- Sen jälkeen Jeesus puhui valosta ja pimeydestä. Jeesuksen sana: "Minä olen maailman valo", loukkasi jälleen fariseuksia. Heidän oma valonsa oli jo edellisen tapahtuman yhteydessä paljastunutkin pimeydeksi ja he olivat 'ensimmäisinä' paenneet paikalta.

- Seuraavassa jaksossa Jeesus puhui jälleen "asiat halki". Hän syvensi analyysiä fariseusten ja itsensä välisestä erosta: "Te olette lähtöisin alhaalta, minä ylhäältä. Te kuulutte tähän maailmaan, mutta minä en tähän maailmaan kuulu."

KUKA SITTEN VOI USKOA?
- Merkillistä on, että vaikka fariseukset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoja, niin Johannes kertoo muista kuulijoista: "monet uskoivat Jeesukseen kuullessaan hänen puhuvan näin." Siis vaikka fariseukset eivät käsittäneet Jeesuksen puhetta, niin toiset, oppimattommatkin käsittivät. Vaikka toiset olivat samalla tavalla ihmisiä, vajavaisia niinkuin fariseuksetkin, niin silti he ymmärsivät Jeesuksen sanat ja ajatukset!
- Mistä tämä johtui? Miksi Jeesuksen sanat olivat heille ymmärrettäviä? Miksi fariseuksille eivät olleet? Tähän on evankeliumien mukaan 2 syytä:

TIE USKOON
- 1. Syy oli, että me ihmiset ilman Jeesusta kuljemme pimeässä emmekä löydä iankaikkista elämää. Jeesus yksin on toivomme, valomme ja pelastuksemme. Me tarvitsemme Jumalaa, me tarvitsemme Jeesusta Kristusta, syntien sovitusta, uutta iankaikkista elämää hänen yhteydessään. Siksi Jeesus sanoikin tekstin lopussa:
'Totisesti, totisesti: joka pitää kiinni minun sanastani, ei milloinkaan näe kuolemaa.'
Jeesus puhui taas kansalle ja sanoi: "Minä olen maailman valo. Se, joka seuraa minua, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo." Joh 8:12
- Nämä toiset ihmiset tajusivat oman vajavaisuutensa, elämänsä ja ihmissielun todellisuuden, myös sen pimeät puolet. He näkivät Jeesuksen valon loistavan omaan pimeyteensä ja halusivat kulkea valoa kohti. Siksi he pelastuivat, uskoivat Jeesukseen.

USKON ESTEET
2. Syy oli, että fariseukset eivät tahtoneet katsoa valoon eivätkä Jeesuksen valossa omaan sisimpäänsä, motiiveihinsa. Kun he sulkivat silmänsä valolta, niin pimeys vain synkkeni. Jeesus sanoikin heille: 'Miksi te ette ymmärrä minun puhettani? Siksi, että te ette siedä kuunnella, mitä minä sanon.
Te olette lähtöisin Saatanasta. Hän on teidän isänne, ja hänen halunsa te tahdotte tyydyttää. Saatana on ollut murhaaja alusta asti. Hän on kaukana totuudesta, se on hänelle vieras. Kun hän valehtelee, hän todella puhuu omiaan, sillä hän on valehtelija ja valheen isä. Mutta minua te ette usko, koska minä sanon teille totuuden.'
Fariseukset olivat sitoutuneet valheeseen - valheen isään ja valehtelijaan.

MIKä ON MEIDÄN TIEMME ?
- Entä me, millaisia me olemme?
Fariseukset eivät ole sen kummempia ihmisiä kuin mekään. Mekin olemme samaa "juurta" heidän kanssaan. Mekin olemme 'maasta' lähtöisin, mekin kannamme 'perkelettä' sisällämme, meissäkin asuu perisynti = viehtymys väärään, pois päin Jumalasta. Mekin kuulumme ilman Jumalaa 'susien sukuun'.
- Me ihmettelemme pahuuden tekoja maailmassa, Jugoslaviassa, Somaliassa, Natsi-Saksassa. Ne ovat kuitenkin kaikki ihmisten tekemiä tekoja. Ne onnistuvat keneltä tahansa, sillä kaikki nämä hirmuteot asuvat meidän sisällämme. Jeesus sanoikin Matteuksen tallentaman evankeliumin mukaan:
'Ettekö käsitä, että se, mikä menee suusta sisään, jatkaa kulkuaan vatsaan, ja sitten se ulostetaan. Mutta se, mikä tulee suusta ulos, on lähtöisin sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen. Juuri sydämestähän lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, siveettömyys, varkaudet, väärät todistukset ja herjaukset. Nämä ne ihmisen saastuttavat, ei se, että syö pesemättömin käsin.' Matteus 15:19
Ei paha tule jostakin meidän ulkopuoleltamme meihin, vaan se asuu meissä, ellei Jeesuksen valo ja Jumalan anteeksiantava rakkaus pääse meitä hallitsemaan. Paavali jatkoi samaa analyysiä ihmisestä, samaa teemaa:
'Tiedänhän, ettei minussa, nimittäin minun turmeltuneessa luonnossani, ole mitään hyvää. Tahtoisin kyllä tehdä oikein, mutta en pysty siihen. En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.' Room.7:18,19.

