Naturan raivausta 2014

NATURAN RAIVAUSTA TALVI - KEVÄT 2014

Natura-aluetta - lintualuetta pitäisi raivata pensaikosta ja puustosta vuosittain, jolloin se olisi helppoa. Paksu lumikerros tms. haittaa kuitenkin sitä eniten. Tänä keväänä oli hyvin tehokasta aikaa, koska lunta ei ollut juuri nimeksikään ja loppuaikoina maalis-huhtikuussa ei ollenkaan. Silloin sai pensaikkoa poistettua aivan 'maanpintaa myöten'.
Jos ensi kevät olisi yhtä ohuen lumikerroksen aikaa, niin voisi ehkä vuoden kasvuston vesat leikata pensassaksilla suoraan eikä näitä pieniä versoja tarvitsisi edes koota pois alueelta, niin nopeasti maatuvat sinne ruohikon joukkoon. Täytyy nyt katsoa rauhassa vuoden päästä millainen on tilanne.

Aloitin raivaushommat tammikuun lopulla, kun totesin, että jos sitä ei aloita, niin se ei etene... siis '...töihin, sanoi Lapatossu!' jossain vanhassa suomalaisessa mustavalkoisessa elokuvassa. Alkuaikoina 2-3 tuntia oli maksimi, minkä jaksoi tehdä yhtä päätä. Onneksi kylmempään aikaan oli Annukan ja Petten antama ihanan lämmin talvityöhaalari, jossa tuli hiki, vaikka pakkasta oli 15-20 astetta ja haalarin sisällä vain yhdet pitkät kalsarit ja pitkähihainen paita... ja jalassa pitkävartiset talvikengät, joissa vain yksi sisäsukka eikä myöskään palellut.
Kun sitten ilma lämpeni muutamaan pakkasasteeseen tai jopa myöhemmin päivällä muutama + aste, niin Samulta peritty yksinkertainen enstex-tiepalveluhaalari oli sopiva, niin ettei tule liian kuuma. Siitäkään ei tuuli mene läpi.
Myöhemmin voimat alkoivat palautua ja viimeisimmät päivät maaliskuun lopulla ja huhtikuun alussa - kilpaa sulamisen kanssa, venyivät jopa 6-8 tunnin mittaisiksi ja sehän on hyvä, että kunto nousee ja kun päivät pitenevät ja valoisa aika siirtyy yhä myöhempään iltaan, niin saa enemmän aikaankin. Niiden työpäivien jälkeen piti joskus nukkua Buranan kanssa ja pitää seuraava päivä palautumispäivänä niinkuin kunnon urheilusuorituksen kanssa kuuluukin asiaan.

Ensin keräsin pois kannettavista versoista nipun ja hinausköysi ympäri jne.. kuten viime talvenakin. - Siinä systeemissä ei saa kovin isoa nippua tehtyä ja sen kantaminen on täysin toispuolista rasitusta selälle.
Niinpä kokeilin Nikon jollan lastaamista täyteen ja vetämistä ohuen lumikerroksen ja jään päällä juhannuskokkopaikalle. Mustekalalla sai vielä hankaimien rei'istä kiinnitettyä pullollaan olevan risulastin, niin ettei se kaatunut, kun jolla kallistui aina jommalle kummalle puolelle, kun ei keskikohta painunut syvemmälle 'veteen'.
Tässä kuvassa talven sininen hämärä laskeutui jo neljän tienoissa... huhtikuulla kesäajan pidentäessä illasta valoisaa aikaa, saattoi tehdä 8 asti iltaan ulkotöitä.
Tässä kuvassa kokeilin myös uuden älykännyn salamavaloa ja hyvinhän se toimi.

Kokeilin myös isoa kevytpeittoa, jonka päälle sai kuorman ja se liukui lunta myöten. Se oli kohtalaisen hyvä homma - pressu ei painanut sen vertaa kuin jolla tyhjänä, mutta koska lunta oli niin vähän ja suli koko ajan vähemmäksi, niin montaa kertaa ei tätä pystynyt käyttämään. Se tarvitsi sileän lumipinnan ja sellaista ei ollut kuin muutamana päivänä ja sen jälkeen pienet 'kannontyngät' jumittivat pressun ja se olisi helposti revennyt.

