SYKSYN HILJAINEN JA RAUHALLINEN
KAUNEUS
Torstai-iltana 18.10.2012 oli ihmeellisen lämmin, syksyn sateisen kostea ja pehmeä ilma. Rauhallinen hämärä aina pimeyteen asti oli laskeutunut koko tienoon ylle. Oli mitä paras sää laittaa saappaat jalkaan ja lähteä kävelemään ja nauttimaan syksyn rauhasta, hiljaisuudesta, puhuttelevasta lämmöstä ja kauneudesta, jonka muutamat valot tai kajastus taivaan rannalla välittävät kulkijalle. Rakastan tällaista syksyä, sillä sen kauneus on käsin kosketeltavaa. Kuljin parin tunnin ajan ihailemassa näkemääni ja koitin tallentaa sitä sieluni sisimpään ja samalla myös digikameran muistikortille... lähdetään liikkeelle...
Tuuli on vienyt viime
päivinä lähes
kaikki lehdet puiden oksistosta. Maisema laajenee, avartuu, vähäinenkin
valon kajastus pääsee näkyville oksistojen läpi...on jo iltayö, mutta
oksiston takaa kuultaa katuvalojen hohde. Martti Lindqvist kirjoitti
kerran syksyn synkimpään aikaa kolumnin, jonka otsikkona oli "Paljon
pimeätä valoa..." Tätä saa elää monesti...
Voiko olla kauniimpaa näkymää syksyisessä yössä...
Harva kulkee enää tähän aikaan kaupungin teillä ja kujilla...siksi on niin rauhallista ja hiljaista, vain jokunen koiran ulkoiluttaja vielä lenkillään...
Pimeän keskellä jokainen valo ja lyhty loistaa lämpimästi...
Siellä valvotaan vielä...
Sadepisarat saavat lehdet kiiltämään ja säteilemään vielä kerran ennen putoamistaan...ja maatumistaan...
Vuorenkilpi kerää vielä viimeisiä voimanrippeitä kevään aikaista kasvua varten...
Aronian oksat taipuvat kypsien, raskaiden marjojen painosta odottaen vielä poimijaansa...
Kesäpäivinä oli hyvä lepuuttaa jalkojaan keinussa auringon paisteessa...
Meillä on viittoja opastamassa elämämme matkalla...
Toinen viheriöi pitempään kuin toinen...
Tästä portista olisi mieluista kulkea sisälle päin...
Harvinaista - kaunista kaupunkimiljöössä...mieli kulkee kauas maaseudulle...
Naapurikylän valot kajastavat...
Viimeiset karhunvatukan lehdet vielä hetken...
Kuorma-autokin on syksyn värein soinnutettuna maisemassa...
Asfaltin kiiltoa, ei tarvitse kulkea pimeässä kuoppaisilla teillä...
Linjat tuovat valoa ja voimaa ja muuntaja annostelee sen sopivaksi...
Ikivihreys kestää talvenkin tulon...
Täälläkin valvotaan vielä...
Polku moneen kotiin...
Huvimaja talviuneen vaipumassa...
Heijastuksetkin valaisevat...
Väsyneen kulkijan varalta...
Sadepisara digikameran objektiivissa...
Siwan kassan työpäivä on jo päättynyt ja ovet ovat sulkeutuneet....
Autojen yöunet...
Nämä halusivat pitää yövalon, pelottaakohan...
Piha... piha-sana on samaa juurta kuin pyhä...
Kuin suuri majakka yön pimeän keskellä...
Voin kuulla veden solisevan...
Blues-puput jaksavat vuoden- ja vuorokauden ajasta riippumatta...
Olen palannut jälleen valojen keskeltä syksyisen iltayön lämpimään, kosteaan, raikkaaseen ja pehmeään verhoon.
On hyvä hengittää...
* * *
HILJAINEN KAUPUNKI...Johanna Kurkela... klikkaa...
| On kaupunki aivan hiljainen Unen rauha peittää sen Myös valon viimeisen ikkunan Näit äsken sammuvan |
| Kai kaupungin onni ehyt on Uni tyyni, murheeton? Ja rauhattominkin mieli kai Unessa rauhan sai? |
| Moni unesta aamuun aukeavaan Ei tahtoisi noustakaan Käy yli voimien toisten yö Ja ilon lamaan lyö |
| Moni tuhoa pelkää mielessään Moni eksyy yksinään On turha huutaa, on mykkä suu Ja toivo luhistuu |
| Vaan yössä kaupungin kulkevan Näet taakkojen kantajan Kuka on hän? Sen kyllä tietää saat Jos matkan kanssaan jaat |
| Kuka on hän? Sen kyllä tietää saat Jos matkan kanssaan jaat |
* * *
Kuvat
© Jaakko
Harjuvaara (kopiointi kielletty)