ARMAHTAMINEN

 5. sunnuntai helluntaista 2. vsk

saarna Järvenpään kirkossa 16.7.2000 klo 10

Joh 8:2-11

Varhain aamulla Jeesus tuli taas temppeliin. Hänen luokseen kerääntyi ihmisiä suurin joukoin, ja hän istuutui ja opetti heitä. Kesken kaiken toivat lainopettajat ja fariseukset paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta. He asettivat hänet Jeesuksen eteen ja sanoivat: »Opettaja, tämä nainen on avionrikkoja, hänet tavattiin itse teossa. Mooses on laissa antanut meille määräyksen, että tällaiset on kivitettävä. Mitä sinä sanot?» He puhuivat näin pannakseen Jeesuksen koetukselle ja saadakseen sitten aiheen syyttää häntä. Mutta Jeesus kumartui ja kirjoitti sormellaan maahan. Kun he tiukkasivat häneltä vastausta, hän suoristautui ja sanoi:

»Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven.» Hän kumartui taas ja kirjoitti maahan. Jeesuksen sanat kuultuaan he lähtivät pois yksi toisensa jälkeen, vanhimmat ensimmäisinä. Kansan keskelle jäi vain Jeesus ja nainen. Jeesus kohotti päänsä ja kysyi: »Nainen, missä ne kaikki ovat? Eikö kukaan tuominnut sinua?» »Ei, herra», nainen vastasi.

Jeesus sanoi: »En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä.»

1. TAPAHTUMATILANNE

Jeesus ja suuret ihmisjoukot olivat koolla. Jeesus oli istuutunut ja opetti suurta kansanjoukkoa. Yht' äkkiä opetus keskeytetään. Tapahtui jotain poikkeuksellista: " lainopettajat ja fariseukset toivat paikalle naisen, joka oli joutunut kiinni aviorikoksesta".

Nämä opettajat ja fariseukset käyttivät itse asiassa naista välikappaleenaan Jeesusta kiusatakseen ja saadakseen hänet solmituksi sanoistaan ja tehdäkseen tyhjäksi hänen opetuksensa Taivasten valtakunnasta, opetuksensa Jumalasta hänen Taivaallisena Isänään, joka antaa kaiken Pojan käsiin.

Ihminen osaa syyttää ja myös tuomita. Juridisissa asioissa se on mahdollistakin, mutta ihmisen pelastusta ja iankaikkisuutta koskevissa asioissa kaikki tuomiovalta on yksin Jumalalla.

Jumalan vastustajasta, Saatanasta Raamattu käyttää myös nimitystä syyttäjä. Jeesus on sen sijaan Puolustaja ja Vapahtaja. Ilmoittaessaan Jeesuksen syntymästä enkeli sanoi, että lapselle pitää antaa "nimeksi Jeesus, sillä hän pelastaa kansansa sen synneistä." Matt 1:21

Paikalle jäivät vain nainen ja Jeesus. Jeesus vapahti ja armahti, mutta oman henkensä hinnalla. Kun Jeesus antoi syntejä anteeksi, halvatulle, joka laskettiin katon kautta hänen eteensä tai Leeville tai Sakkeukselle tai ristiinnaulitsijoilleen, niin hän kirjoitti aina alle samalla kertaa oman ristinkuolemansa, tuomionsa. Anteeksiantaminen ja armahtaminen ei ollut koskaan Jeesukselle 'helppo' ja kevyt asia, mutta silti hän teki ja tekee edelleen niin, sillä hän rakastaa meitä enemmän kuin kukaan muu voi rakastaa.

2. JURIDINEN RATKAISU JA PERUSTEET

Jeesus kirjoitti maahan. Muutamat Raamatun tutkijat ovat sitä mieltä, että kirjoittaminen liittyi roomalaisen oikeuden käytäntöön, missä mitään tuomiota ei saanut julistaa pelkästään muistinvaraisesti, suullisesti, vaan tuomion piti perustua aina kirjoitettuun lausuntoon.

Edelleen Mooseksen lain mukaan rikoksen todistamiseen tarvittiin aina kaksi ihmistä. Yksi ei riittänyt.15. "Yhden ihmisen antama todistajanlausunto ei riitä todistamaan ketään syylliseksi, koskipa syytös millaista rikosta tai syntiä tahansa. Asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla."(92 5Moos.19:15

Fariseukset eivät voineet syyttää naista Jeesuksen edessä, ellei vähintään kaksi heistä olisi ollut silminnäkijöitä, todistajia tapahtumalle.

