Tämän kuvan vuosilukua ei ole tiedossa, ehkä 1910-1920-lukua (?), mutta puiden koosta päätellen se on vanhempi kuin seuraava kuva. Mutta ennen kuin katsomme seuraavaa kuvaa, niin laitan tästä samasta kuvasta löytyvän 'värikuvan', joita jotkut valokuvaamot tekivät sillä tavalla, että käsin väritettiin mustavalkoinen kuva. Tällaisesta versiosta näkee, että se on käsin väritetty, mutta mielenkiintoinen silti:

Tämän kuvan vuosiluvuksi albumin sivulla annetaan 1930. Uusi päärakennus, jonka kuistilla seisoo talon lapsista vanhin eli Uuno Hakala ja aivan etualalla vaalea hahmo kuvan alareunassa on talon koira. Uunon takana olevan tammisen pääoven oli lahjoittanut uuteen rakennukseen Uunon setä eli isoisäni Tyyne Walfrid Harjuvaara (e Hakala).

Parkkipaikalta avautuu kaunis näkymä uuden Hakalan pihapiiriin. Oikealla yksi uusista punaisista asumispalvelun rivitaloista.

Uudet rakennukset on sijoitettu kauniisti ja luontevasti vanhaan pihapiiriin - ikäänkuin ne olisivat "aina olleet täällä."

Näkymä talousrakennusten piha-alueelta asuntojen puolelle, josta äsken tultiin tänne keskellä olevaa hiekkatietä myöten.

Päärakennuksen puutarhan oikealla puolella on vanha aittarakennus, joka näkyi vanhimmissa kuvissa oikeassa reunassa.

Vietettäessä Helvin syntymäpäiviä, kahvilla oli paljon väkeä. Sitten siellä tuli jossain vaiheessa puhetta ihmisten painosta, laihoista ja lihavammista... Silloin Helvi, joka oli sellainen tukeva emäntä, sanoi:" Ei se siitä ole kiinni, miten paljon ihmisellä on kiloja, vaan siitä miten se ihminen ne kilonsa kantaa!"

Kaikkea tätä katsellessa tulee tavattoman hyvä mieli. Edellinen emäntä Helvi Hakala hoiti tilaa rakkaudella ja taidolla ja kehitti sitä eteenpäin sen ajan tapaan. Käydessämme vaimoni Orvokin kanssa kerran häntä tapaamassa eräänä kesäisenä sunnuntaina. Helvi kertoili kaikenlaista kotitilastaan, jota yhdessä Laina-sisarensa ja pehtoorin ym. henkilökunnan kanssa johti ja hoiti Uuno-veljen asuessa Helsingissä asianajotoimistonsa yhteydessä. Tila oli hyvin pitkälti Helvin vastuulla, sillä Uuno-veli kuoli jo 1969, Laina-sisar sai vanhemmalla iällä aivoinfarktin, josta hän toipui, mutta oli aina ollut vähän arempi luonteeltaan ja Helvi oli ollut aktiivisempi ja oli tottunut pitämään ohjat käsissään.


Kerrotaan, että Helvi oli aikoinaan rakastunut paikalliseen pirssin kuljettajaan ja he olisivat menneet naimisiin, mutta niinä vuosikymmeninä suku oli lujasti vastustanut sitä, että 'talon tytär menee naimisiin pirssinkuljettajan kanssa'. Niinpä liitosta ei sitten tullut mitään. Se oli vahinko, sillä Helvi oli todellinen emäntä ja 'äiti-ihminen'. Hän oli kuitenkin niin suora ja rehellinen elämässään, että jäi sitten naimattomaksi, hoitaen tilaa.