SYNTI SANOTTAVA SYNNIKSI!
- Meistä tulee hyvin hiljaisia ja nöyriä, kun seuraamme Jeesusta hänen kärsimystiellään. Meidän joukostamme ei enää löydykään suuria uskon sankareita, vaan syntisiä ihmisiä, fariseuksia tai publikaaneja, ihan sama, samalla viivalla olemme kaikki. Meistä ei kukaan voi nostaa päätään ja sanoa, että minä olen parempi kuin tuo toinen.
- Me sanomme usein, että kirkon pitää julistaa synti synniksi ja saarnoissa täytyy olla selvä 'lain julistus', jotta ihmisille tulisi synnin tunto. Tämä on aivan oikein. Meidän evankeliumitekstimme julistaa 'synnin synniksi', mutta ei vain toisille ihmisille, vaan meille itsellemme. Meistä jokaisesta tulee tämän tekstin edessä syntisiä. Meillä ei ole muuta mahdollisuutta pelastukseen ja iankaikkisen elämään kuin Jeesuksen Kristuksen sovitusteko ja Jumalan suuri, suunnaton armo. Me emme pysty millään puolustelemaan itseämme ja itse vanhurskauttamaan itseämme. Ainoa, mikä meidät vanhurskauttaa, on Jeesuksen Kristuksen sovitustyö Golgatan ristillä - 'ristiltä esteettä näkyy elämä'. Sen vuoksi paastonaikana on hyvä hiljaa tutkistella itseään, tekojaan, vaikuttimiaan - tutustua omaan pimeään puoleensa ja Jumalan armoon Jeesuksessa. Tätä kautta me opimme rehellisyyttä. Me emme hallitse itseämme ilman Jeesusta.

'Tie valmis on, voin löytää sen,
sen teki Luoja ihmisten,
kun veljeksemme maailmaan
Jeesuksen antoi armossaan.
En pimeään jää yksin, en,
on Herra käynyt läpi sen.
Hän läsnä on,
ja ristiltä esteettä näkyy elämä.
Ei torju pois hän kysyvää,
ei hylkää yhtään etsijää,
kun itse hyljättynä hän
sai osan sijaiskärsijän.' Virsi 511: 2-4

- Tämän päivän Psalmitekstin kirjoittaja totesikin jo satoja vuosia aikaisemmin:

'Herra ilmoittaa suunnitelmansa palvelijoilleen,
ja he tulevat tuntemaan, millainen on hänen liittonsa,
Minun silmäni katsovat alati Herraan,
hän päästää jalkani ansasta.
Käänny puoleeni ja ole minulle armollinen,
sillä minä olen yksin ja avuton.
Lievitä sydämeni tuska,
ota pois minun ahdistukseni.
Katso minun kärsimystäni ja vaivaani
ja anna anteeksi kaikki syntini.'Ps 25:14-20

- Suurin kipu ja tuska, yksinäisyys ja hyljättynä oleminen on ihmiselle se, että hän on erossa Jumalasta, Luojastaan, Taivaallisesta Isästään, jonka kädestä koko elämäkin on lähtöisin. Tätä kuilua ei kukaan meistä ihmisitä ole voinut ylittää, sillä me olemme maasta ja vain. Yksi on taivaasta, Jeesus Kristus, joka tuli vapahtamaan meidät ja saattamaan Jumalan yhteyteen. Kuilu on ylitetty, silta rakennettu.

MAA JA TAIVAS
Oletko pannut merkille kuvanveistäjä Pekka Rytkösen 'Maa ja Taivas' - veistoksen kirkon eteisessä. Pronssiin valettu horisontti muistuttaa siitä, miten meistä etäällä olevat taivas ja maa yhtyvät horisontissa. Veistoksen vasemmassa laidassa on kolme ristiä muistuttamassa Golgatan rististä, jolla Jeesus kantoi 'hyljättynä sijaiskärsijänä' meidän syyllisyytemme ja rikkomuksemme. Golgatalta horisontti etenee kohti avointa ja tyhjää haudan suuta. Jeesuksen ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa maa ja taivas yhtyvät, Jumala ja syntinen ihminen kohtaavat toisensa. Katso sitä, kun lähdet kirkosta.

Orvokin ja Jaakon kotisivulle
Saarnasivulle

* * * * * *

Sivulla on käyty 6.8.1999 lähtien 77 kertaa ja
1.2.2003 lähtien

kertaa.

Viimeisin päivitys 1.2.2003