Nautin
Suomen luonnon vaihteluista. Rakastan sitä, että vuoden mittaan
'kaikki vaihtuu' ympärillä. Ennen kesä oli se tärkein, kesää odotettiin
ja muistoissa 'kesällä ei aina ollut lämmintä' ;), monesti ihmettelin
lapsena, että milloin se lämmin oikein tulee... Oli niitä tietysti
lämpimiäkin kesiä, jolloin saattoi hyvin polttaa auringossa itsensä.
Muistan jonkun kesän ensimmäiset lämpimät päivät, jolloin piti
isovanhempien luona olla kunnostamassa puuvenettä kesää varten. Vene
oli nurinpäin ja suurimmat raot tilkittiin piellä/tervatulla
tilkkeellä, naulattiin jopa sitten pellin kaistale pahimman raon yli
kahta puolta ja käytettiin venenauloja (en ole nähnyt enää myynnissä),
jotka olivat litteitä ja leveitä, niin että mahdollisimman vähän
levittäisit reikää, jonka naulatessa tekivät ja naulaaminen tapahtui
tietenkin niin, että se leveys meni puun syiden suuntaisesti. Naulan
kanta oli ohut, mutta leveä sekin, jotta tarttuisi tiiviisti.
Veneen sisäpuolelle tullessa se naula käännettiin eli 'kotkattiin'
ympäri niin, että liitos vahvistui vielä siitäkin.
Sitten veneen alaosa tervattiin mustaksi ja pari ylintä lautaa
maalattiin valkoiseksi. Veneen sisälle tuli punaista mönjää, jonka
kokoomusta en tiennyt, sanottiin ehkäisevän naulojen ruostumista jne...
Venettä korjattiin pitkä päivä. Aurinko helotti täydeltä terältä ja
ajattelin itsekseni, että onpa hienoa, kun nyt voi ruskettua oikein
nopeasti - paita vaan pois ja selkä aurinkoon.
Mitä pidemmälle päivä kului, niin vähitellen selkää alkoi kivistää,
pistellä. Ajattelin, ettei mitään huolta, kerrankin saa nopeasti hienon
rusketuksen.
Kun ilta tuli, niin selkää kiristi. Yritin käydä nukkumaan, mutta
mitään yöpuvun paitaa tai puseroa ei voinut laittaa päälle, mikään ei
saanut kokskettaa selkää, niin kuuma, punainen ja tuskallisen kipeä se
oli. Kun sitten kysyin äidiltä, niin hän sanoi, että joo, se on
palanut, mutta laitetaan rasvaa... sitä laitettiin, mutta ei mitään
vaikutusta. Sinä yönä tuskin nukkui muutamaa minuuttia enempää
mahallaan sängyssä maaten.
Sitten kuulin, että pitää ottaa vähän kerrassaan aurinkoa jne...
Seuraavan päivän iltaan vähän hellitti ja seuraavana yönä saattoi jo
jonkin verran nukkua. - Mutta sainpa rusketuksen!
Viikonlopulla saunassa ihmettelin, että mitäs tässä nyt tapahtuu, kun
olkapäältä lähti kerros nahkaa - kuivaa ja helposti irtoavaa suikaleina
pois, kun sitä veti. Palanut iho kuoriutui kokonaan ja rusketuksesta ei
ollut tietoa, päin vastoin vaaleahkon punainen alusnahka :D
Se oli lämmintä kesää se.
Mitä vanhemmaksi tuli...
sitä enemmän aloin ymmärtää kaikkien
vuodenaikojen arvon. Vaaleat valoisat kesäyöt ja aurinko olivat
mieluisia. Syksy tuntui pimeältä... mutta huomasin yllätyksekseni, että
n. 40 ikävuoden jälkeen aloin rakastaa syksyn rauhallista pimeyttä. Ei
ollut mitään kirkkaita häikäiseviä valoja. Lämmin, kostea,
rauhallinen... ja levollinen pimeys tuntui hyvältä kesän jälkeen.
Luonto lepää ja ihminenkin sen myötä.
- Valotkin näkyvät sitten eri tavoin ja tietysti joulun kynttilät ja
valot kaikkein eniten.
