"Sentähden,
kun meillä on näin suuri pilvi todistajia ympärillämme, pankaamme mekin
pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät
kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, 2.
silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle
tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja
istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle." Hepr 12:1-2
- IHMEELLISET JAKEET: -
Suuri pilvi = tämä huone, ystävät, seurakuntien jäsenet, ja
kristilliset seurakunnat ja kirkot, näkyvät ja näkymättömät,
perille päässeet, eläneet ja tulevatkin -> ovat Jumalan
mielessä ja sydämellä. Emme ole yksin, vaan kuulumme tavattomaan
suureen maailmanlaajuiseen näkyvään ja näkymättömään seurakuntaan.
* * * * *
-
Pannaan pois *kaikki* PAINAA *ja* SYNTI. Kaikki painava EI ole syntiä,
mitä sitten (?) häpeää, kuormaa, lastia, huolta, elämän varrella
kertynyttä kipua ja tuskaa, murhetta. - Ps 94:19 ”Kun minulla on sydämessäni paljon murheita, niin sinun lohdutuksesi ilahuttaa minun sieluni.” - 1992 käännös: 19. ”Kun huolet painavat mieltäni, saan sinulta lohdun ja ilon.” - Ps 69:20 ”Sinä
näet kaikki ahdistajani, sinä tiedät, että olen kärsinyt häväistystä,
herjaa ja pilkkaa. 21 Häpeä on murtanut sydämeni, haavani ei parane.
Turhaan minä odotin sääliä, kukaan ei minua lohduttanut.” -
Seuraavassa jakeessa: 22. ”Viholliseni ovat panneet ruokaani karvasta
koiruohoa, janooni he juottivat etikkaa...” mikä
on viittaus Jeesukseen ristillä, kun hänelle annettiin juotavaa.
Psalmin kirjoittajan salattu toivo oli, että tuleva Messias kantaa
hänen häpeänsä ja lohduttaa häntä.
* * * * *
- Uskon alkaja ja täyttäjä = molemmat Jeesuksen kädessä ja hallussa / Fil 1:6 ”Minä
luotan siihen, että Jumala, joka on teissä aloittanut hyvän työnsä,
myös saattaa sen päätökseen Kristuksen Jeesuksen päivään mennessä.” - Pelastus ei ole meidän varassamme! - Jeesus ei sysää meitä uskon tielle ja sitten katsele sivusta, että ’saas nähdä, miten äijän ja ämmän käy… ’
* * * * *
-
Tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä. Siksi
Jeesuksen tie kulki häpeästä Jumalan istuimen oikealle puolelle…!
Kreikan hypemeinen = kärsiä, kestää, jäädä (hyper-etuliite voimistaa) = menoo
= pysyä, jäädä, viipyä, majailla, pysyä, odottaa= Jeesus ’EI KARANNUT’
pois häpeän keskeltä. Hän jäi siihen ja pysyi siinä häpeässä ja
ristillä, häpeäpaalussa, stauron
= ristin = paalu, risti (häpeäpaalu) kuitenkin siis johon on
kiinnitetty tai joka on pönkänä, tukena…johon rikolliset ripustettiin =
nostettiin näkyville, kaikkien katsottavaksi, teiden varsille ja
kukkuloille, jotta kaikki ohikulkijat näkisivät =JULKISEN
HÄPEÄPAALUN ja siihen naulitun - syntinen, langennut, syyllinen.
Nykyajan häpeäpaaluja ovat mielestäni skandaalilehtien lööpit: Hiihtäjämestari
Mika Myllylä oli iltalehtien otsikoissa voitonpäivinään, mutta hänellä
perustus petti (oli kärsinyt mm. sotalapsen kohtalon...) ja hän
sekaantui voiton paineissa dopingiin, hänen psyykensä ei kestänyt sitä
stressiä, vaan hän sortui alkoholiin ja silloin iltalehdet nostivat
hänet häpeäpaaluun ja Mikan suorituksista ja voitoista välittämättä ja
perheen tuskasta välittämättä raportoi ja kuvasi jokaisen hänen
ravintolakäyntinsä ja humalatilansa. Sitten
kun Mika kuoli, samat lehdet alkoivat taas kiskoa rahaa itkien
otsikoissaan dramaattisia krokotiilinkyyneleitä suuren mestarin
kuolemasta – rahan tähden tämän kaiken säälimättä käyttäen häpeän
hetket hyväkseen ja sen jälkeen taas näytellen suurta surijaa.
