Ensimmäiseksi, kun lähden ulos pihalle, käyn tarkistamassa, missä vaiheessa kevään eteneminen on. Pääsiäiseksi ostan aina muutaman narsissipurkin kuistin ikkunalle. Kun ne ovat kukkineet, niin otan pois purkista ja istutan ne sipulit kukkapenkkiin. Sieltä ne 2 - ? keväänä nousevat uudestaan kukkaan, varsi on hyvin lyhyt 5-10 cm, mutta kukat näkyvät hyvin.


Seuraavaksi täytyi ryhdistäytyä ja käydä kaikki lintujen pesäpöntöt läpi, tyhjentää niistä edellisen kesän pesimiesjätteet pois, sillä niihin on pesiytynyt lintukirppuja, tauteja, syöpäläisiä ja talvehtivat pikkulinnut ovat käyttäneet niitä pakkasilla yöpymispaikkoina ja jättäneet ulostet ym. pönttöön.

Siis pöntön irrotettava pohja on otettava pois, puhdistettava ja tavaraa siellä sisällä on.

Avattavan pohjan kiinnitys on erittäin helppoa. Molemmille puolille sivuseinän alareunaan lyödään sinkilät kuvan esittämällä tavalla. Sen jälkeen rautalangan päätkä niiden läpi ja käännetään rautalangan päätä sen verran, ettei se itsestään pääse pois. - Rautalanka ei taritvitse olla paksua, jotta se on helppo kääntää.

Jos haluaa, niin voi lyödä yhdet sinkilät myös pohjaan alla olevan kuvan tavoin. Se ei ole välttämätöntä. Pohja painuu alaspäin rautalankojen päälle ylhäältä olevan painon tähden, eikä nouse siitä ylöspäin. Mutta pohjassa oleva sinkilä lukitsee sen paikoilleen.

Sinkilöitä on aivan pienistä varsin suuriin. Noin 2 cm pituinen on sen verran pitkä, että se on helppo pitää sormilla paikallaan vasaralla lyöden paikalleen - paksumpi saattaa jopa halkaista puuta. Ne eivät maksa paljon, parilla eurolla saa 50 kpl pussillisen.

Kuva on valitettavasti kovin epäterävä, kun toinen käsi pitää kohdetta ja toisessa kännykamera...
Pohjan ei tarvitse olla millin tarkasti juuri ja juuri seinien väliin ahdettu, sillä varsinkin lautojen vähän kastuessaan vääntyessä tulee rakoja ja väljä pohja on helpompi poistaa puhdistettaessa. Pesä tilkitsee tehokkaasti kaikki raot.

Birdlife neuvoo:
https://www.birdlife.fi/lintuharrastus/linnunpontot/ripustaminen-ja-huolto/

"On hyödyllistä tyhjentää pönttö vuosittain. Näin vanhaan pesään jääneet lintujen loiset eivät pääse vaivaamaan seuraavia vuokralaisia eivätkä pesäainekset vähitellen täytä pönttöä. Pönttö myös kestää lahoamatta pidempään, jos se tyhjennetään säännöllisesti.
Pönttö kannattaa tyhjentää syksyn ensi pakkasilla, jolloin väiveet, lintukirput tai muut kutinan aiheuttajat ovat kuolleet tai kohmeessa. Jos tyhjään pönttöön jää loisia, talvipakkanen tekee niistä selvän. Pidä käsissäsi hanskoja, sillä lintukirput voivat puraista ihmistäkin, vaikkei lintujen loisista muuta haittaa ihmiselle olekaan."

Olen puhdistanut normaalisti kevättalvella, kun on vielä pakkasöitä, sillä monet linnut nukkuvat talviöisin pöntöissä.

PÖNTÖN AUKKO
Puisen linnunpöntön aukko täytyy mitoittaa sopivaksi pikkulinnuille - kukin lintulaji tarvitsee oman kokoisensa aukon, tavallisimmat ns. pikkulintujen aukot vaihtelevat 25 -35 mm.
Suurimmat ovat jo n. 70 mm

Pikkulintujen pönttöjen aukko on tärkeätä suojata jollain metallilla tms., jotta orava ei pääse ryöstämään pönttöä. Orava on karvaturri, mutta peto pienemmille linnuille. Olen jopa nähnyt sepelkyyhkyn luonnonpesän avoinaisena, jossa orava oli käynyt tappamassa isokokoiset täydessä sulkapeitteessä ovat vielä lentotaidottomat kyyhkysen poikaset.
Samoin näin kerran, miten orava yritti tunkeutua puun koloon tiaisen rakentamaan pesään, mutta tiainen oli onnistunut hätäisillä huudoillaan kutsumaan parven pesän luokse ja syöksymällä joka puolelta kohti oravaa, pikkulinnut saivat sen karkotettua pois ja pesä säilyi.
Seurasin ikkunasta, miten muutaman TUNNIN AJAN emo oli pesän edustalla selkä pesään päin ja käänsi salamannopeasti päätään 180 astetta oikealta vasemmalle ja takaisin - siis herkeämättä parin tunnin ajan, ettei orava pääse yllättämään pesän asukkeina olevia linnunpoikasia.

