JAAKKO KUUSELA 70v - onnittelut t. Jaska 2

PITKÄN YSTÄVYYDEN MERKEISSÄ

HYVÄÄ 70v- JUHLAPÄIVÄÄ JASKA 1 :lle

"Katsopa miestä, joka on toimissaan taitava: hänen tiensä vie kuninkaiden hoveihin."

Raamattu / Sananlaskut 22:29

TAUSTAA:
Jotkut ehkä ihmettelitte, että käytän Kuuselan Jaskasta nimitystä Jaska 1 ja minä olen Jaska 2 ?

KINNARIN KOULUSSA
Olemme Jaska 1 kanssa koulukavereita 1. luokalta lähtien Kinnarin kansakoulusta - siinä keltaisessa koulurakennuksessa, joka on vieläkin koulupihan keskellä. Opettajanamme oli verrattoman hyvä ja ystävällinen Hilja Tyynelä. Hänen puolisonsa ankaran opettajan maineessa ollut Veikko Niemelä oli yläluokkien opettaja ja koulun johtajaopettaja.
Olisin kuulunut Harjulan koulupiiriin 1. luokalle, mutta kävin siellä vain yhden päivän, koska se koulu oli ylitäynnä ja minut siirrettiin radan varressa asuvana linnuntietä lähempänä olevaan Kinnarin kouluun, johon kuljinkin 2 vuotta turvallisesti Hki-Riihimäki pääradan kiskojen ylitse mennen tullen loikkien.

Kinnarin kansakoulun
2 B keväällä 1952

Hilja Tyynelä opetti ensimmäisen luokan alkupäivinä aina laulua: "Aamun kirkas aurinkoinen taivahalta paistelee..." Laulua hän säesti luokassamme olevalla suurella urkuharmoonilla. Luokkamme takaseinästä saattoi avata myös seinän voimistelusalin puolelle. Ruokailun ämpärit haimme alakerran = kellarikerroksen keittolasta, jossa ruoka valmistettiin suuressa muuripadassa. Järvenpään koulut olivat 1950-luvulla niin täynnä, että koulua käytiin kahdessa vuorossa. Jomman kumman kouluvuoden kävimme siksi iltavuorossa, jolloin koulu yleensä alkoi klo 12.

Sinä olet aina ollut minua vanhempi ja myös päätä pitempi, niinkuin luokkakuvistakin näkyy. Siellä 1-2 luokilla oli erikoista, että muistini mukaan sinulla oli oikea ruskea nahkasalkku (? - muistini voi kyllä myös heittää tässä iässä, vaikka olen nuorempi). Meillä muilla oli yleensä reppu. Lisäksi oli ihmeellistä kuulla, miten sinä saatoit katsella meiltä kiellettyjä elokuviakin Työväen talolla ym. mielenkiintoista. Jokin erityisen hohdon salaperäinen sädekehä oli ympärilläsi kaveripiirissä jo tuolloin.

Kävimme Kinnarissa yhdessä 1 - 2 luokat. Sen jälkeen valmistui uusi Keskuskoulu radan länsipuolelle Urheilutien varteen. Siirryin 3 - 4 luokalle tähän kouluun, koska asuin Mannilantien varrella radan länsipuolella.

YHTEISKOULUSSA
Koulutiemme yhtyivät taas syksyllä 1954 Järvenpään Yhteiskoulun 1 A luokalla ja siitä sitten 5 vuotta koko keskikoulun läpi. Eräs luokkatoverimme kertoi, että yhdessä olimme syksyllä 1959 aloittamassa 6.luokalla lukiota, kun tämä monen koulutien tyrmännyt saksanopettajamme Lenkku eli Iiri Levantin ensimmäisellä saksan tunnilla haukkui sinut siitä, että olit tullut lukioon ja niin sitten monen kohtalotoverimme tavoin päätit, ettet ole pidempään enää tämän opettajan julkisen painostuksen kohteena ja niin lopetit lukion siihen.

Järvenpään Yhteiskoulun 1-5 luokkien yhteisiltä vuosilta olen löytänyt kuvia ja siirtänyt nettiin:

	Yhteiskoulun 1 A keväällä 1955
	Yhteiskoulun 2 A talvella 1956
	Yhteiskoulun opettajat talvella 1956
	Yhteiskoulun<div style="text-align: center;"> 3 A 1956 - 1957
	Yhteiskoulun 4 A kevät 1958
	Yhteiskoulun 4 A:n luokkajuhla 1958
	Yhteiskoulun 4 A:n Porvoon retki 1958
	Yhteiskoulun 5 A 1958-1959
	Yhteiskoulun 5 A:n Turun retki 1959
	Yhteiskoulun 5 A 1958-1959 tytöt
	Yhteiskoulun 5 A 1958-1959 pojat
Helsingissä järjestämästäsi 10v luokkakokouksesta ei ole löytynyt yhtään valokuvaa.

