9. elokuuta
Elokuun iltarusko antoi ensimmäisen aavistuksen, syksy on jo ovella.
Mutta elokuun 27.päivän aamuaurinko valaisee vielä muutaman päivän
kirkkaana. Laiturin viereinen koivu alkaa aina kellastua
ensimmäisenä...syksy alkaa hiipiä hiljaa kellastamaan kesän vihreyttä...
3.syyskuuta
Tikka ja palokärki lounastavat päivittäin kelottuneessa koivussa, joka
odottaa talven tuloa ja kaatamista. Toukkia riittää kuoren alla ja joka
päivä oli koivun juurella lisää kuorta...
8.syyskuuta
Jouluna 2014 saamani amaryllis oli päättänyt, että
'...jospa ihmisellä ois' joulu ainainen...' ja aukaisi itsensä täyteen
loistoonsa.
10.syyskuuta
Haukka oli käynyt ruokailemassa portin pylvään päällä ja lokki oli
joutunut ns. 'parempiin suihin'.
10.syyskuuta
Sain lahjaksi tuttavilta omenapuun - nyt
kolmen vuoden ikäinen Melba kantoi hyvin satoa - olihan varsinainen
omenavuosi. Koska myyrät ovat täältä pihalta syöneet lukemattomat
omenapuut, niinpä istutin tämän kuoppaan, jonka verhosin kokonaan
metalliverkolla?
12. syyskuuta
Kesän viimeisiä kukkia, betyni ponnisteli vielä muutaman kukan...
12.syyskuuta
Tuttu siemenestä kasvanut köynnöskrassi sen sijaan innostuu vasta kun
toiset jo alkavat lakastua.
12.syyskuuta
Rauhallisessa iltahämärässä kuu nousee auringonlaskun jälkeen.
Moni pelkää syksyn lähestymistä - minulle se merkitsee rauhoittumista
kesän kirkkauden jälkeen...
21.syyskuuta
Keltaisten lehtien varistessa jo nurmikolle,
perisuomalainen kesän kukkanen - hehkuva pelakuu ponnistelee vielä...
23.syyskuuta
Harjun oppimiskeskuksen (hevostalous)
asuntolan ympäristö vanhassa kartanon pihapiirissä valmistautuu syksyn
tuloon koivujen lehdistön harventuessa. Mutta vanha kuusi pitää
neulasensa vuosikymmenestä toiseen.
* * *
Hiippakuntien piispat kutsuvat 4 vuoden välein pappeja hiippakunta- eli
synodaalikokoukseen - myös eläkeläisiäkin - viettämään messua ja
keskustelemaan jostain ajankohtaisesta aiheesta. Strategia ja
-toimintakeskusteluissa kuuntelin ja pysyttelin hiljaa, sillä tämä
nuorempi sukupolvihan on se, joka nyt kantaa vastuuta ja heillä on
elämä edessään - jokainen sukupolvi kantaa oman vastuunsa. Koen, että
minun tehtäväni on tässä elämäni vaiheessa rukoilla - he kulkevat oman
tiensä. Niin meidänkin polvemme aikanaan.
Tällä kertaa Espoon hiippakuntakokous oli Hyvinkäällä...
27.syyskuuta
Syysaamun valo laskeutuu Hyvinkään
telttakirkon kattoikkunasta luoden vaihtelevia valojen ja varjojen
tasoja sementtilaudoituksen karkeille seinille. Rakentajien
'kädenjälki'
on pysyvästi kirkkoon tulijan nähtävissä.
..syntyy yhteys 56 vuoden
takaa...tekijöiden,
tilan ja tulijoiden kesken. Olemme kaikki samassa yhteisössä täällä
kirkossa ja
niinkuin Luukas ( Luuk 1:79-79) pari tuhatta vuotta sitten kirjoitti:
"Sinä
johdat hänen kansansa tuntemaan pelastuksen, syntien anteeksiantamisen.
Näin meidän Jumalamme hyvyydessään armahtaa meitä: |
Korkeudesta
saapuu luoksemme aamun
koitto.
Se loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville,
se ohjaa jalkamme rauhan tielle." |
Hiippakuntakokousten alussa muistetaan
edellisen kokouksen jälkeen taivaan kotiin siirtyneiden osanottajien
nimet.
Espoon hiippakunta
perustettiin 1.1.2005. Tätä tapaa ei ollut vielä toteutettu. Nyt
luettiin hiippakunnan perustamisesta lähtien kuolleiden osanottajien
nimet.
Istuin penkissä ja havahduin...
Orvokin nimikin luetaan täällä...jokaiselle
sytytetään kynttilä alttarin äärellä.
Kirkon rakentajat, me nyt kirkossa ja
täältä taivaan kirkkauteen lähteneet - olemme kaikki samassa yhteisössä
...ehtoollispöytä jatkuu katkeamattomana näkymättömän seurakunnan
keskelle.
Jeesus lupasi (Matt 26:27-29) ehtoollisen asettaessaan:
"Juokaa tästä,
te kaikki.
Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan
syntien anteeksiantamiseksi. |
Ja minä sanon teille: tästedes en maista viiniköynnöksen antia ennen
kuin sinä päivänä, jona juon uutta viiniä teidän kanssanne Isäni
valtakunnassa."
|
* * *
2.lokakuuta
Mikkelinpäivän aikaan lokakuun alussa
kuukauden nimikin muistuttaa syksystä kurasta, loasta, mutta tänä
syksynä ei toistaiseksi ole ollut sateita nimeksikään. Kuiva, kirkas,
kaunis syksy ympäröitä meitä joka puolella. Kirkon parkkipaikan
kellastuneet vaahterat antavat harvinaisen kauniin ilmeen autojen
pysäköinnille.
Mikkelinpäivänä on aina perhekirkko.
Lasten ja enkelien päivä...
Enkelit säteilivät valoa kirkossa...
...aurinko kotiin lähtiessä...ja Luoja tuhlasi väriloistoaan meidän
ihmisten iloksi...
* * *
3.lokakuuta
Minut oli kutsuttu Hyvinkään sairaalan
Potilasoppimiskeskus Sopen vapaaehtoisten
aula-avustajien kokoukseen alustajaksi.
Odottelin junaa Järvenpään asemalla kirpeässä pakkasaamussa, kun
aurinko
sitkeästi pyrki ylös itäiseltä taivaanrannalta...
...ja sieltä se hitaasti pääsi ylöspäin...
3.lokakuuta
...ja alkoi valaista uuteen päivään heräävää Järvenpään asemaa...
3.lokakuuta
Kaunis, yli 100-vuotias asemarakennus seisoo hienostuneena kuin
kuningatar uusien yli 100v nuorempien rakennelmien keskellä.
3.lokakuuta
Iltapäivän auringossa Prisman
parkkipaikan lehmukset ovat jo lehtensä pudottaneet, mutta vaahterat
sinnittelevat vielä rakennustyömaan keskellä. On esimerkillistä, että
rakennustyömaan keskellä jo aikaisemmin kasvaneet puut säilytetään ja
ne jatkavat kasvuaan ympäristön talojen valmistuttua.
5.lokakuuta
Sateeton lokakuun alku tulvii varhaisen
aamun auringon nousun valaisemaa kirkkautta edelleen - harvinainen
syksy...
20.lokakuuta
Saint Pauliakin pitää syksyn auringosta.
Jaa, mutta tämä ei ollutkaan itse ottamani, vaan Windows 10 päivityksen 22.lokakuuta näytölleni lähettämä koneen avaamisen kuva.
23.lokakuuta
Syksyn ensimmäisiä tuikkuja Petterin ja Tiinan kuistin ikkunalla.
23.lokakuuta
Enteilevät kohti joulua kulkemista...
* * *
Jouduin lähtemään nopeasti
varahenkilöksi kutsuttuna rovastikunnan ystävyysryhmässä Eestin
Viljandin rovastikunnan matkalle:
29.lokakuuta
Pilistveren kirkon profiili iltaruskon kajastuksessa lehdettömässä
puistossa.
29.lokakuuta
Takkatulen lämmössä Pilistveren leirikeskuksessa.
30.lokakuuta
Syksyn harmaan aamun valjettua...
Ensin Põltsamaalle, näkymä srk-kodin pihamaalta viereiselle joelle...
Jumalanpalvelukseen vanhan linnan viereisessä kirkossa.
Ja sitten Viljandin Pauluksen kirkon 150v juhlamessuun
(
Matkan kuvien sivustolle.)
* * *
2. marraskuuta
Kotiin tultua lämmin, kuiva syksy oli
muuttunut sateiseksi ja ensimmäiset lumet tulivat ja viimeiset lehdet
piti saada lumen alta pois...
...ja pieni pakkanen ja talven alku jatkuivat koko viikon
5.marraskuuta
Pyhäinpäivänä...
Lunta tuli vielä lisää ja pakkanen jatkui ja tuli tuntu, että entisajan
talven alku on palannut...
7.marraskuuta
Voi uida todellisessa avannossa...Näin se talvi on tullut?
8.marraskuuta
Lunta tuli lisää...
8.marraskuuta
6.marraskuuta
Ystävien avulla sain kaikki kaadettujen
vanhojen puiden pöllit puolentoista vuoden ajalta katon
alle...riittää saunapuita ja Pauliinalle tämän talven takkapuut.
Ainakin 6 isoa runkoa ensin pölleiksi ja sitten halkominen
hydraulipuristimella, nyt harmaan sadepeiton alla, kun ei mahdu
puuvajaan... - kiitokset avusta Karille, Pasille, Husseinille ja
Petelle :)
10.marraskuuta
Ja pimeyden kauneimmat puolet tulevat näkyviin, kun saa sytytellä
kynttilöitä...
Ja seuraavana aamuna hämmästellä
11.marraskuuta
Matalalta paistavan aamuauringon häikäisevää kirkkautta syksyn
keskellä...