Joulun kuvia en nyt laita tähän, koska niitä löytyy
tekemieni sivujen koonneista
useilta vuosilta. Mutta syksystä haluan nostaa esille yhden 'syksyn
hiljainen kauneus' sivuston, kun tihkusateisena syysiltana kuljin aivan
inspiraation pohjalla pari tuntia näitä kotini kulmakuntia ja katuja ja
kuvasin ja kuvasin, sillä Canon PowerShot S95 kamerani ottaa hyvin
ilman salamaa hämärissäkin olosuhteissa ja rakastan pimeyden keskellä
otettuja kuvia, koska niissä kaikki häiritsevä ympäristö katoaa ja
huomio keskittyy vain siihen valaistuun kohtaan, jonka kamera on
tallentanut.
Mutta nyt minulle kävi juuri niinkuin vanhoille ihmisille helposti käy,
että alkaa jaaritella niin, ettei pääse asiaan. Siksi lopetan
jaarittelut ja kaivelen tämän kevään 2016 etenemisen kuvia
kansioistani...
Nämä kevään ensimmäiset merkit, ilman
lämmön esiin houkuttelemat narsissin alut kuvasin jo tapaninpäivänä eli
siis vuoden 2015 puolella - tulevan kevään ensimmäiset airuet...
Vuoden aikojen sääilmiöt vaihtelevat varsin paljon, nyt tapaninpäivänä
sai ihailla näitä ensi merkkejä tulevasta keväästä, tietäen samalla,
että nämä varmaan eivät pääse vielä kasvamaan enempää ;)
Vaikka itse asiassa tapaninpäivä
viestii kansan muistissa kevään tulosta. Onhan tuttu sananlasku: "Päivä
on tapanina jo kukonaskeleen pitempi ja pikkupyhänä (joulun ja
uudenvuoden välissä) hullukin sen huomaa!" Eli siis auringon
valon määrä lisääntyy joka päivä - ja auringon valo ja lämpö ovat ne,
mitkä tuovat meidän pallonpuoliskollemme kevään ja kesän.
Tapaninpäivä oli 26.12. ja tämä on aamulla 28.12.2015.
Aurinko on jo hivenen verran 'hullukin sen huomaa' korkeammalla,
mutta pakkasta on tullut ja uintiavantoa lukuunottamatta järvi on
ohuessa jääriitteessä.
Ja tämä kuva on muutama päivä myöhemmin
loppiaisaattona 5.1.2016 ja on tullut lumikerros ja jää vahvistunut...
koko ajan kuitenkin kevättä kohti...
Ja 10 päivää myöhemmin on jo näin mukavaa kevään odotusta...
ja siitä ilahtuneena uusin kaverini, saukkovekkuli on omaksunut
yhteisen uintipaikan kanssani - tosin eri aikaan:
Saukon jäljet
Kevät antaa odotuttaa itseään ja
linnut tarvitsivat ruokaa selvitäkseen kevään loppuun asti.
15.2.2016
Jouduin luopumaan kokonaan lintulaudan käytöstä, sillä orava despootin
tavoin valtasi sen, söi kaiken ruuan sieltä ja karkotti linnut pois.
Sitten otin käyttöön tämän Samulta saamani metallitelineen, johon orava
ei uskaltanut hypätä, koska siinä ei ollut tarpeeksi kiinteitä osia.
Kaikki sujui hyvin, mutta jonkun ajan kuluttua ihmettelin, että miten
on mahdollista, että muutaman päivän kestävät talipallot hävisivät
runsaassa vuorkaudessa. Oli vain tyhjiä pusseja maassa tai telineessä.
Mietiskelin ja tulin siihen tulokseen, että varikset jaksavat nostaa
sen täyden pallon pois koukusta ja syödä sen. En tiedä olinko oikeassa,
mutta parempaakaan vastausta en ole löytänyt.
17.3.2016
Maaliskuu on myös linnunpönttöjen
puhdistamisen aikaa. Aikoinaan luulin, että pöntöt pitää olla korkealla
puussa ja puhdistaminen oli hankalaa tikapuiden kanssa taiteilua.
Sitten joku sanoi, että pöntöt voivat olla aivan silmän korkeudella...
en uskonut, mutta muutaman otin niin alas ja ne olivat lintujen
suosiossa. Sen jälkeen olen puhdistuksen yhteydessä ottanut kaikki
alas. Ainoa poikkeus oli, kun nostit tikapuut korkealle erään pöntön
luokse, niin yksi talitiainen alkoi lennellä ja äännellä siinä
ympärillä. Siitä päättelin, että se oli hermostunut, koska sillä oli jo
pesä tekeillä. Niin sitten annoin sen pöntön olla rauhassa - puhdistan
vähän aikaisemmin ensi keväänä.