Mooseksen lain mukaan 22. "Jos mies tavataan makaamasta toisen miehen vaimon kanssa, molemmat on surmattava, sekä nainen että mies, joka hänen kanssaan makasi. Hävittäkää paha keskuudestanne." (92 5Moos.22:22)

10. "Jos mies tekee aviorikoksen toisen miehen vaimon kanssa, molemmat avionrikkojat, sekä mies että nainen, on surmattava." (92 3Moos.20:10)

Surmaamistapaa ei suoranaisesti sanottu, mutta myöhemmin juutalaisen lain tulkinnan mukaan mies ja nainen kivitettiin . Talmud tuntee myös maininnan hirttämisestä rangaistuksena. (Talmudin Sanhedrin-traktaatti 7:4)

Lisäksi Jeesuksen ajan Palestiinassa juutalaisilla ei ollut oikeutta tuomita ketään kuolemaan, sitähän painotettiin, kun Jeesus oli Pilatuksen luona tuomittavana. "Pitäkää itse hänet", Pilatus sanoi, "ja tuomitkaa hänet oman lakinne mukaan." Mutta juutalaiset sanoivat: "Meidän ei ole lupa tuomita ketään kuolemaan." (92 Joh.18:31) Kuoleman rangaistuksen juridinen oikeus oli vain valtaa pitävillä roomalaisilla.

Ainoa mahdollisuus olisi ollut käyttää oman käden oikeutta, lynkkaamista. Juutalaisessa lynkkaamisessa väkijoukko olisi kivittänyt haluamansa henkilön, kuten kävi marttyyri Stefanokselle Apt 7:57-60 ja Paavaliakin kivitettiin 2.Kor 11:25. Samaa keinoa käytti USA:ssa valkoiset viitat ja huput päässään valkoisen rodun ylivaltaa korostava Ku Klux Kan -järjestö mustaihoisia hirttäen ja polttaen. Sitä käytettiin Suomessa 1917-18 sisällissodan aikana, tai nykypäivinä Bosniassa ja Kosovossa. Ihminen on aina ja joka paikassa osannut laittomasti ottaa oikeutta omiin käsiinsä ja surmata toisia. Sen vuoksi tarvitaan aina laki, oikeus ja järjestys, jossa yksityinen ihminen ei voi käyttää oman käden oikeutta. Sen vuoksi Paavali sanookin, ettei "…esivalta kanna miekkaa turhaan. Se on Jumalan palvelija…" Room 12:4

3. ANTEEKSIANTAMUS

Jeesus toimi lain mukaan. Koska todistajat katosivat, ei ketään voitu enää juridisesti tuomita. Syytös raukesi juridisesti ja oikeuskäsittelyssä. Jäljelle jäi vain Jeesus ja nainen. Naisen elämäntilanne ei kuitenkaan rauennut. Tilanne muuttuu toiseksi.

Kun on kysymys Jumalan ja ihmisen välisestä tilinteosta, ei ole kysymys oikeusistuimen juridisesta tapahtumasta, vaan jostain paljon syvemmästä. On kysymys lopullisesta totuudesta, jota ihminen ei voi kiertää. Siinä ihminen ei voi selittää väärää oikeaksi, vaikka juridisia todistajia ei löytyisikään. On kysymys ihmiselämän tosiasioista, rikkomuksista, lankeemuksista ja syyllisyydestä, jota Jumalan edessä ei voi millään kieltää. Ainoa mahdollisuus on tunnustaminen, mutta myös anteeksiantamus ja uudelleen alkamisen armo. Lainoppineet ja fariseukset lähtivät pois Jeesuksen luota. Koska he lähtivät pois, he eivät löytäneet anteeksiantamusta ja armahdusta Jeesukselta.

Kun meidän omatuntomme syyttää meitä, tajuamme tehneemme väärin, niin meidän ei pidä missään tapauksessa lähteä pois Jeesuksen luota tuntuipa kuinka vaikealta ja pahalta tahansa, sillä vain Jeesus antaa meille anteeksi ja armahtaa meidät. Lisäksi jos me vetäydymme pois Jeesuksen läheisyydestä, sovituksen luota, niin me päädymme usein sairaaseen syyllisyyteen. Terveen ja sairaan syyllisyyden ero on nimittäin siinä, että molemmat alkavat kokemuksesta, että olen rikkonut ja tehnyt syntiä. Terve syyllisyys turvautuu Jeesuksen armoon ja luottaa Jeesuksen sovitukseen. Sairas syyllisyys rankaisee itseään ja yrittää itse sovittaa syntejään ja joutuu loputtomalle tielle tässä yrityksessään.

4. MITÄ JÄTETTIIN KERTOMATTA?

Johannes ei kerro lainkaan:

- Kuka oli toinen aviorikoksen osapuoli? Kuka oli se mies, jonka kanssa nainen petti oman miehensä? Ei kerrota oliko hän vapaa mies, vai oliko hänkin jonkin toisen naisen aviomies? Ei kerrota, kohtasivatko he myöhemmin, tai mitä he sanoivat toisilleen, tai millaiseksi heidän välinsä tämän jälkeen muodostuivat?

- Ei kerrota, menikö nainen kotiinsa? Jeesus tosin lähetti hänet sinne sanoessaan: "En tuomitse minäkään. Mene, äläkä enää tee syntiä." Jeesus kehotti häntä palaamaan siihen suhteeseen, joka hänellä avioliitossaan oli ja elämään siinä edelleen.

oli kerrottava, koska tapahtumalla oli suuri kansanjoukko silminnäkijöitä ja mies olisi joka tapauksessa saanut kuulla siitä toisilta? Silloin ei tarvittu iltapäivälehtien lööppejä!

petetylle osapuolelle on, jos hän kuulee puolisonsa aviorikoksesta toisilta.

