TALVISODAN MUISTOILTA
JÄRVENPÄÄN KIRKOSSA JA SRK-SALISSA 13.3.2013










































Jesaja 43:16-19, 21
Näin sanoo Herra, hän, joka avasi mereen tien,
valtatien suurten vetten keskelle,
hän, joka päästi liikkeelle vaunut ja hevoset,
väkevien soturien joukon - syvyydessä he nyt makaavat,
eivät enää nouse, kuin sammuva lampun liekki he hävisivät
-  näin hän sanoo:
- Älkää enää menneitä muistelko, älkää muinaisia miettikö!
Katso: minä luon uutta. Nyt se puhkeaa esiin - ettekö huomaa?
Minä teen tien autiomaahan ja joet kuivuuden keskelle.
Kansa, jonka olen luonut itseäni varten, on ylistävä minua.








Isä Viktor Porokara oli estynyt saapumasta tilaisuuteen ja hänen puheensa luki ortodoksiseurakunnan edustaja.






























SEURAKUNTASALISSA:

























TESTAMENTTI POJALLENI

Tänä aamuna, poikani lähden
 kohti tuskien rintamaa.
 Sinun, äitis ja veljies tähden
 minut kutsuvi isänmaa.

Isänmaallinen, kontua vailla
 olen ollut ja köyhä mies.
 Sydän-Suomeni karuilla mailla
 oli suitseva kotilies.

Perinnökseni, poikani, annan
 tyhjät taskut ja isänmaan,
 kalasaunani välkkyvän rannan,
 pyhän uskoni Jumalaan.

Minut kerran kun kantavat luokses,
 risti sormes ja ole mies.
 Kävi, poikani, näin sun vuokses,
 minä viitoitin miehen ties.

* * *
sanat Väinö Havas, säv. Sulho Ranta






Sotilaskotisisar kaatamassa juuri kahvia 100v täyttäneelle veteraani Olavi Lintulalle.















VETERAANIN ILTAHUUTO

 Rannalle himmeän lahden
 aurinko laskenut on.
 Kutsu jo soi iltahuudon,
 taakka jo laskettu on.
 Taattoa muista sa silloin,
 askel jo uupunut on,
 lapset ja lastemme lapset,
 teidän nyt vuoronne on.

 Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
 muistakaa, heille kallis ol' maa.
 Kertokaa lasten lapsille lauluin,
 himmetä ei muistot koskaan saa!

 Hymni soi holvissa hiljaa,
 tummana kaipuuta soi.
 Aika on korjannut viljaa,
 sarka jo kynnetty on.
 Ammoin me marssimme kahden,
 tulta löi taivas ja maa.
 Rannoilta Äänisen lahden,
 kelle nyt kertoa saa.

Hoivatkaa...

 Laineissa Laatokan mahti,
 kahlita kenkään ei voi.
 Veljet sen rantoja vahti,
 konsa on koittava koi.
 Ylväänä Karjalan heimo tuskansa kantanut on.
 Maaäiti suojaansa sulkee,
 vartija poissa jo on.

Hoivatkaa...

* * *
säv. ja san. Kalervo Hämäläinen








MAAMME

Oi maamme, Suomi, synnyinmaa,
 soi, sana kultainen.
 Ei laaksoa, ei kukkulaa,
 ei vettä, rantaa rakkaampaa,
 kuin kotimaa tää pohjoinen,
 maa kallis isien.

Sun kukoistukses kuorestaan
 se kerran puhkeaa,
 viel lempemme saa hehkullaan
 sun toivos, riemus nousemaan,
 ja kerran, laulus synnyinmaa
 korkeemman kaiun saa.



* * *


KOTONA ILLALLA:




EINO ERIK TEINI
6.4.1912 Kokemäki  -  9.3.1940 Kärstilänjärvellä

Einon kirje vaimolleen ja lapsilleen talvisodan rintamalta.

Muutama päivä talvisodan rauhan tultua äiti odotti miestään kotiin rintamalta...

Talvisodan päättymisen juhlassa Järvenpään seurakuntatalolla 13.3.2004 Orvokki puhui  ensimmäisen kerran julkisessa tilaisuudessa kodistaan, lapsuudestaan, isänsä sankarikuolemasta, äidin osasta sotaleskenä... Kuuntele mp3-tiedosto.

ORVOKKI HARJUVAARA e TEINI
14.6.1938 Yläne - 18.4.2010 Järvenpää



* * *

Paluu Orvokin ja Jaakon etusivulle

* * *

Viimeisin päivitys 14.3.2013