11.marraskuuta
Muutama päivä tämän kaiken jälkeen alkoi
sataa vettä ja ilma lämpeni +7 asteeseen saakka. Oli kuin äskeinen
olisi ollut vain unta vuosien takaa. - Ei tehnyt mieli ottaa lainkaan
kuviakaan.
* * *
20.marraskuuta
Kunon kaikkein sateisinta ja kuraisinta,
voi poiketa erilaista vanhojen tavaroiden ja materiaalien
uusiokäyttöliikeiden joulumyyjäisiin. Kinnarissa vanhan Suokkaan
Suksitehtaan kiinteistössä on monenlaista taitavaa tekijää ja poikkesin
heidän näyttelyssään...
20.marraskuuta
20 marraskuuta
* * *
Minulla on tunnistinvalonheittäjät
pihaan tullessa portilla. Niiden suuritehoiset polttimot lämmittävät
valaisimet, jotka ovat alttiina niinlumimyrskyille kuin sateille...
Mielessäni olen kehitellyt jotain suojaa niiden yläpuolelle. Menin
adventin aattona kauppaan ja etsin suurta muovista vatia, jonka
kiinnittäisin pylvään päähän valaisimien yläpuolelle. Kun etsin
sellaista, niin huomasin vuoteen alle tarkoitetun kannellisen
muovilaatikon. Se oli vielä parempi, suorakaiteen muotoinen ja
ajattelin, että turhan pitkä, mutta kun laitoin ensin 2x2 metrin
mittaisen puun toiseen päähän laudan ja porasin pitkät reiät sen sisään
ja sitten pitkillä ruuveilla lauta kiinni kuin T-muotoon. Sitten laudan
päälle nurinpäin = alassuin tämä vuoteen aluslaatikko ja samanlainen
lauta laatikon päälle ja pulttasin nämä yhteen. Sitten vain A-tikkaat
lyhtypylvään viereen - ja huom. kaikki pelkääväiset - sidoin ne
yläpäästään kiinni lyhtypylvääseen, niin etteivät päässeet kaatumaan.
Sitten piti 2x2 reunoja ensin höylätä, niin että se juuri ja juuri sopi
lyhtypylvään putkirungon sisään. Viimeiset 15 cm oli pakko
Raspiroopella hioa ja lopuksi nostin vielä valaisimia vähän
ylemmäksi ja pulttasin kaikki kiinni ja siinä se oli.
Aamulla kävin vielä poraamassa reiän putkeen, josta ruuvi pitää
sateensuojakatteen paikoillaan oikeassa suunnassa sekä estää pyörteen
tms. tempaamasta sitä pois putkesta.
Valaisimien valo on niin kirkas, ettei se kunnolla näy kuin vasemman
puoleisesta, miten syvällä ne ovat sateelta ja lumelta suojassa, mutta
eivät ota kiinni suoraan, sillä ne kuumenevat niin, että voisivat
lämpimämpänä aikana polttaa muovia...
26.marraskuuta
Pylväsvalaisimet sateelta ja lumelta suojaan.
27.marraskuuta
Aamulla muistin, että on jo 1.adventtisunnuntai. Etsin vuosikymmenten
ajan käytössä olleen adventtikynttilöiden jalustana toimineen
höylätun lankun pätkän ja kynttilät siihen.
Samoin tämä isältäni jäänyt kynttelikkö piirongin päälle ja ihme ja
kumma, kaikki syttyivät, kun kytkin virran.
Meillä on lisäksi adventtina laitettu kuistin kaiteille kynttiläsarjat,
mutta illan uurastus pitkälle pimeään asti
lyhtypylvään valaisimien katoksen kanssa oli jo tarpeeksi. Laitan
myöhemmin kuistin kynttiläsarjat
ja sitten kuvan tänne - sain tehtyä ja on nyt viimeisenä...
* * *
SIUNATTUA JA RAUHALLISTA ADVENTIN AIKAA...
- annetaan hiljaisuudelle ja
Adventin Herralle tietä sydämeemme...
Kiitos yhteisestä matkasta syksyn halki adventtiin asti - jatketaan
eteenpäin...
ADVENTTITALO
Siinä on monta, monta ikkunaa.
Ja joka ilta yksi aukeaa.
Adventtitalostamme liekki lämmin
näin virtaa joka ilta heleämmin.
Ja lasten silmät kilvan tähyää
sisällä lepattavaa kynttilää.
On joka ikkunassa kirjoitus,
adventtiajan suuri lupaus
taivaasta tulevasta Messiaasta.
Hän nostaa poljetun ja kärsivän,
hän vapahtaa, hän antaa elämän.
Ja aika täyttyy, päivät vaihtuvat,
vuorollaan aukenevat ikkunat.
Me saamme yhtä monta lupausta
kuin ikkunoihin syttyy tuikahdusta.
Jokainen kutsuu, kertoo, rohkaisee.
Viikosta viikkoon talo valkenee.
Erzsébet Túrmezei
* * *
PALUU
KUVIEN
JA SANOJEN SIVULLE
*
* *
PALUU
ETUSIVULLE