Kreikan aiskhynees = häpeästä = aiskhos = ruma, häpeä = yhteiskunnallisesti häpeällistä = kaikkien nähtävissä ja näkyvillä, julkisesti.
Kreikan katafroneesas = välittämättä = ajatella vastaan, halveksia = froneoo - kata = vastaan = freen
= mieli, ymmärrys, ajatus (fyysisesti) sydän, pallea, sisin, keskusta
johon osuma tappaa ihmisen. Se Jeesuksen välinpitämättömyys julkista
häpeää, kohtaan, sen kantaminen oli kaikkein mielekkäintä, tärkeintä ja
sisintä asiaa meidän pelastukseksemme.
Jeesus
halveksi iloa, joka oli tarjolla, ristin häpeän kantamisen sijasta.
Jeesus kärsi julkisen häpeän rangaistuksen, jotta meillä on
anteeksiantamus ja rauha.
Jeesus oli Jesajan 53 mukaan ”kipujen mies, sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät.”
Saksassa
on Ieselheimin luostari, jossa keskiajalla hoidettiin leprapotilaita,
jotka kaikki eristivät pois yhteisöstä, ettei se tartu jne... Munkeilla
oli sellainen tapa hoitaa, että kun rujo spitaalinen tuotiin
luostariin, niin hänelle laitettiin vuode luostarin kappelin lattialle
kolmeksi päiväksi. Kappeli oli erikoinen sikäli, että siellä oleva
ristiinnaulitun alttaritaulu poikkesi tavanomaisista ristiinnaulitun
kuvista. Tämä Kristus oli rokonarpinen, täynnä paiseita ja monella
tavalla epämiellyttävän näköinen. Kun
spitaaliset katselivat tätä Kristusta alttaritaulussa, heille tuli jo
sellainen luottamus, että tämä rokonarpinen ja paiseiden peittämä
Kristus tietää, mitä on olla sairas kokonaan, ihmisten hylkäämä ja
kipujen mies ja sairauden tuttava. Tämä näkymää katsellessaan heidän
sisimmässään alkoi jo jotain toivoa viritä, parantuminen alkoi ja
munkit hoitivat heitä edelleen.
Tätä samaa asiaa käsittelee myös eräs Jörg Zinkin kirjassa oleva runo, rukous:
Pois maailmasta! Katseeni piirissä on paljaalla seinällä vain krusifiksi.
Onnen päivinä ylhäisten saleissa en pitänyt tästä tuskan ja kärsimyksen kuvasta,
mutta kärsimys ja tuskakin ovat ihmisen osaa. Sen tiesi Kristus ja loi pelastuksen ristillä.
Kun katson ristiä, niin taakkani pienentyy melkein puoleksi,
sillä yhden asemesta meitä kärsii kaksi: orjantappuroin kruunattu veljeni tukee minua.
Conrad Ferdinand Mayer
- - - -
Me
haluamme salata, karttaa. kätkeä häpeän, olemme häpeän vankeja ja
koetamme paeta siitä pois kohtaamatta sitä, koska pelkäämme häpeää.
Pari
viikkoa sitten näin tässä Sibeliuksenkadulla edelläni nuorehkon
miehen, joka kulki pää vasemmalle 90 asteen kulmassa ja sen lisäksi
koko ylävartalo vääntyneenä vasemmalle. Hänellä oli rollaattori siinä
vasemmalla sivullaan, ettei kaatuisi siihen suuntaan ja näin hän kulki
vaikeasti kävelykadulla. Myöhemmin näin hänet edestäpäin. Hän oli
tekstannut ison pahvilapun siihen rollaattorin etuosaan. Siinä luki
suurin kirjaimin: ”Älä tuijota – KESKUSTELE.”
Häpeäkasvatus on ollut Suomessa hyvin tavallista, lapselle sanottiin, häpeä edes, lasta
häväistiin, lasta peloteltiin häpeällä ja pakotettiin toimimaan
vanhempien tai opettajien toivomalla tavalla häpeän pelosta.
