SAARNA 4.PAASTONAJAN SUNNUNTAINA 2.4.2000

ELÄMÄN LEIPÄ

Evankeliumiteksti
Joh. 6: 24–35

Ihmiset nousivat veneisiin ja lähtivät Kapernaumiin etsimään Jeesusta.

He löysivät Jeesuksen järven toiselta puolelta ja kysyivät häneltä: »Rabbi, milloin sinä olet tullut tänne?» Jeesus vastasi: »Totisesti, totisesti: ette te minua sen tähden etsi, että olette nähneet tunnustekoja, vaan siksi, että saitte leipää ja söitte itsenne kylläisiksi. Älkää tavoitelko katoavaa ruokaa, vaan katoamatonta, sitä, joka antaa ikuisen elämän. Sitä teille antaa Ihmisen Poika, sillä Isä, Jumala itse, on merkinnyt hänet sinetillään.» He kysyivät: »Mitä meidän tulee tehdä, että tekomme olisivat Jumalan tekoja?» Jeesus vastasi: »Uskokaa häneen, jonka Jumala on lähettänyt. Se on Jumalan teko.»

He sanoivat Jeesukselle: »Minkä tunnusteon teet, että me sen nähtyämme uskomme sinuun? Mitä sinä teet? Meidän isämme söivät autiomaassa mannaa, niin kuin kirjoituksissa sanotaan: ’Hän antoi taivaasta leipää heille syötäväksi.’» Tähän Jeesus vastasi: »Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.»

He sanoivat: »Anna meille aina sitä leipää.» Jeesus sanoi: »Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.»

 

1. LEIVÄN MERKITYS
Jeesus käytti aina hyvin arkisia ja tavallisia kuvia ja vertauksia, joita ihmisten oli helppo ymmärtää. Tässä tekstin kohdassa hän puhui leivästä, tärkeimmästä päivittäisestä perusruuasta.
Meillä leipä on usein lisänä ateriassa ja välillä on aterioita, joihin ei liity lainkaan leipä.
Jeesuksen ajan ihmisille leipä oli tärkein ja tavallisin ruoka. Leivän mukana syötiin sitten leivän lisukkeita, mutta leipä oli tärkein.

Viikko sitten haastateltiin paikallisessa lehdessä 100 vuotta täyttänyttä pappaa, Aatos Niemistöä. Kun häneltä kysyttiin, mitä hän ajattelee tästä päivästä ja tulevaisuudesta, lehden mukaan hän vastasi, että "kunhan leipä riittäisi". Hän oli kokenut nuorena punavankileirien nälän, sitten myöhemmin Järvenpään Haarajoelle muutettuaan lähtenyt työhön aamulla kello neljältä, ehtiäkseen ajoissa työpaikalleen Helsinkiin ansaitsemaan leipää perheelleen. Nyt hänen ajatuksensa tulevaisuudesta oli, että hyvinhän tässä menee, "kunhan leipä riittäisi".
Meiltä puuttuu usein se kiitollisuus, mihin olisi syytä, kun meillä riittää leipää syödäksemme.

Jeesus tarttui siis kaikkein tärkeimpään arkipäivän kysymykseen, kun hän ensin oli ravinnut monituhatpäisen ihmisjoukon ja sen jälkeen keskusteli heidän kanssaan leivästä ja sen tärkeydestä. Keskustelussa tulee näkyviin mielenkiintoisia asioita Jeesuksesta ja ympäröivistä ihmisistä.

