Tilanne jollain tavalla vakaantui ja he lähtivät viemään Orvokkia Meilahteen klo 23.30. Katso tästä "Orvokin lähtövideo" kotisivultamme  "Taivaan kotiin" painikkeen alta.
Meillä oli Eino 8v ja Eemil 5v yökylässä samalla ja olin pyytänyt pelastushenkilöstöä - jos mahdollista - työskentelemään niin, etteivät nuoret miehet heräisi.

Ensihoitajat sanoivat, että Meilahdesta soitetaan 2-3 tunnin päästä, kun ovat saaneet tutkittua Orvokin. Kahden aikaan lääkäri soitti ja hän oli selvästi jännittynyt soittaessaan minulle ja kertoessaan surulliset terveisensä: Orvokilla oli nopeasti puhjennut aivorungon alueen massiivinen aivoverenvuoto, joka oli sijaintinsa ja rajuutensa vuoksi tuhonnut kaikki elintoiminnot, niin että hengitys toimi vain koneen avulla, kaikki muu oli lopussa.

Sanoin hänelle, että tässä toteutui Orvokin oma toivomus, jonka hän oli useaan otteeseen sanonut. Hänellähän oli ollut useita aivoinfarkteja, ja hyvin monet henkilöt jo ensimmäisen infarktin jälkeen halvautuvat pysyvästi tai joutuvat vuoteenomaksi. Orvokki oli todennut, että hän on jokaisesta kuntoutunut varsin selkeästi ja voinut elää hyvää elämää ja kiertää jopa kolmena kesänä pyörällään Turun saaristoa ja Ahvenanmaata. Siksi hän myös sanoi, että jos hänelle tulee jokin suuri infarkti tai aivoverenvuoto, niin hän toivoo, että hän saisi silloin lähteä jo Taivaan kotiin. Sen vuoksi tämä kaikki meni hänen toivomuksensa mukaisesti, hän sai lähteä kotoa, rakkaiden keskeltä eikä joutunut kärsimään pitkään.

Lääkäri kysyi elinluovutusmahdollisuudesta ja kerroin, että meillä on ollut puhetta, että jos jotain vielä tämän ikäisiltä kelpaa, niin ilman muuta luovutetaan. Lääkäri otti yhteyden elinsiirtokoordinaattoriin, mutta tutustuttuaan yhdessä sekä alkukevään aikana Orvokista otettuun magneettikuvan lausuntoon ja muihin tietoihin, niin he totesivat, ettei tämän ikäisillä ole enää mitään luovutettavaa. Tämän jälkeen hän pyysi lupaa pysäyttää hengityskoneen, koska ei ollut mitään mieltä pitää sitä yllä, kun kaikki elintoiminnot olivat tuhoutuneet ja Orvokki oli itse asiassa jo kuollut. Koska Orvokki oli myös selkeästi sanonut, ettei hän halua mitään tarpeettomia hoitotoimenpiteitä pitkitettävän, annoin luvan yhdellä ehdolla: Vaikka Orvokki ei voisi enää tuntea mitään, niin hänellä on oikeus siihen, että hoitaja pitää häntä kädestä kiinni aina siihen asti, kun kaikki on ohitse ja lisäksi Orvokin vuoteen vierellä pitää palaa kynttilä pöydällä. Lääkäri lupasi tämän ja sanoi, että hoitaja soittaa ja kertoo sitten minulle, miten kaikki tapahtui.

Jonkun ajan kuluttua Henri Forsblom niminen sympaattinen hoitaja soitti ja kertoi, että oli toiminut näin ja Orvokki oli hiljaa nukkunut pois ilman kipuja ja tuskia, joita hän ei ollut aikaisemminkaan tuntenut. Kuolinaika oli klo 3.30. Kiitin häntä ja sanoin, että koska Orvokilla oli 1,5 vuotiaana sotaorpona ainainen syvä isänkaipuu sielussaan, niin hän olisi ollut iloinen, että ystävällinen mies saattoi hänet rajan ylitse.

Hautajaiset ovat vapunaattona pe 30.4. klo 13 Järvenpään kirkossa siunaus, viedään arkku hautausmaalle ja sitten muistotilaisuus Seurakuntaopistolla.

Orvokilla oli muutama toivomus hautajaisiaan varten: Hän ei halua päälleen mitään valkoisia vaatteita, vaan kauniin vaalean sinisen yöpaidan ja jalkaan villasukat. Sain sunnuntaina sovittua, että eräs hänen hyvä ystävänsä - entisen Mallipalvelun johtaja Elina ompelee hänelle sellaisen ja villasukat ovat jo valmiina.

Lisäksi Orvokki sanoi aina, että hänen hautajaisiinsa ovat kaikki tervetulleita, jotka vain haluavat tulla ja siksi olette kaikki Orvokin sukulaiset, ystävät, opiskelutoverit, opiskelijat ja kaikki tutut sydämellisesti tervetulleita. 

Kiitos kaikille muistamisesta ja saatetaan yhdessä Orvokki vapunaattona pe 30.4. klo 13 viimeiselle matkalleen.