Ajoin
400 km Köyliöön ja takaisin Orvokin sukulaisia ja parasta koulukaveria
tapaamaan, paljon asioita ja kuvia löytyi. Kun kevätyön pimeässä ajoin
kotiinpäin hiljaista tietä, vakionopeudensäädin 80 km/t...oli aikaa
ajatella, muistella, miten aikaisemmin kävimme yhdessä. Nyt olivat
seuranani Matti Eskon elämänkarhea, syvältä luotaava ja tulkitseva
ääni, "Luojan luomaa" - bassoja sekä helisevää iloa kuvastavat taustat
ja puhuttelevat sanat.
Niitä siteeraten - oli hyvä tehdä matkaa "En tiedä pystynkö tähän yksin
ilman kyyneleitä en ainakaan"..."tunnen tuon pienen onnenhetken, jonka
salaisuutta selvittää ei voi"..."kulje tyynenä melun ja kiireen
keskellä ja muista, mikä rauha onkaan hiljaisuudessa"..."Luojani mun on
mukanain suojani ainiaan ja kun aika täältä on lähteä Hän vie paikkaan
rauhaisaan..."
Elävänä nousi mieleen säteilevä muistikuva Sibelius-salin konsertista,
jossa Matti, Esa Eerola ym. lauloivat lavalla koko sydämestään: "Taas
Luojan luomaa mä ihailen suurta ihmettä mestarin. Taas Luojan suojaa mä
rukoilen luona kauneimman alttarin..."
Kiitos Matti yhteisestä matkatoveruudestasi!