Muut tekstit Jer.7:23-26, 1Joh.5:18-20
- Sen jälkeen Jeesus puhui valosta ja pimeydestä. Jeesuksen sana: "Minä olen maailman valo", loukkasi jälleen fariseuksia. Heidän oma valonsa oli jo edellisen tapahtuman yhteydessä paljastunutkin pimeydeksi ja he olivat 'ensimmäisinä' paenneet paikalta.
- Seuraavassa jaksossa Jeesus puhui jälleen "asiat halki".
Hän syvensi analyysiä fariseusten ja itsensä
välisestä erosta: "Te olette
lähtöisin alhaalta, minä
ylhäältä. Te kuulutte
tähän maailmaan, mutta minä en
tähän maailmaan kuulu."
KUKA SITTEN VOI USKOA?
- Merkillistä on, että vaikka fariseukset
eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoja, niin
Johannes kertoo muista kuulijoista: "monet uskoivat
Jeesukseen kuullessaan hänen puhuvan näin."
Siis vaikka fariseukset eivät käsittäneet
Jeesuksen puhetta, niin toiset, oppimattommatkin
käsittivät. Vaikka toiset olivat samalla tavalla
ihmisiä, vajavaisia niinkuin fariseuksetkin, niin silti he
ymmärsivät Jeesuksen sanat ja ajatukset!
- Mistä tämä johtui? Miksi Jeesuksen sanat
olivat heille ymmärrettäviä? Miksi
fariseuksille eivät olleet? Tähän on
evankeliumien mukaan 2 syytä:
TIE USKOON
- 1. Syy oli, että me ihmiset ilman Jeesusta kuljemme
pimeässä emmekä löydä
iankaikkista elämää. Jeesus yksin on
toivomme, valomme ja pelastuksemme. Me tarvitsemme Jumalaa, me
tarvitsemme Jeesusta Kristusta, syntien sovitusta, uutta iankaikkista
elämää hänen
yhteydessään. Siksi Jeesus sanoikin tekstin lopussa:
'Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni
minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa.'
Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen
maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje
pimeässä, vaan hänellä on
elämän valo." Joh 8:12
- Nämä toiset ihmiset tajusivat oman vajavaisuutensa,
elämänsä ja ihmissielun todellisuuden,
myös sen pimeät puolet. He näkivät
Jeesuksen valon loistavan omaan pimeyteensä ja halusivat
kulkea valoa kohti. Siksi he pelastuivat, uskoivat Jeesukseen.
USKON ESTEET
2. Syy oli, että fariseukset eivät tahtoneet katsoa
valoon eivätkä Jeesuksen valossa omaan
sisimpäänsä, motiiveihinsa. Kun he sulkivat
silmänsä valolta, niin pimeys vain synkkeni. Jeesus
sanoikin heille:
'Miksi te ette ymmärrä minun puhettani?
Siksi, että te ette siedä kuunnella, mitä
minä sanon.
Te olette lähtöisin Saatanasta. Hän on
teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte
tyydyttää. Saatana on ollut murhaaja alusta asti.
Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun
hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan,
sillä hän on valehtelija ja valheen isä.
Mutta minua te ette usko, koska minä sanon teille totuuden.'
Fariseukset olivat sitoutuneet valheeseen - valheen
isään ja valehtelijaan.
MIKä ON MEIDÄN TIEMME ?
- Entä me, millaisia me olemme?
Fariseukset eivät ole sen kummempia ihmisiä kuin
mekään. Mekin olemme samaa "juurta" heidän
kanssaan. Mekin olemme 'maasta' lähtöisin, mekin
kannamme 'perkelettä' sisällämme,
meissäkin asuu perisynti = viehtymys
väärään, pois päin
Jumalasta. Mekin kuulumme ilman Jumalaa 'susien sukuun'.
- Me ihmettelemme pahuuden tekoja maailmassa, Jugoslaviassa,
Somaliassa, Natsi-Saksassa. Ne ovat kuitenkin kaikki ihmisten
tekemiä tekoja. Ne onnistuvat keneltä tahansa,
sillä kaikki nämä hirmuteot asuvat
meidän sisällämme. Jeesus sanoikin
Matteuksen tallentaman evankeliumin mukaan:
'Ettekö käsitä, että se,
mikä menee suusta sisään, jatkaa kulkuaan
vatsaan, ja sitten se ulostetaan. Mutta se, mikä tulee suusta
ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se
saastuttaa ihmisen. Juuri sydämestähän
lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset,
siveettömyys, varkaudet, väärät
todistukset ja herjaukset. Nämä ne ihmisen
saastuttavat, ei se, että syö
pesemättömin käsin.' Matteus 15:19
Ei paha tule jostakin meidän ulkopuoleltamme meihin, vaan se
asuu meissä, ellei Jeesuksen valo ja Jumalan anteeksiantava
rakkaus pääse meitä hallitsemaan. Paavali
jatkoi samaa analyysiä ihmisestä, samaa teemaa:
'Tiedänhän, ettei minussa,
nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole
mitään hyvää. Tahtoisin
kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee
sitä hyvää, mitä tahdon, vaan
sitä pahaa, mitä en tahdo.' Room.7:18,19.
