ARVOISAT
ÄIDIT JA ISOÄIDIT!
Haluan
ensinnäkin onnitella teitä kaikkia, sillä tänään on
teidän päivänne!
Viiden
minuutin puheessa ei voi sanoa kuin yhden asian. Sen
vuoksi haluan rohkaista teitä kaikkia tänä juhlapäivänänne. Miksi?
Haluan
rohkaista teitä sen tähden, että meidän aikanamme
kaikkeen kohdistetaan vaatimuksia, millaisia pitäisi olla. Lehdet
tulvivat
roolimalleja ja niitä perustellaan mitä moninaisimmilla uusilla
tutkimuksilla
ja teorioilla ja niistä käydään keskusteluja kaikissa ohjelmissa,
mediassa ja
ryhmissä.
Olkaa
aivan rauhassa hyvä äidit! Te olette hyviä, koska
olette äitejä, te olette hyviä juuri sellaisina kuin olette. Itse
asiassa roolimalleja
on ihan yhtä monta kuin on äitiäkin, olkaa siis ihan rauhassa oma
itsenne.
On
sanonta: ”Kun Jumala ei ehtinyt joka paikkaan, niin hän
loi äidit!” Olkaa rauhassa, jos Jumalakaan ei ehtinyt joka paikkaan,
niin ei
äidinkään tarvitse ehtiä eikä jaksaa joka paikkaan, vaikka siltä
monesti
tuntuisikin.
Haluan
rohkaista teitä, kun teillä on huoli lapsenne
kasvuympäristöstä, olosuhteista, millaisessa päiväkodissa he ovat, tai
millaisissa kouluissa ja luokissa he opiskelevat, onko heillä
virikkeitä ja
elävätkö ihanneympäristöissä? - Älkää olko peloissanne, jos
päiväkodissa tai
koulussa on jotain puutteita.
- Me kävimme
aikoinaan koulua luokissa, joissa oli yli 40 oppilasta ja – ihmisiä
meistäkin
on tullut.
Kun
uskallatte olla oma itsenne äiteihin ulkoapäin
kohdistuneiden vaatimusten keskellä, niin teillä voi olla huoli ja
paine omista vaatimuksistanne itseänne kohtaan äitinä. Miten selvitä
niiden vaatimusten keskellä – olenko hyvä äiti, olenko sopiva äidiksi
omasta
mielestäni, millaisen kuvan äidistä olen saanut omalta äidiltäni?
Vaimoni
menetti isänsä talvisodan viimeisinä päivinä
ollessaan 1,5 v ikäinen ja viiden alle kouluikäisen lapsen huoltajana
hänen äitinsä
vei sota-ajan vaikeuksien tähden tämän tyttärensä sijoituskotiin 3,5
vuotiaana
ja jätti sinne etukäteen kertomatta eikä koskaan pystynyt puhumaan
tästä
sanaakaan.
Vaimoni
kasvoi kokonaan ilman omaa kotia, isää ja äitiä.
Kuitenkin
hänestä tuli hyvä äiti. Hän rakasti lapsiaan syvästi
ja halusi antaa heille sen turvallisuuden, läheisyyden, lohdutuksen ja
rakkauden, jota vaille hän oli jäänyt.
Te
olette hyviä äitejä olemalla ihan juuri sellainen äiti
kuin te olette ja rakastamalla lapsianne ja antamalla heille hellyyttä
ja
turvallisuutta.
Lopuksi
haluan kertoa vielä yhden asian juuri näin
äitienpäivänä. Kun omat lapseni olivat jo käyneet rippikoulun eikä
minulla olla
kosketusta heidän ikäisiinsä, niin luin Nuorten Hesaa, jotta tietäisin,
mitä
rippikouluikäiset ajattelevat:
Eräs
nuori 15 vuotias tyttö kirjoitti siellä kirjeen
äidilleen äitienpäivänä:
”Jos sinä äiti, edes joskus olisit ollut ihan tavallinen äiti, mutta kun sinä olit aina niin täydellinen, niin hillitty ja hallittu ja niin moitteeton. Jospa sinä edes joskus olisit menettänyt malttisi, suuttunut, huutanut ja pauhannut, niin sinä olisit tavallinen epätäydellinen äiti ja minun olisi ollut helpompi elää. Olisit pyytänyt anteeksi ja tarvinnut minun rakkauttani ja hyväksymistäni - niin silloin minäkin olisin uskaltanut avautua sinulle ja tarvita sinua ja sinun rakkauttasi äiti rakas.”
Iloista äitienpäivää teille kaikille!