ILOINEN TUHLARI
Tahtoisin olla tuhlari, Herra.
	Tuhlata aikaani ja voimiani, antaa, antaa eikä pidätellä, kylvää, eikä vain niittää.
Herra, älä anna minun olla saituri,
	joka hoivailee omaa minäänsä, varoo jokaista ponnistusta, laskee jokaisen askeleen, säästää fyysisisiä voimavarojaan
huomisen vaatimuksiin, joita ei kenties tulekaan.
Tee minusta iloinen tuhlari, Herra:
	että riemuiten antaisin rakkauttani ja huolenpitoani, avaisin pienten varastojeni sulkuportit, vuodattaisin sitä vähää, mitä minulla on mittaamatta ja kitsastelematta, pohtimatta tuskallisesti tulevia, jättäen Sinulle huomisen huolen.
Älä salli minun suojautua lasikaappiin,
	peläten, että päivänvalo saisi minut lakastumaan ja ajan koura kohtelisi ankarasti, kavahtaen pienintäkin ponnistusta ja säästäen itseäni - miksi? Näyttääkseni kauniilta kirstussani?
Suo minun antaa mitä annettavaa on, avoimin käsin, uhrata itseni Sinulle joka päivä palvelusta varten, olla onnellisena käytössä niin kauan kuin elämää kestää, elää iloisena tuhlarina Sinulle.
	Sillä lopussa, Herra, Sinä et kysy minulta, mitä olen säästänyt, vaan mitä olen antanut.