaa toisistaan tällainen isäkuva ja meidän Jumala-kuvamme.
*
* *
Miksi puhua näistä? Ongelmien ja vaikeuksien kätkeminen ei poista niitä. Surun voi vain surra ja vaikeudet voi vain kohdata, ei kiertää. On hyvä puhua näistä, koska Jumala on rakkaus ja haluaa hyvää meille, on armahtavainen ja anteeksiantava – antoi kaikkein suurimman uhrin.
Kerran siunasin 16 vuotiaan pojan, vanhempiensa ainoan pojan. Hän kuoli vajaassa vuodessa nopeasti syöpään. Siinä oli papille kova paikka. Mietin kuumeisesti, mitä voin sanoa näille vanhemmille lohdutukseksi pojan siunaustilaisuudessa. Kaikki sanat tuntuivat niin tyhjiltä. Sitten mieleeni alkoivat nousta tutut pienoisevankeliumin Joh 3:16 sanat: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi ikuinen elämä.”
Sanoin: Jumala on antanut ainokaisen poikansa. Jumala tietää, mitä merkitsee menettää ainoa Poika. Siksi Jumala voi olla lähellä teidän tuskassanne, sillä hän on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi vapaaehtoisesti oman Poikansa tämän maailman kuolemaan sovittamaan meidän syntimme ja avaamaan meille taivaan.
* * *
KIRKOSSA ON HYVÄ OLLA YHDESSÄLähdin liikkeelle itsenäisyyspäivän konsertista, missä tämä kirkko oli käsin kosketeltavasti täynnä surua, sotaorvon surua = sodan uhrien surua. Tänään, kauniina aurinkoisena ja valoisana päivänä jumalanpalveluksessa tämä kirkko on lohdutuksen paikka.
- Täällä kirkossa liturgi Hannu julisti meille alttarilta Jumalan valtuuttamana synninpäästön. Hän sanoi koskettavasti, että syntien anteeksiantamus varjelee meidät ikuiseen elämään. Meillä on täysi sovitus ja vapautus syyllisyydestä ja synnin taakoista, vanhoista ja uusista.
- Täällä on sana, johon saamme luottaa.
- Täällä on yhteinen uskontunnustus.
- Täällä on yhteinen rukous.
- Täällä on ehtoollinen, jossa Jeesus itse koskettaa ja palvelee meitä.
- Täällä Pyhä Henki kirkastaa meille Jeesuksen läsnäolon.
- Täällä Jeesus vahvistaa meidän uskoamme, toivoamme ja rakkauttamme.
- Täällä kirkossa kohtaavat taivas ja maa.
- Täällä kohtaavat Jumala ja ihminen, Jeesus ja syntinen. Yksin on helppo vaipua epäilyksiin, yhdessä on helpompi kestää, jaksaa paremmin uskoa ja toivoa.
Täällä kirkossa olemme atk-kieltä käyttääksemme ’samalla palvelimella’ jo perille päässeitten rakkaidemme. Kristus on meidän Herramme ja olemme yhteydessä häneen. Ehtoollispöytä, alttarikaide on vain puoliympyrä. Se ulottuu kuoleman rajan ylitse sinne taivaaseen. He ovat siellä yhteydessä Kristukseen, joka on myös meidän Herramme. Meillä on yhteys Kristuksen kautta.
*
* *
KAATUNEITTEN MUISTOPÄIVÄ
Tänään muistamme heitä, jotka antoivat henkensä maamme puolesta. Heidän joukkoonsa luen myös kaikki ne, joiden mielenterveys ei kestänyt sodan stressiä, vaan he pakenivat, rintamalta, heidät määrättiin ehkä kenttätuomioistuimessa teloitettavaksi tai he muutoin menettivät henkensä sodan sekasorron keskellä. Hekin ovat henkensä antaneet tämän maan tähden.
Orvokin isän sisar kertoo veljestään eräässä lehtiartikkelissa:
”Vuokraisännälläni oli pieni henkilöauto. Niinpä hän lupasi kuljettaa sinut kotona sunnuntaina, mikäli saat kotiloman ja hän jostakin bensiiniä. Teitä oli kolme miestä Yläneeltä, jotka saitte muutaman tunnin loman, järjestitte bensiinin ja hän kuljetti teidät vielä kerran kotiinne. Hän /kuljettaja palasi siltä matkalta hyvin järkyttyneenä. Koko ajan pienet tyttösi olivat riippuneet vaatteissasi kiinni, ettet enää pääsisi jättämään heitä. Ennen lähtöäsi hyvästelit hevosen, silitit lehmien selkää, taputtelit vasikkaa ja vilkutit kanoille jutellen:
- Koettakaa pärjätä vaikka uusi navetto jäikin nytten kesken teon…
Sitten hyvästelit vaimosi, syleilit jokaista pientä tyttöäsi ja kyyneleet valuivat poskiltasi, kun jouduit irrottamaan heidän kätensä vaatteistasi saadaksesi auton oven kiinni.