Samalla kertaa laskin montako pönttöä oli ja rekisteröin ne kaikki = 15
kpl.
Narsissit olivat uskollisesti odotelleet vuoroaan tapaninpäivästä asti.
31.3.2016
Sitkeä odotus on palkittu. Tapaninpäivän
'rohkeus elämälle ja kasvulle' on näin palkittu ja kolme kuukautta
myöhemmin narsissit työntyvät sulavan jään läpi esiin...elämä voittaa!
2.4.2016
Lumen alta paljastui myös rantalepän alle johtava saukonpesän suuaukko.
Saukko pääsee siitä syvälle maan alle ja sieltä sulaan veteen
talvellakin.
2.4.2016
Naapurini Kosti Sauremaa oli tehnyt
komeasta puun rungosta telkän pöntön ja tarjosi sitä rantaleppään ja
yhdessä askartelimme sen paikoilleen aukko järvelle päin.
2.4.2016
Vaikka järvi on vielä jäässä, mutta kuistin parvekelaatikot ovat jo
sulaneet:
7.4.2016
...ja kerään haalistuneet kanervat pois
ja niiden tilalle istutan kevään ensimmäiset isot orvokit. Yöpakkaset
eivät niitä vaivaa, ne vain sulavat ja jatkavat kasvuaan...
9.4.2016
Aamu-uinnilla kuulin moottorisahan ääntä
natura-alueelta ja siellä
Keski- ja
Pohjois-Uudenmaan Lintuharrastajat Apus ry
piti Kaakkolan lintutornin ympäristön raivaustalkoitaan. Naturan
lintualueelta täytyy poistaa pensaikkoja ja puita, jotta se säilyy
kosteana rantaluhtana, jolla osa harvinaisista vesilinnuista pysähtyy
lepäämään ja muut yhdyskunnat asustavat pysyvästi.
9.4.2016
Talven aikana oli lukuisia myrskyjä ja
haravoin aivan täyden peräkärryllisen risuja, oksia ym. roskaa
juhannuskokkoon. Kaikki tässä vaiheessa harmaata tai ruskeata - vain
sammal vähän vihertää.
9.4.2016
Muutamat ensimmäiset ruohonkorret
kurkistava ylöspäin ja tietenkin raparperi, joka on kuin 'väijymässä'
ensimmäisiä lämpimiä päiviä, ponnahtaakseen sitten valtavaan kasvuun
muutamassa päivässä.
10.4.2016
Tikka koputteli talven jäljiltä toukkia esiin puun kätköistä.
12.4.2016
Ensimmäiset leskenlehdet tunkeutuvat auringon lämpöä kohti ruskean maan
keskeltä...
12.4.2016
Illalla piti jäiden lähdettyä tehdä
kierros järven pohjoispäässä ja keräillä enimmät talven jälkeiset
roskat...ja suurimmat törröttävät osmankäämijuurakot Rantapuiston
kanavasta, koska muutoin ne tukkivat Järvenpään kauneimman puiston
kanavan.
Alla olevan kuvan saattoi ottaa vasta aamulla, kun kevätyön pimetessä
palasin 23 aikaan illan souteluretkeltä.
13.4.2016
Aamulla varhain huomasin nurmikolla varmaan haukan aamuruokailun
jäljet.
17.4.2016
Olin vienyt viikkoa ennen pääsiäistä haudoille purkissa olleet
narsissit, jotka kotona ikkunalla kukkivat muutamassa päivässä
'loppuun'. Ne olivat haudalla kauniisti kukkien pääsiäisen yli ja kun
aurinko oli sulattanut mullan, niin otin ne purkista kukkivina ja
istutin multaan ja samalla orvokit.
Narsissit kukkivat siellä haudalla kauniina ja 'tuoreina' yli 2
kuukautta!! Tästä kuvasta eteenpäin siis vielä runsaan kuukauden aivan
tuokokuun lopulle asti.
Sinivuokot ovat taas nostaneet päätään vanhalla kasvupaikallaan.