Aivan ohutkin metallilevyä tai reikänauha voi rajata pesäaukkoa, sitä ei pysty jyrsimään tai nokalla hakkaamaan suuremmaksi.
Olen kehittänyt uusiokäytön tietokoneiden CD-ROM - levyille, joita kertyy jatkuvasti lisää.

CD-romin keskusta on juuri sopivan kokoinen. Yllä näet sen valmiina. Vaikka CD-levy on vähän taipuisakin, niin se lohkeaa = halkeaa keskustasta reunoille helposti, jos yrittää sivuleikkurilla tms. ottaa tuon läpinäkyvän keskustan pois. Tuossa on otettu ja alla olevissa kuvissa kerron, miten se onnistuu ehyenä.
Kuvat ovat epäteräviä, koska oikealla kädellä käyttelin porakonetta ja vasemmassa kädessä oli kännykkäkamera sopivalla etäisyydellä, mutta ei pystynyt yhdellä kädellä sitä ohjaamaan ja katse piti olla poranterässä.

Sitten varovasti asetetaan pora aivan VINOON, jolloin se 'syö' nämä pienten reikien pienet välit pois ja samalla pyöristää vähän siistimmäksi reunan.

Tämän jälkeen porataan neljään kohtaan pienet reiät, joihin mahtuu 2 mm paksuinen lyhyt 10 mm ruuvi.

KOKO, reikä 3 mm ja ruuvi 2 mm, jotta ruuvi mahtuu suoraan läpi reiästä, muuten sen halkaisee levyn kierrettäessä paikoilleen.

Ruuvi kiristetään VAROVASTI MELKEIN kiinni levyn pintaan. Se ei saa painaa ollenkaan levyä, koska se jälleen saa särön reunaan asti. Mutta levy on kevyt, joten se pysyy helposti paikoillaan ilman tiukasti kiristämistä.

Pönttö kestää monta vuotta ja kun vähän halkeilee, niin reikänauhalla pysyy kätevästi koossa ja on käyttöikää vielä monta vuotta - kunhan puhdistetaan vuosittain.

Luulin aina, että pönttö pitää olla korkealla puussa, kunnes lintuharrastajat sanoivat, että voi olla 'silmien tasolla'. Silloin se on helppo puhdistaa ilman tikapuita.

Pöntön kiinnitys on kätevää vahvalla narulla tai vaikka muovipäällysteisellä sähköjohdolla - yksi säie puun ympäri.  Pönttö asettuu tukevasti sen varaan, koska painavana asettuu puuta vasten ja se naru tai lanka takertuu vinoasennossa tukevasti rungon ympäri.

Jossain oppaassa luin, että linnuilla on reviirit ja pöntöt eivät saa olla lähellä toisiaan. Tämänkin olen todennut tarpeettomaksi ohjeeksi. Minulla on n. 15 pönttöä n. 3-4 metrin välein olevissa puissa - ja KAIKKI olivat käytössä, kun puhdistin ne.

Pönttöä sijoittaessa on hyvä katsoa, että se ei olisi koko päivää auringonpaisteessa, sillä muutoin lämpö sisällä tulee niin korkeaksi, että poikaset kuolevat sinne.
Kokeilin, että pönttö toimii hyvin vaikka puun pohjoispuolella. Jälleen kaikissa oli pesitty.

BIrdlife kertoo, että vaikka pönttöön ei ensimmäisenä vuonna tulisi asukkaita, niin kannattaa antaa olla pari - kolme vuotta... linnut tottuvat uuteen pönttöön. Jos on käytettävissä vaikka vanhempaa tummunutta lautaa, niin se saattaa auttaa.
Olen todennut kyllä, että jokaiseen uuden uutukaiseen pönttöönkin on tullut heti asukkaat.
Mutta millään maaleilla tai kyllästysaineilla EI saa käsitellä pönttöä.

