Ajoin 400 km Köyliöön ja takaisin Orvokin sukulaisia ja parasta koulukaveria tapaamaan, paljon asioita ja kuvia löytyi. Kun kevätyön pimeässä ajoin kotiinpäin hiljaista tietä, vakionopeudensäädin 80 km/t...oli aikaa ajatella, muistella, miten aikaisemmin kävimme yhdessä. Nyt olivat seuranani Matti Eskon elämänkarhea, syvältä luotaava ja tulkitseva ääni, "Luojan luomaa" - bassoja sekä helisevää iloa kuvastavat taustat ja puhuttelevat sanat.

Niitä siteeraten - oli hyvä tehdä matkaa "En tiedä pystynkö tähän yksin ilman kyyneleitä en ainakaan"..."tunnen tuon pienen onnenhetken, jonka salaisuutta selvittää ei voi"..."kulje tyynenä melun ja kiireen keskellä ja muista, mikä rauha onkaan hiljaisuudessa"..."Luojani mun on mukanain suojani ainiaan ja kun aika täältä on lähteä Hän vie paikkaan rauhaisaan..."
Elävänä nousi mieleen säteilevä muistikuva Sibelius-salin konsertista, jossa Matti, Esa Eerola ym. lauloivat lavalla koko sydämestään: "Taas Luojan luomaa mä ihailen suurta ihmettä mestarin. Taas Luojan suojaa mä rukoilen luona kauneimman alttarin..."

Kiitos Matti yhteisestä matkatoveruudestasi!