SYKSYN
KUVIA....
Ensimmäinen
merkki syksyn
lähestymisestä on kevään ensimmäisinä kukkina kuistin kukkalaatikoihin
istutettujen orvokkien loppuun kukkiminen, niin etteivät ne enää kuki,
vaikka nyppisi kuihtuneet kukat pois ja muutenkin hoitaisi niitä. Usein
niihin tulee myöskin eräänlainen home, joka tekee varret harmaiksi ja
kasvi ei siitä toivu. Joskus eräs tuhohyönteislaji syö mullan rajasta
orvokin varren poikki, niin että se kellastuu ja irtoaa kokonaan.
Tämä vuonna valitsin syksyn kukiksi tulilatvat ja samanvärisen pienen
dahlian. Kuva on otettu 14.9.2013... nämä kukat kestivät pakkasiin
asti...
Yöt ovat jo pimeitä ja pitenevät koko ajan...
Mutta
silti tänä aamuna,
lauantaina 14.9. sateisen ja pimeän yön jälkeen aamun aurinko
valaisee tienoon ja syyssateisesta yöstä kertoo vain höyry, joka nousee
rantavedestä ilman lämpenemisen myötä... - ensimmäiset keltaiset lehdet
ovat
jo putoilleet ruohikolle... Tämän kauniimpi ei syyskuun aamuhetki voisi
olla, nämä näkymät haluaa tallentaa sielun sisimpiin lokeroihin talvea
varten...
* * *
Nyt
on harpattu jo
kuukauden verran eteenpäin... Maahan putoilevia lehtiä ei voi
haravoida ennenkuin kaikki puut ovat pudottaneet ne. Kovapintaisilta
hiekkakäytäviltä täytyy pari kertaa viikossa puhaltaa sähköpuhaltimella
lehdet viereisille nurmikoille, sillä muutoin lehdet jauhautuvat auton
pyörien alla ja painuvat hiekkaan eikä niitä saa pois haravoimallakaan.