Aloitin homman puolesta välistä kanavan vasenta reunaa ja siitä etenin omaan pihaan päin vähän kerrassaan. - Tällä iällä homman nimi on "...vähän viikossa ja paljon kuukaudessa...", jolloin saattoi vähitellen jo katsella osittain valmistuvaa aluetta, niin ei tuntunut niin 'epätoivoiselta', kun päivässä ei isoa tyhjää plänttiä syntynyt, mutta vaikka tunniksi sai takapuolen irti tietokoneelta, niin aina tuli hyvä mieli, kun jotain sai aikaiseksi...

Kuten kuvan tiedostonimestä näkyy, niin helmikuun myötä lumet vähenivät jatkuvasti ja jolla oli ainoa mahdollisuus... sen vetäminenkin täytyi suunnitella mahdollisimman pieniä 'ruohoalueita' myöten, koska yllättävän kovasti se juuttui ruskeaan ruohoon... Tätä enempää ei lunta enää ollut. Maaliskuun alkupäivinä tuli se ohut kerros 'vitivalkoista', mutta se suli parin päivän aikana taas tähän tasoon.
Yöpakkaset olivat ystävällisiä siinä, että aina tuo jääpinta kuitenkin pysyi ja pohja oli kovaa maaliskuun lopulle asti - eikä ollut vaaraa pudota rantaviivan jäihin.
Perspektiivi pettää siinä, että oikealla näyttää, etteihän tuolla ole enää kuin ihan vähän jäljellä, mutta sitä on itse asiassa useampi sata neliötä!
Laskeskelin, että pituussuunnassa pihasta sinne järven reunaan tulee n. 100 metriä matkaa ja leveys vain kasvaa koko ajan...

Juhannuskokko alkaa vähitellen päivä päivältä kasvaa... Kuva on otettu helmikuun 28. päivä, joten tämä on vasta alkua... Luulisi palavan iloisesti, kun kuivuu tuossa kesäkuun lopulle asti. Käsi jo vähän tärisi tässä työpäivän loppuvaiheessa.

Maaliskuun alkupäivinä tuli myös muutama myrskytuulinen päivä - jolloin sähkötkin katkeilivat. Niiden seurauksena yksi laho iso tervaleppä kaatui kanavan poikki ja se piti nopeasti pätkiä ja nostella kuivalle maalle, ettei sulava jää petä sen alta. Vaikka päivisin kanavan keskelle keräytyi vesi jäälle, niin taas yöpakkaset pitivät jään kantavana piiiiitkän aikaa - kunnes...

Edellisen kuvan ottamisesta on vain viikko aikaa, kun aamu valkeni sunnuntaina 16.3.2014 tällaisena.

Naturan raivausta

Tätä näkymää kesti viikon verran...

(Kamera itselaukaisija viritettynä kannon päässä.)

Naturan raivausta

kuva 20.3.2014

... ja kuorman vetäminen sujui paljon kevyemmin. Ja mikään ei ollut kauniimpaa, kuin kirkkaassa kevätauringossa hohtavan lumen keskellä viettää aikaansa... Haalarin rintataskussa piti olla aina kamera mukana, sillä joutsenpariskunta lensi usein matalalla rannan suunnassa - ihan selvästi pesäpaikkaa etsien ja kun niiden huilumainen ääntely kuului, niin äkkiä taskun neppari auki ja kamera esiin ja virta päälle .... ja usein ne olivat jo ehtineet lentää yli voimakkain siiveniskuin, mutta onnistuin pari kertaa saamaan ne kameran muistikortille. Tässä yksi otos:

Joutsenpari pesää etsimässä 25.3.2014

Näinä pakkasaamuina koitin saada 'Jään laulua' videolle ja jotenkin onnistuikin.

Tuusulanjärven
jää laulaa
/ YouTube /
kevään pakkasyön
jälkeen aamulla
auringon noustua.

kuva 26.3.2014

Tuolla jo häämöttää järven selkää pensaikon läpi.