Minulla on perennapenkki, johon olen istuttanut kultapalloa ja jotain korkeata, harakankelloa tms., mikä suostui kasvamaan ja annoin niiden levitä sen mukaisesti, mikä näkyi menestyvän ja valtaavan alan - antaen kasvaa niin tiheäksi, ettei tarvinnut kitkeä ollenkaan ja tässä pari kesäistä kuvaa:

Kultapallo on kiitollinen perennakasvi syksyllä, kun muut jo ovat kukkineet. Tämä kuva on elokuun 20. päivä 2019.

Koska aikaisemmista vuosista tiesin, miten korkeaksi kultapallo kasvaa, olen tehnyt Juhani Kolehmaisen viisasta neuvoa noudattaen valmiiksi TARPEEKSI KORKEAN verkon kultapallon yläpuolelle.
Jollei tätä verkkoa ole - ja tarpeeksi korkealla, niin edellä olevan kauniin kuvan sijasta ensimmäinen tuulinen päivä ja sade kaataa koko sen upean kasvuston.




Talven jälkeen koko penkki on vain pelkkää pystyssä olevaa pitkävartista rankaa. Odotan aina näitä päiviä kevätpäiviä, mitä on ollut suunnilleen viikon verran ti 13. - 21.4.2021  - joka kevät tulevat ne muutamat päivät, viikko huhtikuulla, jolloin kevät murtautuu esiin ja aurinko ja lämpö. - Oma mielikin virkistyy...
Tänä vuonna se oli nyt.  Sääkarttaa seuraamalla näkee, että pari-kolme päivää ennen saderintaman tuloa kaadan kaikki pitkät rutikuivat vahvat kultapallojen  ja ukonkellojen varret kasaan.

Aikamoinen kasa ja olen löytänyt niille erinomaisen hyötykäytön. Taittelen ne kourassani tukkuna n. 15-20 cm pätkiin ja vanhoihin multa-muovisäkkeihin:

Paperia ei tahdo riittää sytykkeeksi, koska Hesari, Keski-Uusimaa, Sana ovat digilehtiä. Lisäksi mainospostista niin suuri osa on kiiltävää 'kivipainopaperia', joka tuskin suostuu edes syttymään ja vain hiiltyy ilman liekkiä ja muodostavat vain tuhkaa, mutta ei lämpöä. - Lahjapaperitkin ovat sekajätteisiin laitettavia.

Pieni, mutta tehokas kasvimaani n.  2 x 2 m muokkaan - on sopivasti vielä kosteaa. Helppo kitkeä muutamat rikkaruohot pois ja sitten kylvää kertämään muutama metri salaattia, persiljaa, tilliä.  Ruohosipuli nousee taas hyvin talvehtineena oikeassa alakulmassa. Keräsin siitä 4 kertaa satoa pakastimeen viime kesänä.
Ruohosipulista pitää jättää pallopäiset kukkavarret pois, ne ovat niin kovia rakenteeltaan, etteivät pehmene edes makkarakeitossa.


Tuo on helppo pakata tiiviisti ja päästä auki ja jäätynyt pötkö veitsellä suoraan päästä poikkileikaten = valmis silppu. Samalla tavalla myös persiljan ja tillin ja liperin/lipstikan lehdet pötköksi jne...

Tilaa jää vielä tyhjäksi kuukauden päästä uudelle salaatin kylvölle, jotta saa myöhemminkin kesällä tuoretta ja hyvää salaattia omasta maasta. Aikaisempi kylvö kasvaa keskikesällä jo liian pitkäksi.

Laitan kasvimaan keskelle tuon lankun pätkän, jotta sille voi astua ja siitä käsin sitten kitkeä ja kylvää uudet rivit kesällä. Maa on niin pieni, ettei sinne voi astua vihannesten sekaan.

AALTOPELTIREUNA estää rikkaruohojen leviämisen nurmikolta päin ja YMPÄRÖIVÄ VERKKOREUNA tarvitaan etteivät 'kotipupuni' = kaksi isoa rusakkoa pääse syömään salaatteja.
Alussa tarvitaan vielä jokunen verkon kappale keskelle VAAKATASOON, jotta FASAANI ei mene sinne keskelle makaamaan, kuopimaan ja syömään.... kun kasvu on korkeampaa, niin se ei enää mene.