21.4.2016
Siirsin tämän sinivuokon ensimmäisen
kerran Huvilakadun varrelta kaivinkoneen kauhaa odottavan talon
seinustalta Kirkkotien pihaan. Sinivuokko juuri ja juuri pysytteli
hengissä. Sitten se muutti nykyisen kotimme pihakellarin seinustalle,
mutta selvästi ei viihtynyt siinäkään. Sen jälkeen siirsin sen
nykyiseen penkkiin. Se ei viihtynyt kukkapenkin keskellä, vaan kulki
hiljakseen penkin reunakivien keskelle ja kuten alla olevasta kuvasta
näkyy, niin nyt se on lähtenyt penkistä leviämään viereiselle
nurmikolle. Vuosi sitten nurmikolla näkyi aivan pieniä kolmiosaisia
lehtiä. Tänä kesänä nurmikolla näkyy jo yksittäisiä kukkiakin. Elän
toivossa, että muutaman vuoden sisällä koko nurmikko kukkii sinisenä :)
21.4.2016
Kevään edetessä myös kuistin
sisäikkunalla talvehtineet saintpauliat heräävät kevätauringon valossa
kukkimaan. Olen tyytyväinen, että jo usean vuoden ajan olen saanut nämä
kukat pysymään hengissä, sillä aikaisemmin uusi kaunis saintpaulia vaan
yksinkertaisesti lakastui ja kuoli. Nämä ovat kestäneet jo monta vuotta
- Orvokin lempikukkia.
21.4.2016
Ulkona sinivuokkojen lisäksi krookukset nostavat päätään vuodesta
toiseen auringon valoon.
Kaksi päivää myöhemmin...
Kevään oikullisuus näkyy jälleen kerran.
kaksi päivää myöhemmin 23.4.2016 tummat pilvet kasaantuivat taivaalle,
niin paksut, että ilma hämärtyi hieman ja saman tien alkoi kaatosade -
rakeita taivaan täydeltä. Muutama kuva tämän raesateen aikana ja
jälkeen:
23.4.2016
Sinivuokot ovat kauniita rakeiden keskelläkin - sininen väri hohtaa
vielä kirkkaampana.
23.4.2016
23.4.2016
Scilla ja valkovuokko selvästi värjöttelevät kylmän keskellä.
Krookus vetäytyy suppuun säästäen voimiaan lämpimiä päiviä varten.
23.4.2016
Rakeita kertyi niin paljon, että sulaminen kesti parin päivän ajan...
25.4.2016
Auringon lämpö on ihmeellinen voima,
jonka varassa elämä maapallollamme on mahdollista... sen huomaa
erityisen hyvin keväällä, kun sääolosuhteet vaihtelevat ja aina kirkas
aurinko herättää kaiken elämään.
Pidän keväästä senkin vuoksi, että se on niin vaihtelevaa, maisema
muuttuu. Ajat ennen vihreän, lehtien puhkeamista on myös kaunista,
avaraa, ei ole lehtiä näkyvyyden edessä, vaan maisema näkyy
kokonaisuudessaan...
Illan tullen auringonlaskut hehkuvat, koska talven aikana pölyt ovat
sateitten, lumen mukana pois ilmakehästä ja sininen päivällä (esim.
telkän pöntön kuvissa) ja iltarusko on kirkas.
25.4.2016
Ilma väreilee tulevan kesän odotusta... hämärän keskellä.
25.4.2016
30.4.2016
Sopivaa homaa vapunaattona, kylvää
tilliä, persiljaa ja kahta lajia salaattia. Ruohosipuli oli jo pitkällä
ja tätä kirjoittaessani 8.6. olen jo korjannut siitä täyden sadon, kun
olivat melkein puoli metrisiä... ja taas kasvavat.
Jätin keskiosan kylvämättä, jotta siihen voi kylvää lisää myöhemmin,
että salaattia riittää sopivan kokoisena pidemmäksi ajaksi.
Krookusten odotus täyttyi, kun raesateen jälkeen aurinko taas helli
alkavaa nurmikon kasvua.
2.5.2016
Krookusten vieressä leviävät scillat....
4.5.2016
Valkovuokot kylpevät kevään auringossa.
18.5.2016
Taloa maalatessa oli pakko ottaa heleänä hehkuvasta keväästä muutama
kuva.
18.5.2016
18.5.2016
20.5.2016
20.5.2016
23.5.2016
Lämmin hiljainen kesäyön hämärä -
satakieli laulaa
kolmella suunnalla...
* * *
Kesä on tullut - ymmärrät varmaan - kun sanoin alussa, että rakastan
tätä vuodenaikojen vaihtelua...
* * *
Paluu
luontokuvien sivulle
PALUU ETUSIVULLE