Hän sanoi, että koska heillä kolmella sisaruksella ei ole perillisiä, niin hän on päättänyt, ettei testamenttaa tilaa kenellekään sukulaiselle, sillä '...niille tulisi vain siitä riitaa keskenään...' ja hän on päättänyt antaa sen mennä valtiolle.
Laina-sisaren elämä päättyi helmikuun 3. päivä 1982 ja Helvi jäi yksin Hakalan kotitilalle, mutta hänen ei tarvinnut jatkaa pitkään ilman Lainaa, sillä Helvin oma aika tuli täyteen 22.päivä huhtikuuta 1982. Sanotaan, että usein ihmisen kuolintapa on samanlainen kuin hänen elämäntapansakin. Helvi oli vain nukkunut yöllä pois. Yöpöydällä oli ollut lampussa valo ja hän oli ilmeisesti yrittänyt soittaa puhelimellaan yöllä johonkin. - Muistan, että tuona yönä heräsin kotonani puhelimen soittoon, mutta se joko loppui ennenkuin pääsin siihen vastaamaan tai siellä ei ollut ketään. En tiedä olisiko se ollut Helvi, joka olisi soittanut meille. Seuraavana päivänä isäni kertoi, että Orimattilasta oli ilmoitettu Helvin nyt lähteneen.




Helvin päätös tilan kohtalosta heidän sisarusten jälkeen toteutui ja tila meni valtiolle. Sitten Orimattilan kunta anoi sitä valtiolta niinkuin yleensä tapahtuu. Talo siirtyi kunnan haltuun. (Minulla on jossakin tallessa lehtileike tästä tapahtumasta, mutta en ole vielä löytänyt sitä arkistoistani - tulee tähän kohtaan, jos löydän sen.) Tila oli joitakin vuosia tilapäisesti asutettuna  asunnottomien kuntalaisten käytössä. Talo ja tila olivat melko huonossa kunnossa, kun eräs pikkuserkkumme poikkesi katsomassa sitä.

Sitten Eteva anoi sitä käyttöönsä ja kun kaikki oli järjestynyt, niin Etevan myötä Hakalan maatila heräsi kokonaan uuteen elämään:

Tein vuonna 2010 isoisämme Tyyne Walfrid Harjuvaaran sivut. Etevan Orimattilan yksikön johtaja oli etsinyt netistä Hakalan maatilaan liittyviä asioita ja löytänyt isoisämme sivut. Hän otti yhteyttä ja kerroin, että minulla on vanhoja valokuvia Hakalan tilasta ja tarkoitukseni on tehdä niistä nettisivut. Näin sitten tapahtui v 2014, jolloin tein tämän sivun historiaprojekteihini liittyen.
Johtaja oli toivottanut minut tervetulleeksi käymään ja tutustumaan Etevan Hakalan maatilan uuteen elämään ja lupasin käydä - nyt se toteutui la 6.8.2016. Yhdessä veljenpoikani Jukka Harjuvaaran olimme palaamassa isäni äidin ja Jukan isoisoäidin Vilma e Kaitilan suvun kokoontumisesta ja poikkesimme Hakalaan, kiersimme ja kuvasin edellä olevat kohteet.

Nykyiset asukkaat ja henkilökunta otti meidät ystävällisesti vastaan ja esittelivät nykyistä tilaa. Lupasin lisätä nämä kuvat Hakalan sivustolle ja lähettää linkin, jotta he voivat tutustua tilan aikaisempiin vaiheisiin ja ihmisiin.

Sanoin silloin, että jos Helvi tietäisi ja näkisi, miten Hakalan maatila on herännyt uuteen elämään, kauniisti lisärakennettuna niin, että vanha ja uusi sulautuvat yhteen, ikäänkuin aikaisempi pihapiiri olisi vain odottanut alueen rakentuvan laajemmaksi, hyvin hoidettuna ja viihtyisänä... hän iloitsisi, että hänen ratkaisunsa tilan suhteen on johtanut tähän uuteen elämään ja tilan elämän jatkumiseen, asumisen, kodin, työn ja toiminnan keskuksena.  Sama ystävällinen, iloinen ja toimelias elämä, jolla Helvi yhdessä läheistensä ja henkilökunnan kanssa tilaa hoiti -  täyttää tilan jälleen.
Mikään talo, tila, rakennus, pihapiiri ei ole vain paikka, seinät, näkymät, vaan niissä rakennuksissa, pihapiirissä ja tilalla vallitseva yhteys ja ihmisten elämä vasta antavat sisällön ja merkityksen niille seinille, rakennuksille ja tiloille.