Kun meillä oli muUtama vako perunaa, niin fasaani meni vakojen väliin ja kaivoi esiin sieltä esiin perunat piilossa varsien keskellä. Tulppaanin sipulit se kaivoi kukkapenkistä syvältä maasta. Nyt fasaani on vähentynyt, kun näillä tienoilla sitä ei enää ruokita talvisin.
Lisäksi täällä elää KETTUJA, jotka onneksi saalistavat. Löysin kerran marjapensaiden välistä ketun ulostekasan ja sen vieressä olivat fasaanin jalat ja siivet, koska siivissä ei ole lihaa syötäväksi. Lupasin ketulle sisäfilettä, jos syö fasaaneja.
Fasaani on vieraslaji, joka tuhoaa ympäristöään ja jolta puuttuvat monesti luonnolliset viholliset.
Kerran käännyin auringon juuri laskiessa keskikesällä Rantakadulta Vanhankyläntielle... ja edestäni asteli arvokkaasti ja hitaasti kettu Vanhankyläntien poikki suussaan fasaani 'iltapalana' ! -  Ei ollut kameraa auton etupenkillä, jotta olisin voinut napata kuvan. - Se käveli kaikessa rauhassa - kun risteyksen kohdalla auton vauhti oli hidas... ikäänkuin sanoen... että älä  häiritse iltapalaani... menen tästä vain vähän sivummalle aterioimaan! Yleensä kettu liikkuu varsin vilkkaasti.

Kasvimaan lisäksi myös raparperimaa piti kitkeä - sillä mahtavan raparperipenkin sisällä, lehtien alla ei kasva muuta rikkaruohoa kuinikuinen riesa Vuohenputki, joka löytää tiensä joka paikkaan ja pystyy jopa raparperin lehtien alla leviämään. Lisäksi se rikkaruohon oveluudella asettuu hyötykasvin aivan viereen tukahduttamaan sitä. Jotkut tutkijat ovat jopa sitä mieltä, että se erittää jotain hyötykasvia vahingoittavaa kemikaalia ympärilleen. Varhain keväällä, kun mikään muu kasvusto ei ole vielä hereillä, niin Vuohenjuuren solmukohdat näkyvät, ja sitä on mahdollista teräväpiikkisellä haralla kaivaa ylös ja vähän maata piikeillä pehmentämällä saattaa saada leviäviä juuriversoja pitkältä matkalta pois.

Tämä raparperimaa kasvaa 'itsestään'... tuotti viime kesänä n. 50 kg raparperia, jota säilön yksinkertaisin ja helpoin menetelmin. Se oli tuottanut jo vuodesta 1980 lähtien ilman mitään lannoituksia tms. ja siitä penkistä olen jakanut juuripaakkuja monille. Pari vuotta sitten sen tuotto alkoi vähentyä, varret ohentua jne. Sitten tyhjensin takana näkyvistä kompostoreista toisen - jonka sisältö oli rauhassa maatunut.

Maa tuotti tuon 50 kg = neljä kertaa sitä n. +10 kg varsia sieltä välistä poistaen, jotta uudet pääsevät kasvamaan vapaasti. Viimeisen sadon korjaan aina syyskuun lopulla ja ensimmäisen toukokuun puolessa välissä. Kasvu on niin nopeata. - Ihmettelin, miten komposti sai maan riehaantumaan kasvussaan tuolla vauhdilla?
Sitten keksin, että kompostistani n. 3/4 osaa on suodatinkahvin suodattimia kahveineen - kun keitin on valmis, niin suodatin kahvinporoineen sankoon, joka täyttyy melkein kokonaan tästä, jotain perunankuoria, ruuan tähteitä tms.  lisäksi.

Vanha kansahan opetti aina pannukahvin aikaan -> kahvinporot pitää panna kukkapenkkiin ! 'Vanha konsti on aina parempi kuin pussillinen uusia'!

Yllä olevassa kuvassa näkyy vasemmassa kulmassa Suvirannasta saatu Rosa Ristinummi, joka versoi valtavasti ja piti kaivaa leviävät versot pois, muuten se valtaisi ympäristönsä kokonaan.
Sen jälkeen vielä kulotin ympärillä olevat kuivuneet ruohot, sillä muuten ei ERITTÄIN piikkisten varsien juurelta pysty kitkemään rikkaruohoja, jotka nousevat varsia myöten ylös:

Täällä päässä on tonttia on kaikki valmiina kesän tulolle. Vihannesten siemenet valmiina itämään ja kasvamaan, kun ilmat sopivasti lämpenevät ja kasvukausi käynnistyy. Ei haittaa, vaikka takatalven ohut lumikin peittäisi sen kertaalleen.
Ruohosipuli kestää kevään yöpakkasiakin, sillä sen soluneste ei jäädy.

olleet vanhat koivut oli kaadettu jo muutama vuosi sitten ja nyt niiden kannot alkavat olla niin lahoja, että ne saa vähitellen hajoitettua ja uudet koivut istutettua niiden tilalle kaavalla suojellun pihapiirin mukaisesti.