- Uskoks tän sodan syttyvän? kysyi kuljettaja.
- Kyllä maailma on niin sekaisin, ettei mekän tästä muuton selvitä, sanoit ja jatkoit:
- Ei meillä, joitten elämä siälä päättyy sitten ennää hättää ole, mutta nämä, jotka tänne jää, on kovilla pitkän aikaa…”
MILLOIN SOTA PÄÄTTYI?
Hän, joka tiesi kaatuvansa, tiesi, ettei hänellä/heillä ole hättää, mutta ”nämä jotka tänne jää, on kovilla pitkän aikaa…” Hän ei tiennyt, ja onneksi ei tiennyt, että se kovilla olo oli niin kovaa ja pitkän aikaa, koko elämän mittainen.
Kun hautasin Orvokin äidin 20.1.1990, sanoin siunauspuheessa 20 vuotta sitten:
”Erään asian haluan vielä tuoda mieleemme mummun kohdalta, asian, joka kosketti lukemattomia suomalaisia naisia ja erityisesti myös mummun elämän varhaisia vuosia. Me olemme viime syksyn aikana kuulleen niin kovin paljon puhuttavan talvisodan viidenkymmenen vuoden takaisista muistoista. On puhuttu talvisodan nopeasta päättymisestä silloin, josta kohta on päättymisestäkin 50 vuotta. Näin voidaan sanoa niiden kohdalta, jotka jäivät taistelukentälle sekä niiden kohdalta, jotka pääsivät sieltä palaamaan kotiin. Heidän sotansa päättyi silloin, mutta sotaleskien kohdalla, jotka menettivät puolisonsa, talvisota ei päättynyt 13.3. - 50 vuotta sitten, vaan oikeastaan vasta silloin se alkoi. Näin oli mummunkin kohdalla. Mummu ei valittanut juuri koskaan, hän taisteli elämän taistelunsa itse eteenpäin äidin osassa. Vasta myöhäisessä vaiheessa eläkevuosien aikana hänen elämänsä oli vähän helpompaa….. Mummun talvisota jatkui itse asiassa läpi hänen elämänsä, mutta nyt on mummun talvisota päättynyt. Hänen sotansa on sodittu loppuun.
On tullut levon ja rauha aika tässäkin mielessä. ” (linkki Orvokin äidin siunauspuheeseen)
VIELÄ YKSI MUISTIKUVA
Istuimme Orvokin kanssa pari viikkoa ennen hänen kuolemaansa Järvenpään seurakunnan sanan ja rukouksen –illassa. Tilaisuuden päättyessä jäimme vielä juttelemaan kanssamme istuneen tuttavapariskunnan, Tapanin ja Tertun kanssa. Tapani kääntyi Orvokin puoleen ja kysyi: ”Orvokki, mitä sinulle oikein kuuluu?”
Orvokki katsoi häntä ja sanoi: ”Sitä sinun pitäisi oikeastaan kysyä Jaakolta, sillä hän tietää varmaan parhaiten, mitä minulle kuuluu.”
- Niin varmaan, vastasin heille.
(Orvokki oli lapsuutensa vaikeiden kokemusten tähden kasvattanut jo lukioaikana muurin, kertoi siitä kotiaineessaan - eikä suostunut koskaan puhumaan siitä, sulkeutui sen sisään vaikeissa tilanteissa ja jos joku koitti jotain sanoa, miksi hän koki monet asiat vaikeina, niin Orvokki suuttui ja sanoi, että KUKAAN ei voi tietää, miltä hänestä tuntuu...)
Aikaa kului muutama minuutti eikä kukaan oikein sanonut mitään. Silloin katsoin Orvokkia ja kysyin häneltä:
- Olitko tosissasi, kun sanoit, että minä tietäisin parhaiten, mitä sinulle kuuluu?
- Tarkoitin, vastasi Orvokki.
Katsoin sitten Orvokkiin ja tähän toiseen aviopariin ja sanoin:
- Jos minulta kysytään ja ajatellaan koko elämääsi, niin sen pohjimmaisena asiana on koko elämän ajan tämä: ”Kipu sammumaton kerran päättyvä on!”
Silloin Orvokki alkoi itkeä, halasi minua ja sanoi:
- Onhan se tietysti näin, mutta on minulla kuitenkin ollut paljon hyvää, olen voinut opiskella ja minulla on sinut ja lapset ja lastenlapset!”
Kaksi viikkoa myöhemmin hänen kipunsa sammui, sillä ”…Jumala pyyhki kaikki kyyneleet hänen silmistään…
Jaakko
Harjuvaara
* * *
Paluu sotaorpotapahtumien sivulle - kohde n:o 82 - kuvia
kaatuneitten päivän tapahtumista 16.2010
* * *
Jaakon puheiden ja saarnojen sivulle
LINKKI ORVOKIN
PITÄMIIN SAARNOIHIN JA PUHEISIIN
mm. sotaorpojen jumalanpalveluksissa tms. tilanteissa
mm. sotaorpojen jumalanpalveluksissa tms. tilanteissa