2. LEIPÄÄ KAIKILLE
Jeesus otti kaikki luokseen. Hän ei koskaan ajanut ketään pois luotaan, sillä hän oli itse sanonut: "Sitä joka luokseni tulee, minä en aja pois." Samalla hän kuitenkin näki ihmisten sydämeen, sisimpään, heidän motiivinsa ja vaikutteensa, tavoitteensa.
Jeesuksella on suunnaton kärsivällisyys ja rakkaus meitä kohtaan, kun hän haluaa pitää meidät lähellään, yhteydessään, vaikka hän näkee täysin sen, millaisia me olemme, mitä me ajattelemme, mihin me pyrimme.
Tämä on helpottavaa. Meidän ei siis tarvitse peitellä sisintämme Jeesukselta, vaan tulla vajavaisina, motiiveiltamme arveluttavina, kunhan tulemme - tuleminen on tärkeätä! Tulimme sitten millaisista motiiveista tahansa Jeesuksen luokse, niin hän vie ja kuljettaa meitä eteenpäin. Sanoihan hän, että "se on Jumalan teko, että me uskomme häneen" - ei meidän tekomme.

3. ETENEVÄ DIALOGI
Jeesus lähti aina dialogiin, keskusteluun ihmisten kanssa.
Jeesus oli hyvin suora. Hän vastasi suoraan ihmisten kysymyksiin ja tällä tavalla hän ohjasi heitä tuntemaan paremmin itsensä ja motiivinsa. Jeesus näki ihmisten vaikutteet ja suhtautui kriittisesti niihin. Hän halusi johdattaa ihmiset eteenpäin heidän tiellään. Ihmiset eivät etsineet tunnustekoja, vaan leipää. Heille selvisi, että he halusivat tehdä Jeesuksesta pelkästään leipäongelmien ratkaisun, mutta eivät tarvinneet häntä Jumala-suhteensa selvittelyyn.

4. TODELLINEN LEIPÄ
Jeesus halusi, että ihmiset löytävät hänet Jumalan Poikana, Vapahtajana ja Pelastajana, sillä juuri sen tähden Jeesus tähän maailmaan tulikin.
Hän johdatteli ihmiset käsittelemään ja kohtaamaan Jumala-suhteensa kysymykset. Juutalaiset reagoivat siihen kertomalla, miten heidän historiassaan heidän esivanhempansa saivat Jumalalta leipää (= mannaa) taivaasta. Ihmiset vetosivat Jumalan sanaan, miten siellä sanottiin, että "Hän antoi heille leipää taivaasta syötäväksi." He lähtivät käsittelemään Jumala-suhdettaan historiastaan käsin ja sen aikaisen Raamatun sanasta käsin. Juutalaisen uskonnon mukaan selitettiin, että manna oli Jumalan laki, joka tuli taivaasta alas. Laki sijoitettiin elämän leivän paikalle.
Jeesus tuli lain kirjoitusten tilalle, tuomion tilalle, kun hän lausui ristiltä:
"Se on täytetty."
Sen tähden Jeesus sanoikin heille:
"Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän."

Hän, kreikan kielessä maskuliininen sana (Hän/Er/Han), oli se Elämän Leipä. Jeesus tuli lain tilalle evankeliumiksi ja elämäksi. Jos Vanhan Testamentin laki olisi riittänyt Elämän leiväksi/mannaksi, niin silloin Jeesusta ei olisi tarvittukaan.
Kaikki olisi ollut kunnossa jo ilman häntä.
Siitä oli hyvä lähteä eteenpäin, kun Jeesus jatkoi keskustelua heidän kanssaan. Hän selvitti, että todellinen taivaasta tuleva leipä on Hän itse. Jumala antaa taivaasta leivän, mutta se leipä on hänen Poikansa Jeesus Kristus. 5. HORJUMATON PERUSTUS
Monet lehtiotsikot ovat käsitelleet Nokian srk:n karismaattisia kokoontumisia. Ne vetävät puoleensa voimakasta tunnekokemusta etsivää hengellisyyttä ja uskon näkemystä. Meille riittää kuitenkin Jumalan sana ja sakramentit. Emme saa halveksia niitä, sillä Jeesus on itse sitoutunut niihin, kasteen veteen, kun luemme kasteen asetussanat ja ehtoollisen leipään ja viiniin, kun luemme ehtoollisen asetussanat.
Me emme tarvitse näkemistä emmekä tuntemista, koska olemme osallisia Kristuksen ruumiista ja verestä. Tätä meiltä ei sielunvihollinen voi ottaa pois, ei kukaan, vaikka tunteemme vaihtelisivatkin. Me kuulumme Jeesukselle ehtoollisessa ja Jeesus kuuluu meille.
Moni kysyy, mitä minun pitäisi tuntea voidakseni mennä ehtoolliselle tai sieltä tullessani. Ei mitään, sillä mitkään meidän kokemuksemme ja tunteemme eivät meitä pelasta, vaan yksin Jeesus Kristus ja hänen sovintotekonsa.
Jaoin sairaalassa ehtoollista. Vuoteen peitteiden sisältä kuului hiljainen ääni: "A vot, oli hyvää! Kiitos, kiitos, kun tulitte, että sain tämän itselleni." Hyvin nöyränä ja hiljaisin mielin lähdin huoneesta pois. Suuri kiitollisuus pulppusi dementoituneen vanhuksen sairauden runtelemasta sydämestä.
Olen miettinyt, osaammeko olla kiitollisia, kun meille katetaan joka sunnuntai ja torstai-ilta ehtoollinen. Jeesus on niin lähellä meitä, me saamme olla lähellä häntä.
Moni on miettinyt kysymystä, miten usein voin käydä ehtoollisella? Voit käydä aina, kun ehtoollinen on katettu, sillä siinähän Sinulla on Kristus luonasi. Saat elää hänen osallisuudessaan.