Lisäksi nurmikoilta on jouduttu kaatamaan unkarin sireeni, muutama tuija, jotka kasvoivat liian suuriksi. Ne on aikoinaan sahattu mahdollisimman tarkasti, mutta 'kannot' tökkivät kuitenkin ruohonleikkurin terää.

Tämä tuija oli lähinnä sireenejä, jotka saimme pieninä taimina Orvokin serkun Marjatan ja miehensä Alpon pihalta.

Kolmas tuijan kanto ei vielä antanut periksi poistamiseen. Moottorisahalla sahataan kanto osiksi ja sitten rautakangen avulla erotellaan lisää osat toisistaan ja saadaan jonkun osan alle rautakanki vinoon ja sen jälkeen kannon saakin helposti pakotettua palasina pois nurmikosta. - Edellinen onnistui hyvin.  - Tätä täytyy jonkun kuukauden kuluttua taas koittaa uudestaan tai saada tarpeeksi paksu kiila levittämään osia toisistaan.

Unkarin sireeni oli istutettu pienenä tälle kohdalle. Vuosikymmenten mittaan nämä kaikki: kolme tuijaa ja unkarin sireeni levisivät niin, että talon ainoa edusnurmikko oli muuttunut 'metsikön reunaksi' eikä tietä reunustavat neilikkaruusut näkyneet lainkaa. Pitkään niitä mietin ja katselin ja totesin, että nurmikko tarvitsee valoa  ja tilaa.

Tässä kulmauksessa oli myös unkarin sireeni, mutta se esti näkymää lahdelle ja oli 'pensaikko' ja niin poistin  sen.

Taaempana näkyy autotallin oikealla kulmalla oleva hopeapaju. On hyvä katsoa sitä vähän tarkemmin lähempää.

Tuo ontto osuus jatkuu suoraan puun alla niin syvälle kuin käsi ulottuu. Puu pysyy pystyssä molemmilla puolilla olevien juurien varassa, jotka ylöspäin ravintoa lehtiin jne.

Vasemmalla puolella näkyy verso rungon ja tallin senämän välissä ja se on selvästi kasvamassa ylöspäin. Siitä kasvaisi helposti kokonaan uusi hopeapaju samaan kohtaan... niinkuin kaavasuojelu edellyttää, jos katkaisen rungon esim. puoli metriä verson irtautumiskohdan yläpuolelta. Silloin kasvaa aivan tuore uusi runko, jolla on laaja juuristo käytössään. - Täytyy vielä  miettiä, sillä se on niin lähellä tallin kulmaa, että runko paksuuntuessaan saattaa työtää tuota kulmaa?

Toinen mahdollisuus on oikealla puolella runkoa n. metrin korkeudella olevat uudet versot rungosta. Jättää niistä voimakkaimman tai pari ja katkaisee vanhan rungon puolen metriä sen kohdan yläpuolelta. Koska oikeanpuoleinen osa vanhasta rungosta on kauempana tallista, niin se olisi varmasti parempi ratkaisu.
Vanhan rungon katkaisun jälkeen ravintoa, energiaa ei mene ylempänä oleviin vielä terveisiin oksiin ja kasvuvoima juuristosta tulee pelkästään tähän uuteen, jolloin kasvu on nopeata.

Tässä liiterin kulmauksessa oli alunperin korkea jo kahteen osaan haljennut vaahtera, joka peitti auringon valoa. Puut ovat pieniä istutettaessa, mutta vuosikymmenten mittaan ne alkavat pimentää ja vievät myös voimat nurmikolta kasvaa.



Kasvu jatkui, ja jatkui. Lopulta saadaksenikynttilälamppuketjun sen ylimmille oksille:
- minun täytyi kiivetä viereisen liiterin katolle
- 5m pituisella riu'ulla, jonka päähän olin kiinnittänyt rautalankalenkin, jossa oli kiinni lamppuketjun toinen pää
- sain pujotettua rautalankalenkin kuusen latvukseen, jossa ylimmät oksat eivät mahtuneet enää lenkin läpi.
- tästä sitten 5m riu'un avulla asettelin sähkökynttiläketjua eri puolille oksille alaspäin oksavarvi toisensa jälkeen ja se ulottui puoleen väliin kuusen korkeutta.

Lapset pelkäsivät, että putoan liiterin katolta operaation aikana, vaikka sehän oli turvallinen tasakatto.
Maasta käsin jatkotikkaille nousten yletyin jatkamaan siitä puolesta välistä alaspäin.
Kuusi oli kuitenkin niin paljon kasvanut 30-40 vuoden aikana korkeuden lisäksi sivusuunnassa, että peitti näkymää pihalle alakerran ikkunoista ja siksi kaadoin sen pois.