Eino ja Eemil saapuivat ma 5.3.2012
Hki-Vantaan kentälle. Minun piti todistaa henkilöllisyyteni ja sen
jälkeen kuitata pojat vastaanotetuiksi. :)
Vastaavat paperit allekirjoitettiin lähtiessä toisinpäin.
Nukkumapaikat järjestyivät hienosti kaikki samaan sänkyyn, saatte
arvata, kuka nukkuu milläkin paikalla.
Sen verran voin helpottaa, että vasemmalta nimet: Ihaa, Ville, - .
Vierashuoneen sängyn alta löytyi tuttu legokaupunki.
Ja legokaupungin lentokentältä oli nopea lento makuuhuoneeseen.
* * *
Maanantai-iltana käytiin vielä onnittelemassa Neppeä edellisen päivän
konfirmaation vuoksi.
Kun koirat olivat aikansa tutustuneet ja haistelleet Onnin ja Rauhan
tuoksuja, niin sitten oli letkeän levon aika.
Pauliinan tekemät hienot kakut maistuivat hyviltä.
Kun Jaska kävi
viemässä Nikon harkkoihin Söderkullaan, niin sillä aikaa muut
kalastelivat kilpaa saaliita.
* * *
Unta ei tarvinnut kotona kauaa odotella.
Seuraavana aamuna olikin hauska asia, lähdettiin Porvoon lähelle
Kuopusmaan
Kenneliin
katsomaan Einon Beaglejärjestön
Nuorisovuosi 2012 -hankkeen kautta saamaa lahjoitusbeaglea nuorille
metsästäjille, joilla on intoa, mutta koira puuttuu. Pentu on nimeltään
Hilja, koska perheessä on jo beagle - Onni ja broholmin koira Rauha.
Jaska oli varannut makaroonilaatikkoa pakastimeen ruuaksi.
Koska oli tiistai-ilta, niin tietysti
pojat halusivat pienoisrautatiekerhoon, mutta koska oli vielä aikaa sen
alkamiseen, niin ajettiin Jäppilänkatu Rampakan mäen kautta. Se oli
niin jyrkkä, että ihan ylhäältä ei kannattanut laskea - onhan se
entinen hyppyrimäki. Silti taisi peppu vähän tärähdellä siinä jäisessä
osuudessa. - Oli mukana vain kännyn kamera, joten kuva ei ole kovin
hyvä.
... ja sitten mentiin Pienoisrautatiekerhoon
... jossa 25v toimineen kerhon vetäjän, Kari Granlundin kanssa tuli
puhetta, että hänen sukuaan on siellä Torniontien
varressa Yli-Vojakkalassa.
PRK:n seinällä on aikataulu 1800-luvulta.
Päivä oli ollut täynnä tapahtumia ja niinpä unta ei tarvinnut kauaa
odotella.
Tämä alempi kuva on vähän heikompitasoinen, kun se otettiin kännykällä
ja lähetettiin isille ja äidille Ylitorniolle.
Isiltä tuli viesti, "Nukkuvatko pojat oikeasti?", johon vastasin
totuudenmukaisesti: "Sikeästi!"
* * *
Seuraavana aamuna Ihaa ja Ville halusivat nähdä maailmaa laajemmalti.
* * *
Keskiviikkona käytiin Pirkko-Liisan ja Lefan luona Hyvinkäällä:
* * *
Torstaipäivänä oli sitten mäenlasku Manninmäessä. Eemil oli jo
puhelimessa varmistanut, että mennään Manninmäkeen.
Ja Manninmäestä tultua Jaska paistoi pinaattilettuja niinkuin oli
sovittu!
* * *
Niin nämä 5 päivää kuluivat nopeasti,
mutta aikaa oli kuitenkin rauhassa tehdä kaikkia sellaisia asioita,
joita oli ollut ikävä, niinkuin esim. pienoisrautatien ajamista myös
kotiradalla Jaskalassa.
Samalla suunniteltiin sitä, miten Jaska tuo peräkärryllä koko
pienoisrautatien kesän tultua Ylitorniolle. Eemil jo kertoi
puhelimessa, miten "heillä tulee aina saunassa hyviä ajatuksia.." ja he
olivat saaneet ajatuksen, miten muutetaan huoneita, isi ja äiti ylös,
pojille jaetaan iso huone talon toisesta päästä alakerrassa ja rautie
laitetaan siihen välihuoneeseen eteisestä poikien uuteen huoneeseen...
Jaska on jo saanut talkoolaiset kasaan, 7 miestä, jotka kiitokseksi
eräästä hautauksesta tulevat ottamaan ratahuoneen ikkunan karmeineen
pois ja sitten rautatie saadaan laskettua siitä suoraan peräkärryyn
eikä tarvitse yrittää väännellä ja käännellä portaiden mutkissa. -
Lupasivat laittaa myös ikkunan takaisin paikoilleen.
Silloin pojilla on isin kanssa kaikessa rauhassa aikaa ajella junilla
ja laitella siihen lisää, mitä haluavat jne... ja Jaska saa lisää
tilaa, kun ompelukone ja sellaiset siirretään takaisin ratahuoneeseen
ja atk:n kanssa tulee tilaa skannattavien albumimetrien ym.
järjestämiseen paremmin.
Tavarat pakattiin taas kertaalleen ja lähdettiin lentokentälle.
Otettiin virallinen lähtökuva.
Lähtöselvityksessä täytettiin alussa olleiden lupalappujen toinen osuus
ja lisäksi Jaskalle tehtiin
lähtöselvityksessä lupa mennä turvallisuustarkastuksen läpi saattamaan
Einoa ja Eemiliä portille.
Takin taskuuni oli jäänyt yksi pieni ruuvimeisseli ja se oli pakko
luovuttaa turvatarkastuksessa lentokentän tavaroihin.
Lähtöportilla yläkerrassa odoteltaessa ihmeteltiin valtavaa lumilinkoa
kentällä.
Ja välillä pojat tirkistelivät lähtevien koneiden taulusta oman
lentovuoron tuloa näytölle.
* * *
Sitten lentoemäntä opasti pojat alakertaan koneelle vievään bussiin ja
Jaska jäi vilkuttamaan:
* * *
Suuret kiitokset Katille ja Samulle, että lähettivät pojat tänne
hiihtolomalle Jaskan kanssa,
ja Einolle ja Eemilille hienosta lomasta.
* * *
Lähtöpäivän aamuna luin Päivän Tunnussanan ja siinä sanottiin:
"Ei katoa minun sanani,
jonka olen suuhusi antanut,
ei sinun suustasi,
ei jälkeläistesi
eikä sinun jälkeläistesi jälkeläisten suusta",
sanoo Herra. Jes 59:21
"Herran sana pysyy iäti.
Juuri tämä sana on teille ilosanomana julistettu." 1.Piet 1:25 |
