Joulun valkoinen liturginen väri on vaihtunut Tapaninpäivänä marttyyri
Stefanuksen mukaan punaiseksi, marttyyritodistajien väriksi.
Vesper alkaa Maasalon
joululaululla: "Hiljaa, hiljaa, joulunkellot kajahtaa..."
Kirkkokuoro lauloi Katri Takalan johdolla, urkurina oli Heikki Ruokonen
ja edellisessä kuvassa liturgina James Cox.
Seurakuntavirtenä Maasalon lasten jouluvirsi 32:1-3
...Luoksesi käymme kiittäen
ja laulaen ja riemuiten.
Me sisaresi, veljesi
nyt sinut saimme lahjaksi...
Liturgi ja kuoro vuorottelivat yhdessä srk:n virsien kanssa...
Urkurin seinämän päällä joulun kynttilät palavat kaikissa joulun
tilaisuuksissa.
"Mä kanssa paimenten..."
Lyhyt saarna johdatti ymmärtämään Stefanuksen kohtaloa ja
merkitystä...ja joulun salaisuutta.
Seurakuntavirsi kurkottaa jo kohti loppiaista...
Iloinen ja lohdullinen loppuvirren säkeistö...
Joulutähdet ja kynttilät säteilivät omaa viestiään vesperin keskellä...
Loppusoiton jälkeen olisi mielellään viipynyt vielä kirkossa...
Kotiin lähtiessä parkkipaikalta hienosti auratut lumet ulottuvat jo
sementtisen aitamuurin tasolle.
* * *
Jos en olisi voinut olla mukana tässä
vesperissä, jotain olisi joulustani jäänyt puuttumaan. Joulua aina
odottaa paljon ja kun aatto ja joulupäivä on takanapäin ja
tapaninpäivän ilta ja arkeen siirtyminen edessä, mieli käy läpi
kaikkea, mitä joulu on tänä vuonna merkinnyt. Vesperissä kuoron,
urkujen, papin ja seurakunnan
vuorovaikutuksellisuus ja kaikkien osallisuus veti mukaansa - yhdessä
elämään todeksi joulun salaisuuksia seimen lapsen lähellä - kiitos, nyt
on hyvä siirtyä arkeen takaisin!
Jaska