SYNTI SANOTTAVA SYNNIKSI!
- Meistä tulee hyvin hiljaisia ja nöyriä,
kun seuraamme Jeesusta hänen
kärsimystiellään. Meidän
joukostamme ei enää
löydykään suuria uskon sankareita, vaan
syntisiä ihmisiä, fariseuksia tai publikaaneja, ihan
sama, samalla viivalla olemme kaikki. Meistä ei kukaan voi
nostaa päätään ja sanoa,
että minä olen parempi kuin tuo toinen.
- Me sanomme usein, että kirkon pitää
julistaa synti synniksi ja saarnoissa täytyy olla
selvä 'lain julistus', jotta ihmisille tulisi synnin tunto.
Tämä on aivan oikein. Meidän
evankeliumitekstimme julistaa 'synnin synniksi', mutta ei vain toisille
ihmisille, vaan meille itsellemme. Meistä jokaisesta tulee
tämän tekstin edessä syntisiä.
Meillä ei ole muuta mahdollisuutta pelastukseen ja
iankaikkisen elämään kuin Jeesuksen
Kristuksen sovitusteko ja Jumalan suuri, suunnaton armo. Me emme pysty
millään puolustelemaan itseämme ja itse
vanhurskauttamaan itseämme. Ainoa, mikä
meidät vanhurskauttaa, on Jeesuksen Kristuksen
sovitustyö Golgatan ristillä - 'ristiltä
esteettä näkyy elämä'. Sen vuoksi
paastonaikana on hyvä hiljaa tutkistella
itseään, tekojaan, vaikuttimiaan - tutustua omaan
pimeään puoleensa ja Jumalan armoon Jeesuksessa.
Tätä kautta me opimme rehellisyyttä. Me emme
hallitse itseämme ilman Jeesusta.
'Tie valmis on, voin löytää sen,
sen teki Luoja ihmisten,
kun veljeksemme maailmaan
Jeesuksen antoi armossaan.
En pimeään jää yksin, en,
on Herra käynyt läpi sen.
Hän läsnä on,
ja ristiltä esteettä näkyy elämä.
Ei torju pois hän kysyvää,
ei hylkää yhtään etsijää,
kun itse hyljättynä hän
sai osan sijaiskärsijän.' Virsi 511: 2-4
-
Tämän päivän Psalmitekstin
kirjoittaja totesikin jo satoja vuosia aikaisemmin:
'Herra ilmoittaa suunnitelmansa palvelijoilleen,
ja he tulevat tuntemaan, millainen on hänen liittonsa,
Minun silmäni katsovat alati Herraan,
hän päästää jalkani
ansasta.
Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen,
sillä minä olen yksin ja avuton.
Lievitä sydämeni tuska,
ota pois minun ahdistukseni.
Katso minun kärsimystäni ja vaivaani
ja anna anteeksi kaikki syntini.'Ps 25:14-20
-
Suurin kipu ja tuska, yksinäisyys ja
hyljättynä oleminen on ihmiselle se, että
hän on erossa Jumalasta, Luojastaan, Taivaallisesta
Isästään, jonka kädestä
koko elämäkin on lähtöisin.
Tätä kuilua ei kukaan meistä
ihmisitä ole voinut ylittää, sillä
me olemme maasta ja vain. Yksi on taivaasta, Jeesus Kristus, joka tuli
vapahtamaan meidät ja saattamaan Jumalan yhteyteen. Kuilu on
ylitetty, silta rakennettu.
MAA JA TAIVAS
Oletko pannut merkille kuvanveistäjä Pekka
Rytkösen 'Maa ja Taivas' - veistoksen kirkon
eteisessä. Pronssiin valettu horisontti muistuttaa
siitä, miten meistä
etäällä olevat taivas ja maa
yhtyvät horisontissa. Veistoksen vasemmassa laidassa on kolme
ristiä muistuttamassa Golgatan rististä, jolla Jeesus
kantoi 'hyljättynä
sijaiskärsijänä' meidän
syyllisyytemme ja rikkomuksemme. Golgatalta horisontti etenee kohti
avointa ja tyhjää haudan suuta. Jeesuksen
ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa maa ja taivas
yhtyvät, Jumala ja syntinen ihminen kohtaavat toisensa. Katso
sitä, kun lähdet kirkosta.
Viimeisin päivitys 1.2.2003