Vasemmalla saunarakennus ja oikealla navetan pääty, jossa on kanala.

Saapa nähdä, saammeko katsella tällaista maisemaa lainkaan tänä talvena etelässä?


Ylemmässä kuvassa auringonvalon kontrasti värittää lumen, mutta myötävaloon  otettuna näytti talvimaisema tältä:



Kun tarkkaan katsoo, niin puuliiterin katon harjassa näkyy hieman punertavaa auringon valokeilaa.
Tällä kertaa '...isäntä asteli aitan polulla...' mutta päivä oli silti aurinkoinen.


Rauha ja Onni olivat innoissaan tulostani, mutta selvästi tunsivat kyllä 'vanhan kaverin' ja sitten asettuivat rauhallisesti
'kahdeksi sohvaperunaksi'.




Välillä tietysti herättiin tarkkailemaan 'valppaiden vahtikoirien' tavoin ympäristöä ;-)




* * *

Yöllä oli satanut lunta ja seuraava päivä oli pilvisempi, mutta kaunis sininen hämärä valaisi tienoota, kun tehtiin lumitöitä.




Eemilillä ja Einolla oli lisäksi omat leikkinsä hangessa.










Tie kulkee ihan vierestä, mikä on hyvä, ettei tarvitse aurata pitkää pihatietä. Ihmeen vähän kuului liikenteen ääniä sisään.
Lumi imee äänet ja kolminkertaiset ikkunat samoin.




Päivän posti oli tullut ja Einolla oli taas mieluinen päivä, kun tuli uusi Aku Ankka!

Minulle tuli Aku Ankka sen ensimmäisestä ilmestymisvuodesta lähtien 1950-luvulla. Valitettavasti ne vuosikerrat
ovat kadonneet. Ei silloin tullut mieleen, että niillä olisi käyttöä seuraaville polville keräilyharvinaisuuksina. Voin
syystä todeta, että Harjuvaaran suvussa Aku Ankkaa luetaan jo 3.polvessa. Eemilille rupeaa tulemaan Aku Ankka Ekstra!




Eemil halusi esitellä äidin Kenwood-yleiskone joululahjan laatikon, joka on avaruusraketti.
Kun raketin kannet oli suljettu, niin se jonkin aikaa huojui, ei onneksi noussut kattoon, mutta kellahti kumolleen.




Halusin kuvata tämän keittiön lampun, sillä muistan, miten monesti Orvokin kanssa katselimme näitä lamppukaupassa
ja ajattelimme ostaa omaan keittiöömme, mutta jostain syystä se sitten jäi kuitenkin. Nyt se on Katin ja Samun keittiössä.




Ihailin näitä aitoja retroverhoja, jotka kuulemma olivat oikeasti talon komeroista löytyneet verhot, sillä entinen
emäntä oli kuulemma 'verhofriikki', joten näitä löytyy lisääkin. Ikkunoitahan tässä talossa jo joka seinällä ja paljon.
Tuo välikappa oli minusta myös kaunis. Kuulin vasta nyt, että Kati oli ostanut sen välikapan kankaan jo ennenkuin tätä
taloa oli vielä edes katsottu yhtenä vaihtoehtona uudeksi kodiksi...

Samulin ja Eemilin kummitäti Pirkko-Liisan joululahjaksi antama Iina Collianderin jouluyön grafiikka oli löytänyt myös
oman paikkansa seinälle. Eemil sanoi minulle jo puhelimessa ennen joulua, että '...Pirkko-Liisalta on yksi paketti, jossa on
varmaan taulu, sillä se paketti on ihan taulun muotoinen!'




Eemil soitti kerran syksyllä ja kertoi, että hän on oppinut paistamaan lettuja ja hän paistaa minulle sitten, kun minä
tulen käymään heillä seuraavan kerran. Hienosti se homma sujuikin niinkuin kuvasta näkyy.




Lettuja odoteltaessa Eino pelasi Jaskan koneella ja me Samun kanssa kiinnitettiin johdot modeemilta alakerran tele-
visiolle, kun oli uusi Soneran yhteys.

* * *

Olin lähettänyt ennen joulua Matkahuollossa Korona-laudan ja kepit, jotka Samu ja Kati olivat niin huolellisesti piilot-
taneet pojilta kellariin, ettei sitä oltu muistettu hakea vielä esille. Pojat purkivat sen nyt, mutta en ollut löytänyt mistään
sen kiekkopussia eikä sitä saanut täältä Järvenpäästä kaupoistakaan. Ensimmäisenä päivänä tilasin sen sitten netistä
Jukka-tuotteelta suoraan Ylitornion osoitteeseen ja ihme ja kumma, se tuli jo seuraavana päivänä ja peliä päästiin
kokeilemaan.












Isi oli pelannut nuorisotyössä peliä aikaisemmin, Eemil yhden kerran jossakin, mutta Eino ei koskaan.
Ensin isi johti, mutta....




...sitten pojat panivat isin niin tiukalle, että isi tipahti ensimmäiseksi.



Sitten tiukassa ensimmäisessä pelissä Eemil onnistui tipauttamaan Einon 2 sijalle ja voitti.
Kun uudenvuodenpäivänä Eemilin kanssa juteltiin puhelimessa, niin kuulin, että Eino on voittanut hänet ainakin 5 kertaa!
Lohduttelin, että Eino on 3v vanhempi isoveli, joten näin voi käydä.

Vieläköhän isi uskaltaa haastaa pojat peliin?

* * *

Aika kului nopeasti ja oli lähdettävä ajamaan lentokentälle torstai-iltana. Tällainen talvinen tie on kaunis.



Kone kiinnitti huomioni jo Kemi-Tornion kentällä, kun se oli minusta hassun näköinen mitättömän maavaransa kanssa.



Tämä kuva on Vantaalta, mutta mennessäni Kemi-Tornion kentällä sisään koneeseen, sanoin vastassa olevalle
lentoemännälle, että 'Tällä koneella onkin sitten helppo tehdä mahalasku, kun siinä on jo valmiina pyörät sisässä...!'

Lentoemäntä katsoi ensin pelästyneenä, mutta rupesi sitten nauramaan...!

* * *

Kiitokset Samulle, Katille, Einolle ja Eemilille ja tietysti kaikille muillekin hauskoista ja kauniista joulukuun 'välipäivistä'!

Jaska

Samulin ja Katin perheen kotisivulle