Joutsenten yläpuolella olevasta lumisesta kuvasta on tähän kuvaan vain viikon verran aikaa ja näin se lumi suli yöpakkasista huolimatta... nopeasti. - Tästä kuvasta täytyykin kertoa pari hauskaa asiaa:
Koska aina miettii, että miten saisi nopeammin ja enemmän tehtyä, niin päätin kokeilla venettä kuljetukseen jollan sijasta, kun veneeseen mahtuu paljon enemmän tavaraa eivätkä ne kuitenkaan paina kovin paljoa. ... Innoissani tein pitkän päivän upeassa säässä ja lastasin veneen oikein täyteen. Sitten voimat oli käytetty ja varmaan piti lähteä johonkin vielä illalla, niin lopetin tässä vaiheessa, kun olin aikaisin aamulla aloittanut.
Aurinko oli kuitenkin lämmittänyt tuota jään reunaa, joka oli ruskeaa, tummempaa rantaa myöten imenyt itseensä auringon lämpöä ja koska vene kuitenkin paino loppujen lopuksi aika paljon, niin vene olikin painunut jään läpi siitä reunasta. .... Minulla oli pitkä köysi, joka ulottui kanavan toiselle rannalle ja yritin siitä vetää venettä liikkeelle keskelle kanavaa, jossa jää oli vielä aivan paksua ja kovaa.
Sepäs ei onnistunutkaan, koska olisi pitänyt saada keulaa niin paljon ylöspäin, että se nousisi jään yläpuolelle, kun aikani sitten oikein kovaa sieltä toisen reunan kovalta maalta kiskoin, viistosti eteenpäin, niin venepä nousikin sitten jään päälle.
Vedin köydestä sitä eteenpäin kohti kanavan suuta ja kokkopaikkaa. - No, tietysti kun olin siinä toisella rannalla, niin vene siirtyi sille puolelle kanavan reunaa ja hupsis, putosi taas jään reunan auringon lämmössä heikentyneen kantokyvyn vuoksi 'veteen' ja niin syvälle, etten saanut sitä enää vedettyä sieltä jään päälle.

Ei auttanut muu kuin ottaa jolla ja tulla sillä kanavan keskiosaa myöten siihen veneen luo ja kolme kertaa tyhjentää siitä lastia ja viedä jollalla sinne kokkopaikan kohdalle kanavan alkusuulla. Kolmannella kerralla siinä reunan luona aurinko olikin haurastuttanut jään, niin että lumpsahden haaroja myöten sinne - onneksi vain toinen jalka, niin sain itseni jään päälle ja onneksi jollan köysi ylettyi rantaan asti ja jollasta kiinni pitäen ja painoani keventäen pääsin rannalle uudestaan lumpsahtamatta :D
Ei muuta kuin saappaasta kaadoin veden pois ja sitten litskuttelin kuorman jollasta kokkoon ja vene oli keventynyt niin paljon, että sain sen vedettyä rantaviivan vettä myöten kokkopaikalle. Jostain syystä tyhjennys sujui nopeasti ja sisälle ja riisumaan märät haalarit ja sukat pois ja avantoon pesulle.

Elämässä täytyy olla aina vähän haasteita ja jotain hauskaa. Vaikka mitä tapahtuisi, niin rupeaa aina naurattamaan, kun löytää itsensä keskeltä jotain kommellusta! Ehkä tämä on sitä vanhuuden höperyyttä, mutta hauskaa kumminkin. :D - Kerron lopussa lisää kommelluksia.

kuva 30.3.2014

Tästä kuvasta näkyy, miten avantopumppu on sulattanut lahden jäätä alta päin, niin että järvellä ja kanavassa on vielä paksu jää. Tässä vaiheessa näyttää lohdulliselta, että vasemmassa reunassa on enää 'vähän' jäljellä, mutta sekin vaati läheltä katsottuna ja todettuna kaksi täyttä päivää, toinen 6 tuntia ja toinen 8 tuntia, että sen sai loppuun asti. Perspektiivi hävittää syvyyssuhteen aika tehokkaasti.

kuva 31.3.2014

Seuraavana aamuna huomasin, että Tervanokassa oli lentokone. Kun otin siitä vielä zoomilla lähempää kuvan, niin huomasin, että sillä oli mielestäni kellukkeet aivan siinä Tervanokan rantavedessä. Sehän oli reunasta sulaa, kun koko päivät aurinko paistaa matalaa hiekkaranta.... Otin toisen kuvan:

Myöhemmin huomasin, että kone oli lähtenyt varmaan seuraavana päivänä ja Keskarissa sanottiin, että kellukkeet toimivat sekä vedessä että jäällä. Mielestäni se on kyllä aika uskaliasta, kun jäässä voi olla isojakin rosoja... ja suksilla ei voi mennä rantaveteen....

kuva 31.3.2014

Vaikka lahti olikin niin sulana kuin edellä olevassa kuvassa näkyi, niin kanavan järven puolen päässä oli tämän verran vahvaa. Keskiosa kestää hyvin, mutta aurinko haurastuttaa nuo reunat niin, että otin vanhat 'puomitarpeet' ja niitä myöten pystyi kävelemään vielä rantaosuudenkin ylitse.
Pasi oli halunnut tulla auttamaan tällaisena päivänä. Hän tuli vähän myöhemmin ja selitin, että pitää kulkea näitä lautoja ja 2 x 4 lankkuja myöten. Pasi lähti tulemaan venettä kohti tälle rannalle ja astui sitten rannan lähellä jäälle ja plumpsis.... sain auttaa sen ylös sieltä ja se lähti vaihtamaan vaatteita.