Eräs
viime vuosisadan alkupuolella syntynyt henkilö kertoi, että heidän
talonsa oli kylän pääväylän varrella. Koulua oli 6 pv viikossa ja
lasten piti lisäksi tehdä aika paljon työtä kotona, ainoana aamuna,
jolloin olisi voinut nukkua, sunnuntainakin piti herätä jo kuudelta
aamulla, vaikka ei olisi jaksanut. Tämä piti tehdä siksi, koska ulkona
kulkevien ihmisten piti nähdä, että on valot aikaisin aamulla – ettei
talossa ole laiskoja ihmisiä, jotka nukkuisivat pitkään. Siksi tästä
ihmisten häpeän pelosta lapset herätettiin väkisin ja syyksi sanottiin,
että ”mitä ihmisetkin ajattelevat...”, jos luulevat, että täällä asuu
laiskaa väkeä.
Monet
meitä rasittavat häpeän tunteet ovat henkisen tai hengellisen
väkivallan aiheuttamia, joita toiset ihmiset vaatimuksillaan meille
asettavat.
* * * *
Olemme
juuri viettäneet joulua, katselleet ihanaa, vastasyntynyttä joulun
lasta. Kuitenkin tämän vastasyntyneen lapsen tie kulkee ristin
häpeäpaaluun. Siinä riippuessaan syntien rangaistuksen ja julkisen
häpeän kantaen hän julisti tien paratiisiin avoimeksi toisella
puolellaan olevalle rikolliselle ja pahantekijälle.
* * * * *
Vielä
eräs näkökulma häpeän ja syyllisyyden tunteisiimme. Meidän ihmisten
sielunelämän, psyyken rakenne on erilainen monesti kuin toisella.
Tiedän omakohtaisesti ja olen tavannut useita ihmisiä, joilla on nk.
yliherkkä omatunto. Se tuntuu aina vain vaativan enemmän ja syyttävän
meitä sellaisesta, mistä meidän ei tarvitse eikä pidä kokea mitään
syyllisyyttä. Tähän sielunelämän tilanteeseen Uudessa Testamentissa on
tärkeä kohta: 1.Joh
3:19. ”Siitä me ymmärrämme, että totuus on meissä, ja me voimme hänen
edessään rauhoittaa sydämemme, 20. jos se meitä jostakin syyttää.
Jumala on meidän sydäntämme suurempi ja tietää kaiken. 21.
Rakkaat ystävät, jos sydämemme ei meitä syytä, me voimme rohkeasti
lähestyä Jumalaa.”
Siis
meidän omatuntomme ei ole meidän ’jumalamme’. Vaan Jumala on meidän
omantuntomme yläpuolella ja Hän on rakkaus. Syntien anteeksiantamus ja
armo ovat suurempia kuin meidän omatuntomme. Siksi saamme elää
anteeksiantamuksesta ja armosta, kasvaa rauhassa Jumalan lapsina ja
vähitellen se turvallisuus antaa rauhaa ja lepoa myös omaantuntoomme.
Muistan
aina, miten erään monia rikoksia tehneen ”Volvo Markkasen” äiti sanoi
iltalehden haastattelussa, että hän ei tunnusta enää poikaansa. Mietin,
että miten yksikään äiti saattaa sanoa näin lapsestaan? Me voimme
kohdata ihmisten halveksintaa ja häpeää, mutta Jumala on erilainen. Hän
rakastaa. Jesajan kirjassa sanotaan Jes 49:15.
”Unhottaako vaimo rintalapsensa, niin ettei hän armahda kohtunsa
poikaa? Ja vaikka he unhottaisivatkin, minä en sinua unhota. 16. Katso,
kätteni hipiään olen minä sinut piirtänyt, sinun muurisi ovat aina
minun edessäni.” Siis
me olemme Jumalan kämmenellä, hänen sormenviivoissaan juuri sellaisina
kuin me olemme, kaikkine luonteenpiirteinemme ja ominaisuuksinemme,
elämänkokemuksinemme ja vaiheinemme, sielumme vammoja myöten.
Paavali sanoo Room 8 :37. ”Mutta
kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän, joka on meitä
rakastanut. 38. Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät
enkelit, eivät henkivallat, ei mikään nykyinen eikä mikään tuleva
eivätkä mitkään voimat, 39. ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu voi
erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa
Jeesuksessa, meidän Herrassamme.”
Viimeiseksi haluan kertoa teille erään tapauksen:
Nuori
poika oli polvistuneena vuoteensa vierellä ja luki rukouksensa ja pyysi
Jumalaa tekemään hänestä kiltin pojan. Pojan isä käveli juuri huoneen
ohi ja sattui kuulemaan poikansa rukouksen: "Ja
tee minusta kiltti poika, jos voit ja jos et voi, niin älä kanna siitä
huolta, sillä minulla on hirveän hauskaa sellaisena, kuin olen."