6. ELÄMÄÄ LEIVÄSTÄ
Ilman leipää ei ole elämää. Ilman ruokaa näännymme ja maallinen elämämme päättyy. Ilman Elämän Leipää, Jeesusta Kristusta, yhteytemme Jumalaan ja uskomme nääntyy ja surkastuu. Leipä on tarkoitettu syötäväksi, ei katseltavaksi ja sivuun laitettavaksi. Jeesus tulee meidän luoksemme sanassaan ja sakramenteissaan. Sen vuoksi käykäämme ehtoollisella ja tulkaamme osallisiksi hänen sovitustyöstään ja ylösnousemuksestaan, ikuisesta elämästä.

7. EI NÄLKÄÄ EIKÄ JANOA
Jeesus sanoi tekstimme lopussa hyvin mahtavat sanat:

"Minä olen elämän leipä.
Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään,
ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan."

Olivatko ne liian suuret sanat? Jesajan kirjassa (Jes 49:9-10) oli jo luvattu, että messiaan aikana:
"…tallatuilta teiltäkin he löytävät ravintonsa,
paljas kalliorinne on heille laidunmaa.
Eivät he näe nälkää, ei heidän tule jano,
ei heitä ahdista helle eikä auringon polte,
sillä heitä ohjaa heidän armahtajansa,
joka vie heidät lähteiden ääreen."

Ilmestyskirjan kirjoittaja kertoo näyssään (Ilm 7:16-17) taivaassa ikuisesta elämästä samalla tavalla:
"Nälkä ei heitä enää vaivaa, ei jano,
enää ei heitä polta aurinko eikä paahtava helle.
Karitsa, joka on valtaistuimen edessä,
kaitsee heitä ja vie heidät elämän veden lähteille,
ja Jumala pyyhkii heidän silmistään kaikki kyyneleet."
Jeesus saattoi sanoa niin suuret sanat, koska hän on ylösnoussut Vapahtaja ja syntien sovittaja. Kun olemme yhteydessä häneen, Elämän Leipään, niin me olemme jo täällä osalliset siitä ikuisesta elämästä. Meidän Jumala-yhteytemme jano ja nälkä on tullut tyydytetyksi. Vaikka täällä kuitenkin monesti kyyneleet tulevat silmiin, niin siellä kerran ne ovat kaikki pyyhityt silmistämme.

Jaakko Harjuvaara
Paluu:
Saarnasivulle
Orvokin ja Jaakon kotisivulle

* * * * * *


Sivulla on käyty 8.4.2000 lähtien 78 kertaa ja
1.2.2003 lähtien

kertaa.

Viimeisin päivitys 1.2.2003