Käännyin Artturi Kannistontielle. Kulmassa oli vielä SIwan, silloin Elannon pikkukauppa, josta poikkesin joskus kotiin bussipysäkiltä palatessani ottamaan jotain ruokatavaroita. Tavallisesti kävimme K-Haagamarketissa, jossa oli 'tili', kun ei ollut luottokortteja vielä.
Elannosta sain kerran hapantuneita suolaisia pasteijia, jotka oli pakko palauttaa. Silloin ei ollut 'parasta ennen' tai 'viimeinen myyntipäivä' merkintöjä.

Tien toisella puolella oli kallion vieressä 'pikkupuisto', jolla nimellä sitä kutsuimme erotuksena Kylänevantiellä olevasta isosta puistosta, joka oli 'porraspuisto', sillä toisella reunalla oli porrastettu rinne kuin katsomoksi puiston keskustaa kohden.
Pikkupuistossa oli kaupungin palkkaama puistotäti, jonka hoitoon saattoi muutamaksi tunniksi jättää lapset puistoon ja muistaakseni siitä maksettiin käteisellä suoraan tälle puistotädille jokin pieni tuntikorvaus.
Tässä puistossa oli vanha täti, joka oli kovin puhelias ja hänellä oli tärkeätä kertoa, että 'Kalle Holmbergin lapsikin on täällä...' :)

Pauliina taisi olla jonkun harvan kerran siellä, sillä yleensä oltiin Paun ja Petten kanssa yhdessä puistoissa.

Puistotädille selvisi, että minä olen pappi. Niinpä siitä ohi bussipysäkiltä kotiin kulkiessani (ei ollut silloin autoa), niin kun hän lasten kanssa leikkiessä näki minun kävelevän ohi, hän alkoi kuuluvalla äänellä lasten kanssa laulaa "Ystävä sä lapsien..." :)

Lisäksi jos tuossa puistossa poikkesi, puistotäti tuli kertomaan aina, että "N.N. julkisuuden henkilön poikakin on  hänen hoidossaan...."

Artturi Kannistontie jatkuu oikealle ylös ja vasemmalle poikkeaa Haagan Pappilantie joka ennen takana olevaa rataa kääntyi vasemmalle alas radan alittavalle Tunnelitielle asti. Edessä näkyy ensimmäiseksi Hgin srktien rakentama asuin- ja virastotalo. Alakerrassa oli radan puoleisesta päädystä käynti kirkkoherranvirastoon ja tästä Haagan Pappilantieltä oli käynti seurakuntasaliin. 2. ja 3. ja 4. kerros olivat asuinkerroksia. Ylimpänä radan puoleisessa päädyssä asuivat ensin khra, rovasti, ihana ensimmäinen esimieheni Yrjö Winter ja Ella-Lisa ja vanhin vaikeasti astmaattinen Hannes-poika. Muut lapset olivat jo muuttaneet kotoa.

Yrjö Winter kertoi jutun kaksikielisen Haagan kauppalan aikana virassa oloajaltaan, kun tässä huvilakaupunginosassa asui ruotsinkielistä hienoa väkeä:
Ei ollut asfaltoituja katuja, vaan Artturi Kannistontie oli savinen 'kylätie'. Siellä oli rva Rosenlew kulkenut kevään kura-aikana korkokengissään ja moittinut tien kurjaa kuntoa Yrjölle. Yrjö oli sanonut, että jos käyttäisi vaikkapa korkokenkien sijasta savivellin keskellä kulkiessaan kumisaappaita? Rva Rosenlew oli vastannut: "Vi rosenleware är ingen stövelfolk!" (Me rosenlewit emme ole mitään saapaskansaa!)

Wintereiden jälkeen siihen muutti kirkkoherraksi valittu Matti Hakkarainen.
Meillä oli keskellä oleva 4h asunto, josta alkuun annoimme yhden huoneen apulaiselle, koska päiväkoteja ei ollut kaksinhuoltajille ja apulaista ei saanut, ellei ollut antaa myös asuntoa.

Mikko ja Tuuli Heikan perhe asui tässä päädyssä.

