Eino oli kutsunut rippijuhliinsa su 3.7.2016 Ylitorniolle. Niinpä varasin matkan jo ajoissa ja sitten lähempänä ajankohtaa Niko järjesti pari vapaapäivää ja matkustimme yhdessä. Lähdimme ensimmäisellä aamukoneella pe 1.7.2016. Hain Nikon jo illalla tänne ja pakkasimme - aina yhtä vaikeata miettiä, mitä pitää ottaa mukaan... ja tuli sitten nukuttua pari tuntia ja aamulla aikaisin lentokentälle, missä olin varannut valmiiksi parkkipaikan Volvolle.

Saavuimme Ouluun, josta Samulin piti tulla hakemaan meidät ja sitten Vihannista vielä Helenan äiti Inkeri ja yhtä matkaa kohti Ylitorniota. Oulun lentoasemalla oli kätevät 'looshit', joissa saattoi odotella, torkkua varhaisen lähdön unien tasaamiseksi ja tietysti levitin tietokoneeni ja kaikki vempeleet toiseen päähän looshia ja päivitin samalla kesän asiat www.sotaorvot.fi sivustolle.

Turvatarkastuksessa hieman ihmettelivät, että miksi mustassa käsimatkatavaarkassissani on niin paljon läpivalaisussa näkyvää 'metallia'. Selitin tarkastajalle, että minulla on kaikki usb-levyt ja hubit ja mokkulat ja laturit ja tarvittavat johdot ym. laitteet mukana, koska hallinnoin n. 50 000 tiedostoa eri domaineilla ja päivitän sivuja matkoillani.
Ok, menkää sitten vastasi turvatarkastaja :)

Lentoasemalta ajoimme Vihantiin ja söimme aamupuuron Inkerin luona ja ihailin hänen kukkiaan niin sisällä kuin ulkona...

Sitten saavuttiin Samulin ja Helenan kotiin Ylitorniolle, Pihlajamäkeen. Niko ei ollut aikaisemmin käynytkään siellä. Samuli ihmetteli aikamieheksi venynyttä Nikoa ja päätettiin mitata kumpi on pitempi:

Eemil ja Eino olivat tulleet myös tänne ja Pösö haukku teki kovasti tuttavuutta ja haisteli tarkasti Nikon, koska vaistosi selvästi, että Nikon kotonakin on koiria... ja pojat pelasivat pihalla Pösön avustuksella...

Eemil esitteli uutuuttaan hohtavan ulkovessan navettarakennuksen päädyssä. Vaalean sininen väri kuulemma pitää hyttyset ja itikat poissa!

Vuosi oli kulunut siitä, kun oli viimeksi tavattu - ihana nähdä taas. Pojat olivat kasvaneet kovasti molemmat. Onneksi saan heidät luokseni kummankin muutamaksi päiväksi heinäkuussa.

Samulilla oli meneillään saunan remontti. Painuneet nurkat oli jo alkukesästä nostettu ja seinärakenne oikaistu, lattiaviemärit asennettu paikoilleen, raudoitus ja lämpökaapeli ja kaikki oli valmiina ja lattianvalua varten oli 15 laastisäkkiä pihamaalla. Koska lauantaipäivässä oli aikaa ja sementtimylly oli saatavissa paikalle ja naapurin Toivo veti sen peräkärryn autollaan pihaan, niin  ruvettiin miehissä talkoisiin. Nikolla oli aikaisempien vuosien kesätöistä monenlaista kokemusta ja minulla oma saunan remontti vastaavasti takana, joten porukalla töihin.

Laastisäkit olivat olleet huolellisesti vedenpitävän pressun alla pari viikkoa ja lavan päällä irti maasta, mutta silti niissä oli osa säkin sisällöstä jonkun verran kovettunutta. Vasemmalla näkyvällä 2x2 puulla niitä säkkejä vähän taottiin lappeeltaan. Sen jälkeen moukarin lappeella ja sitten eroteltiin kovettuneet osat oikealla pöydällä olevan säkin kappaleen päälle ja Nikolla oli hyvä 'huhmare' siinä:

Kovettuneet osat murskautuivat hienoksi, niin että niistä saatiin sopivaa ainesta laastiin sementtimyllyyn ja vettä sekaan ohjeiden mukaan ja ämpärillä valmis laasti lattialle...

Vettä nostettiin pihakaivosta ja sitten köysi katkesi ja saatiin ongittua sinkkisanko ylös ja uusi vahva köysi jne... kaikki järjestyi yhteistoimin.

Löylyosan lattia saatiin valettua ja pesupuolta pitkälle ja sitten pukuhuoneen lattia odottelee lisää laastia ja työn jatkoa. Lopuksi sitten tulee vielä pintalaasti ja kaatojen tarkistus...

Kuljetus eteni hitaasti ja pysähtyi siten, että vasemmalla olevaa kevyenliikenteen väylää myöten edellisestä tienristeyksestä taakse jonoutuneet ajoivat kuljetuksen ohi tähän eteen ja jatkoivat matkaa.

Vasemmalla näkyvän mustan pakettiauton kylkeen on pystytetty 4 - 5 metriä korkea keltainen masto, joka ajoi edellä ja mittasi, mahtuuko kuljetus alittamaan tien ylitse menevät sähkökaapelit tms. esteet.

Maanantai-illalla kone lähti Oulusta taas Helsinkiin. Aamupäivällä oli aikaa porukalla kiinnittää toinen talven jäiden pudottamasta räystäskourusta paikoilleen.

Mutkaa jäi jonkin verran, koska vesikouru olisi pitänyt ottaa kokonaan alas ja saada peltisepän käsittelyyn, mutta vedet tulevat nyt kuitenkin sitä myöten asianmukaisesti alas ja Samuli saa yksin pystysuunnassa olevan rännin seinälle, koska siellä olivat kiinnikkeet valmiina.

Sitten vielä Helenan ennen töihin lähtöään kattamaan ruokapöytään ja Samuli lähti viemään meitä Nikon kanssa Oulun lentoasemalle ja Inkerin kotiinsa Vihantiin. - Kiitokset Helenalle ja Samulille vieraanvaraisuudesta, oli hyvä tavata taas kauniissa ja rauhallisessa kodissanne, siunausta edelleen jokaiseen päiväänne - Einoa ja Eemiliä Jaskalaan kesävieraiksi odotellen...

Lähestyttäessä Helsinki - Vantaan kenttää, laskeuduttiin taas pilvien alapuolelle ja laskeutumisvaiheessa etsin kameraan Tuusulanjärveä ja sen tienoota, koska kone lähestyy siitä suunnasta kenttää...

Milja oli tullut vastaan Nikoa ja minun tehtäväni oli etsiä P3 parkkitalosta B - siivestä Volvoni. Paikkoja ei oltu numeroitu, joten piti muistinvaraisesti etsiä oikea kerros pyöreästä siivestä ja sitten kiertää ympyrän kehä kehältä sen kerroksen autojen joukosta omansa.

Kun kävelin ympyröiden kehää, painoin mieleen yhden auton merkin ja rekisterin ja kun se tuli uudestaan eteen eikä Volvoa ollut löytynyt, niin piti siirtyä seuraavalle kehälle jne... ja löytyihän se sitten :)

Kotona Reunasen Matti oli ajanut kerran päivässä katsomassa, että kaikki oli suunnilleen paikoillaan - kiitos!