Entä mikä oli loukatun aviomiehen osa tässä tapahtumassa? Miksi hän ei vain antanut erokirjaa uskottomalle vaimolleen? Sen hän olisi voinut tehdä ja siten pelastaa naisen hengen. On esitetty teoria, että aviomies olisi jopa järjestänyt ansan vaimolleen, hankkinut todistajat ja koittanut saada vaimonsa kiinni aviorikoksesta, sillä jos hän olisi antanut erokirjan, niin hänen olisi pitänyt palauttaa naiselle hänestä maksettu 'huomenlahja', jonka mies sai naisen suvulta vihkimisen yhteydessä.

Jos nainen kivitettäisiin kuoliaaksi aviorikoksesta, niin silloin huomenlahja jäisi miehelle! Emme tiedä oliko näin, mutta kertomuksen kulun mukaan se oli jopa mahdollista.

- Ei kerrota myöskään, millainen naisen avioliitto oli ennen aviorikosta? Oliko heillä hyvä suhde? Todennäköisesti ei, sillä eipä juuri kukaan hyvin toimivasta avioliitosta lähde pettämään puolisoaan.

- Ei kerrota oliko naisen oma aviomies ehkä pettänyt häntä aikaisemmin ja oliko nainen kostaakseen miehelleen tämän loukkauksen, etsinyt myös vastaavasti itselleen avioliiton ulkopuolisen suhteen?

- Ei kerrota, oliko hänen miehensä esim. ollut niin julma ja väkivaltainen, niin että nainen oli jatkuvasti kasvot mustelmilla ja ruhjeita jäsenissään, mutta ei uskaltanut erota miehestään eikä etsiä apua itselleen. Ehkä hän oli löytänyt jonkun, joka ymmärsi hänen tilanteensa ja jolta hän ajautui etsimään lohdutusta ja vastausta rakkauden ja hellyyden kaipuulleen, joka omassa avioliitossa jäi kokonaan vaille vastausta?

- Ei myöskään kerrota, oliko vaimo ollut toisenlainen aikaisemmin, vai oliko hänellä ollut jo ennen tätäkin suhdetta muita suhteita, jotka olivat taas omalta osaltaan loukanneet miestä?

Miksi tämä kaikki on jätetty kertomatta? Ehkä sen vuoksi, että ihmiselämässä on niin lukemattomia seikkoja ja syviä sidonnaisuuksia ja mahdollisuuksia, että kaikkia ei kuitenkaan olisi voitu selvittää. Kaikkien niiden läpikäyminen ei ole tärkeintä, vaan tärkeintä on, että Jeesus armahti ja antoi anteeksi syntiselle ihmiselle hänen lankeemuksensa ja auttoi hänet uuteen elämään. Nainen oli vapautettu ja hänen suhteensa Jumalaan ja Jeesukseen oli uuden luottamuksen ja armahduksen pohjalla.

5. KRIISISTÄ UUTEEN ALKUUN

Entä mitä tapahtuu avioliitolle, kun aviorikos paljastuu toisellekin puolisolle. Silloin kaikki ikään kuin revitään auki pohjia myöten. Jos tällöin käydään läpi ja puhutaan kaikki asiat, jotka ovat olleet liittoa rasittamassa puolin ja toisin, niin liitossa voidaan päästä hyvinkin eteenpäin. Silloin ei kannata enää yleensä peitellä mitään, vaan antaa totuuksien tulla esiin, myös niiden tunteiden, jotka ovat patoutuneina. Äskeisessä virressä 453:2 "…tutki meitä langenneita armon silmin, Jumala, viha päästä pimennoistaan, päästä meidät pahasta!"

Jos ei pystytä puhumaan kahdestaan, niin kannattaa hakeutua ammattiauttajan luokse. Siinä tilanteessa on molemmille osapuolille turvallisuutta, jota voimakkaiden tunteiden käsitteleminen vaatii. Sukulaisia ei kannata yleensä sekoittaa näihin asioihin, sillä aina joku on jonkun puolella ja yleensä jotain vastaan, mutta ammattiauttaja voi olla kummallekin tuki ja turva.

Tärkein sanoma evankeliumin kertomuksessa on, ettei ole niin suurta ja vaikeata syntiä, ettei sitä voisi saada anteeksi ja lähteä uuteen alkuun. Kaikki synnit ja syntiset ovat Jumalan edessä samanlaisia.

Edelleen, kun kerran Jumala antaa meille anteeksi, hän, joka on pyhin, puhtain, kirkkain ja täydellinen, eikö silloin olisi mahdollista, että mekin, jotka olemme vähemmän pyhiä, voisimme antaa toisillemme anteeksi?

Jaakko Harjuvaara
Paluu:
Saarnasivulle
Orvokin ja Jaakon kotisivulle

* * * * * *

Sivulla on käyty 17.7.2000 lähtien 159 kertaa ja
1.2.2003 lähtien

kertaa.

Viimeisin päivitys 1.2.2003