Kirjoittelen myöhemmin lisää muistoja tuolta ajalta...

Oikeassa reunassa näkyy takaa toista kerrostaloa, joka oli srktien rakentama, mutta aravavuokratalo.

Tämä näkymä on Artturi Kannistontieltä sisäpihalle.  Muistoja tulee lisää....

Ulkonäöltä molemmat talot olivat hyvin samanlaisia, kauniita, lämmin tiilen punaruskea väri ja valkoiset, valoisat ikkunoiden puitteet.
Tässä pihan toisella laidalla olevassa kaupungin aravavuokratalossa oli Helsingin kaupungin asuttamia perheitä. He eivät tienneet seurakunnan työntekijöiden epäsäännöllisistä työajoista eikä työstä mitään. Jos oli ollut päivällä pihalla lasten kanssa jonkun tunnin, niin he kysyivät, että onko vapaapäivä.... ja koitin kertoa, että menen vähän myöhemmin työhön - tulin kotiin illalla, kun he jo olivat nukkumassa.

Kerran kesällä Orvokki oli lasten kanssa pihalla ja naapuritalon rouva kyseli, että mitä kuuluu... ja Orvokki kertoi, että tuli eilen kotiin, kun oli ollut 2 viikkoa pitämässä rippikoululeiriä Kannelmäen srk:n kesäkodilla Suomusjärvellä. "Sepä mukavaa siellä järven rannalla, saatteko te vielä muutakin lomaa?" - oli rouvan seuraava kysymys.

Tontin ja radan välissä oli vain kapea puolivirallinen tien kaista.
Tämän päädyn ensimmäinen sisäänkäynti oli Haagan Pappilantie 2 B-porras.
Alakerran keskeltä valkoisesta kaiteella rajoitetutusta tilasta vei portaat alas kellarissa olevaan pyörävarastoon. Muuten hyvä, mutta pyörien ja rattaiden kuljettaminen portaikosta ylös ja alas oli aika hankalaa.
Seuraava tiiliseinän sisäänveto oli A-porras ja sen jälkeen jälleen valkoinen syvennys oli portaat kellariin, missä oli Haagan Eräveikkojen partiokolo.

Pihan keskellä oli pensaita ja niitä vasten oli yhdet sähköpisteillä varustetut autopaikat. Meidän automme oli juuri tuolla paikalla, missä nyt on auto nokka tänne päin.

Kun khra Matti Hakkarainen pyrki srk-papin ainoana vapaapäivänäkin soittelemaan ovikelloa ja tulla selittämään työasioita viralliselle apulaiselle, niin usein vapaapäivänäni jätin auton Artturi Kannistontielle parkkiin - Matti luuli silloin, etten ole kotona eikä soitellut ovikelloa.

Kirjoittelen lisää vähän myöhemmin...

Haagan Pappilantie kääntyy tässä katsojaa kohden radan viertä alaspäin.
Alakerran päädyn kolme ikkunaa olivat kirkkoherranviraston ja sitten sisäänkäynti seurakuntasaliin ja ikkunat oikealle srk-salin ikkunoita. Viraston yläpuolella oli Huopalahden kappalaisen asunto, johon muutti kappalainen Erkki Kaukoranta perheineen. Nyt rautatien ja tontin väliin on rakennettu korkea aita, koska sähköjunat Vantaalle ja Kirkkonummelle, Turkuun ajavat kovaa ja äänettömästi sähköradalla.

Käännymme toiseen suuntaan Haagan Pappilantietä ja rata on oikealla. Haagan tiet ovat mutkittelevia ja talot suhteellisen pieniä kerrostaloja, koska ne on kaikki rakennettu entisen Haagan Kauppalan huvilatonteille. Näkymät ovat siksi vaihtelevia ja kodikkaita kaupunkinäkymiksi.

Haagan Pappilantie päättyy tässä Tunnelitiehen, joka johtaa oikealla radan alittavaan lyhyeen tunneliin. Vasemmalla näkyy K-Supermarket, jonka nimi silloin oli K-Haagamarket.