Tämän päivän päättyessä totesin, etten enää yritä tuoda millään jollalla tavaraa kanavan ylitse, vaan kerään sen reunaan ison kasan ja veden tultua tuon sen veneellä kokkopaikalle.
Nimittäin kun lähdin illalla pois, niin jollakin oli painunut 'veteen' auringon lämmössä. Siihen minulla oli lyhyempi köysi, joka ihan ei ulottunut vastarannan kuivalle maalle ja niinpä sitten seisoin tuolla vastarannan lankun päällä ja kiskoin ja kiskoin jollaa jään reunalle...ja piti kumartua ja vetää voimalla taaksepäin, että keula nousisi ja kun siinä heiluin ja keinun edestakaisin, niin kun jollan keula nousikin, minä heilahdin taaksepäin ja lankulta ja plumpsis istuin puolittain vedessä kanavan reunalla - ja taas nauratti niin, että heko heko, taas kävin näin... :D

kuva 10.4.2014

Lupasin mielestäni vielä toisen joutsenkuvan. Tämän otin järjestellessäni kokon ympäristöä ja keräillessäni isommat rungot halkovajaan ym. Kuulin taas joutsenten huilumaiset äänet lähestyvän pohjoisesta päin ja sieppasin kameran taskusta ja juuri ja juuri ennätin tallentaa ne pesän etsintämatkallaan. Niiden kannattaisi koettaa jotain asuntovälittäjää, kun itsekseen etsiskelevät näin pitkään - parin - kolmen viikon ajan...
Kuvasta näkyy, että kanavan oikea puoli on vielä raivaamatta, mutta siinä on niin kapea kohta kokon luona, että siihen saa tikapuut ylitse, että saa puut pois. Vesi on niin matalalla, kun ei ole ollut lunta, että siellä suolla pystyy kulkemaan. - Se homma on vielä edessä.

Mutta päivää myöhemmin vielä kolme kommelluskuvaa. Olin nimittäin kuljettanut myrskyn kaataman tervalepän rungon pätkittynä puuvajan luokse ja koska saunapuut alkavat olla vähissä, niin päätin käyttää pari päivää puiden käsittelyyn ja koota ne puuvajaan hydraulikirveellä kauniisti halottuina. Hydraulikirves on onneksi se vahvempi laite, kun pölkkyjen halkaisija on n. 80 cm jne... ja on erittäin sitkeitä oksakohtia.

Olin saanut jo yhden pinon koottua kattoon asti puuvajassa ja sitten jyryytin hydraulikirveellä seuraavaa riviä... ja vaja on niin kapea, että pinot kasvavat ihan siinä kirveen vieressä. Havahduin yht'äkkiä, että mikäs rymähdys tämä oli ja samalla pino kaatui minun päälleni ja päähäni - onneksi oli villapipo päässä - ja hydraulikirveen päälle. Onneksi ne olivat jo pilkottuja puita eikä näitä 20-30 kilon pöllejä - nehän pidetäänkin ulkona ja vain valmiit pätkityt, pilkotut puut pinotaan sisälle.
Joka tapauksessa olin vähän aikaa sananmukaisesti 'puulla päähän lyöty' ja taas 'heko heko, näinkin voi käydä...' Oli pakko vielä puukasan alla istuessa ottaa käsivarren mitan päästä kuva itsestäni ja hydraulikirveestä ja kun pääsin pois sieltä, niin vielä yksi kuva hydraulikirveestä, josta näkyy pikkuisen punaista ja lopuksi yksi kuva uudesta entistä ehommasta pinosta paikalleen koottuna.

kuvat 11.4.2014

* * *

Naturan raivausprojektin kuvitus pysähtyy toistaiseksi tähän, kunnes saan sen kanavan oikeanpuoleisenkin osan tehtyä... Täytyy välillä haravoida oksat ja risut talven jäljiltä pois nurmikoilta ja jauhaa marjapensaiden juurelle katteeksi.

* * *

LINKKI EDELLISEN VUODEN RAIVAUSPROJEKTIN SIVULLE,
jossa on vähän tarkemmin selvitetty Naturan historiaa ja hoitosuunnitelmaa.

Natura-alueen kunnostusta
uudelleen vesakoitumisesta
lintujen rantanevana
kevät 2013