Muistaakseni ensimmäinen lennokki oli hyvin yksinkertaisesti koottava "Esa", jossa oli 'tikku' (rima) runkona ja siihen kiinnitettiin siivet, jotka oli päällystetty vain yläpuolelta ohuella paperilla. Runkotikun etupäähän kiinnitettiin yksinkertainen vähän painavampi nokkaosa ja perään yksinkertainen peräsin. Tarvikkeet olivat valmiissa pakkauksessa, joka innolla avattiin, kun ruvettiin kokoamaan uutta konetta. Runko ja vahvimmat osat olivat tavallista puuta ja melkein kaikki muu hyvin kevyttä ja pehmeätä balsaa. Päällystyspaperi oli kevyttä silkkipaperia. Jos halusi silkkipaperista kestävää, niin se lakattiin joko värittömällä tai hienoa työtä tehtäessä värillisellä lakalla. Sitten ulos heittelemään vähän tuulisessa tai tyynessä ilmassa lennokkia. Jos nokan paino oli sopiva, niin heitettäessä kone ei noussut pystyyn vaan liukui vaakatasossa muutamia metrejä tuulesta riippuen. Jos haluttiin saada pitempi lentomatka, niin noustiin johonkin korkeammalle. Alla olevissa kuvissa se meidän lasten yhteistoimin vietiin yksikerroksisen mankelihuoneen katolle ja sieltä lentoon. Lennokki lähtee juuri liitoon... Liisa seuraa innostuneena lennokin lähtöä. - Oli mukavaa, kun kukaan ei tiennyt mitään EU-direktiiveistä, jotka kieltävät lapsilta 'turvallisuuden' nimissä lähes kaiken hauskan ja hyödyllisen touhuamisen liikunnan, kiipeilyn rajoittaen sen *vain* tyyppihyväksyttyihin kiipeilytelineisiin, joiden alla on direktiivien mukaiset pehmusteet ja maapohja. Huippuunsa kehitetty turvallisuus estää lapsen oman vastuun, riskitietoisuuden ja elämän hallinnan kehittymistä, kun kaikki on niin turvallista, ettei voi sattua mitään... Meidän lapsuudessamme opimme miettimään ja ratkaisemaan, mikä on turvallista, millä tavalla vastaan itse selviytymisestäni, turvallisuudestamme erilaisissa olosuhteissa ja tilanteissa. * * *
Seuraavat kuvat ovat vuosilta 1955-1957. Rakennetut koneet oli hyvä kiinnittää kattoon, jossa olivat hyvin esillä eikä tarvinnut varoa kolhimista tai särkymistä lattian ja pöytien tasolla. Kuvat ovat enimmäkseen Heikin huoneen kattoon kiinnitetyistä lennokeista, koska sen aikaisilla harrastajakameroilla ja filmeillä oli aika vaikea saada tallennettua liikkuvaa kohdetta.. Yllä olevan kuvan koneen nimenä albumissa oli "Baby". Tässä kuvassa muutamia minun rakentamiani lennokkeja oman huoneeni katossa kesällä 1956. Oikean puolisessa "Tikka"-moottorilennokissa näkyy avoimen rungon potkurin puoleisesta päästä lähtevä moninkertainen erittäin venyvä erikoiskuminauha. Se oli kiinni koneen perässä ja potkurista pyöritettiin myötäpäivään niin pitkään kuin uskallettiin, ettei kuminauha katkea. Sitten potkurilennokki joko asetettiin tasaiselle alustalle, päästettiin ote irti potkurista ja koneesta, jolloin auki kiertyvän kuminauhan voimalla pyörivä potkuri veti kevyttä konetta eteenpäin ja se nousi ilmaan hetken aikaa lentäen ja potkurin pysähdyttyä laskeutui nopeasti alas. Toinen mahdollisuus oli pitää konetta korkealla kädessä ja päästää potkuri pyörimään, niin kone oli valmiina ilmassa ja lensi pitemmän matkan kuminauhan voimalla. Tässä vasemmalla Champion ja sitten tulevaisuutta enteilevä PIK-5 ja vielä kaksirunkoinen ? nimeä en muista. * * * SEURAAVAKSI DIESELMOOTTORILENNOKIN AIKAAN Pieneen moottoriin johtaa ohut polttoaineletku pienestä metallisesta säiliöstä. Risiiniöljyä tarvittiin ja pullosta eetteriä. Diesel-moottorikuvat kesältä 1955. Naapurin pojat Jorma ja Esa-Pekka ovat tulleet ihmettelemään Heikin lennokin moottoria, joka on juuri pärähtänyt käyntiin täydellä kaasulla niin, että potkurin lapoja on mahdoton erottaa. "Kiho"-niminen moottorilennokki poseeraa tyhjällä kirjoituspöydällä syksyllä 1956. Tästä kuvakulmasta näkyy edestäpäin vasemmalla puolella oleva dieselmoottori. Tarkasti katsoen oikenpuoleisen siiven kärjestä näkyvät ohjausvaijereiden lenkit, joihin kiinnitettiin teräslangasta olevat kaksi ohjauslankaa jotka kiinnittyivät ohjaajan kourassa olevaan yksinkertaiseen kahvaan. Ohjaaja seisoi keskellä ympyrää, jota kone pörräsi....kahvaa käännettiin niin, että siivenkärjistä kulkevat vaijerit säätivät koneen peräsintä, nousua ja laskua. Sivusuuntaa ei tarvinnut ohjata, koska kone kiersi teräslankojen mukaan ympyrää ja ohjaaja kääntyi sen mukaisesti ympyrän keskellä. *
* *
KUVIA OIKEIDEN KONEIDEN AJALTA Aili-äiti on tullut koiramme kanssa seuraamaan purjelentoa Tuusulanjärven jäällä. Äidin takana Järvenpään Ilmailukerhon /JIK:n 2-paikkainen Zapla. Tässä lentäjä ruokatauolla. Tuusulanjärveltä ei ole löytynyt parempaa kuvaa. * * * Kesäinen kenttä Hyvinkäällä. Kone PIK-5 OH-PAE Löytyi vielä yksi kuva Hyvinkään kentältä: * * * Kuvan yhteydessä ei ollut mitään tietoja: Hyvinkään kentällä Zaplan pyrstö ja Super Futar. / Tämän tiesi Heikki tuosta koneesta. MUTTA Reijo Lamberg, Suomen Ilmailuhallinnon lentotoiminnan emeritus johtaja selvitti vaikuttavan historian tästä koneesta:
Kiitos! * * * LEHTIJUTTU VUODELTA 1962 JÄRVENPÄÄN ILMAILUKERHOSTA Tässä on toistaiseksi löytämäni vanhat kuvat Heikin ilmailuharrastuksesta... * * * Paluu historiakuvien sivulle * * * Paluu Orvokin ja Jaakon etusivulle |