Olin opintojen jälkeen töissä Helsingissä Huopalahden seurakunnassa ja eräänä päivänä soi puhelin, tuttu ääni = sinä olit langan päässä ja kerroit suunnitelmasta kutsua 5.luokkamme 10v kokoukseen. Se oli mieluinen asia. Niinpä järjestelit kokouksen Olympia hotellissa Läntisen Brahenkadun ja Helsinginkadun kulmassa. Valitettavasti siitä tapahtumasta en ole löytänyt yhtään valokuvaa.

KOULUN MERKITYS
Toimin Järvenpään Yhteiskoulun ja Lukion senioriyhdistyksen sivuston http://ww.jykls.net webmasterina. Sinne on yli 80 vuoden ajalta tallennettu kaikki vuosikertomukset, oppilasluettelot ja suuri määrä erilaisia kuvia ja myös paljon opettajien henkilösivuja, mm. Iiri Levantinista, jonka sivuja tutkiessaan ymmärtää hyvin, miksi niin monet jättivät koulunsa kesken.
Minulta on kysytty kaiken tuon vuosikymmenien aineiston nettiin tallentaneena, että millainen kuva sieltä näkyy tästä oppikoulustamme, kun tunnen henkilökohtaisesti useiden vuosikymmenten niin opettajat kuin oppilaat ja monet ovat jo tulleet elämänkoulutien päähän.
Olen paljon miettinyt tätä kysymystä ja tiivistänyt vastauksen sanontaan:
"Hyvin monet ovat menestyneet erinomaisesti elämässään koulusta huolimatta - ja jotkut jopa koulun ansiostakin."

Sinä kaima olet yksi niistä, joka on menestynyt erinomaisesti 'koulusta ja varsinkin saksanopettajastamme huolimatta". Ehkä juuri siksi sinulla on aina syvä ymmärrys jokaisen ihmisen elämää ja sen eri tilanteita kohtaan ja olet aina ottanut huomioon toisen ihmisen elämäntilanteen ja ymmärtänyt, mitä toinen ihminen elämässään tarvitsee, mikä häntä auttaa ja rohkaisee eteenpäin.

LISÄÄ MUISTELUA
Meillä oli onni saada keskikouluvuosiksi luokanvalvojaksemme nuori, kaunis, hyvin ammattitaitoinen ja aina oppilaita ymmärtävä äidinkielen opettaja - Anita Havukkala. - Olen jälkeenpäin miettinyt ja hänen elämänsä loppuvuosina myös yhdessä hänet tavatessamme, että hänen oli varmaan vähän vaikea tulla uutena opettajana näiden monien kunnianarvoisten vanhojen maistereiden keskelle, sillä Anita edusti uutta sukupolvea ja monia hyviä uusia näkemyksiä. Hänenkin opettajasivunsa löytyy sieltä senioriyhdistyksen netistä.

Mehän ihastuimme ikihyviksi tähän Anita-opettajaamme. Lukion alettua kävimme yhdessä muutamien luokkalaistemme kanssa tapaamassa häntä hänen kotonaan Lauttasaaressa. Keräsimme hänelle tuomiseksi luokaltamme rahat hopeiseen kakkulautaseen, johon kaiverrutimme meidän kaikkien nimemmekin muistoksi.

KOLME JAAKKOA
Mutta nyt saan vihdoin kerrottua sen, milloin nämä nimitykset Jaska 1 ja Jaska 2 syntyivät:
Anita Havukkalan mieskin sattui nimittäin olemaan Jaakko. Kun sitten Anitan kutsusta kävimme heidän luonaan Espoossa, yhdessä sinun kanssasi, niin jotta Anita pysyi selvillä kenestä Jaakosta kulloinkin oli puhetta, hänen oma miehensä oli 'Jaakko', sinä olit 'Jaakko 1' ja minä 'Jaakko 2'. Se sopi minulle hyvin, koska sinä olit vanhempi, päätäsi pitempi ja myös erittäin ansioituneen ja merkittävän elämänuran maamme niin poliittisessa kuin yhteiskunnallisessa ja kulttuurielämässä tehneenä - varsinainen vaikuttaja - niinkuin kaikki tiesivät ja kävi ilmi kaikille lopuillekin ystävillesi viettäessäsi Järvenpää-talolla edellisiä syntymäpäiviäsi suomalaisten eturivin vaikuttajien keskellä.

Tiemme kohtasivat aika harvoin monien kiireisten keski-iän vuosien aikana - vain ehkä ohimennen jossain ohimenevässä tilanteessa, olin ensin monta vuotta työssä Helsingissä ja sitten tulin Järvenpään seurakuntaan, mutta kummallakin oli perhe, lapset ja työt päällimmäisinä aktiivissa keski-iässä.

TIET JÄLLEEN YHTYIVÄT
Sitten oli ilo tavata useammin minun työni ja sinun luottamustoimesi parissa, kun sinusta tuli tilintarkastaja Järvenpään seurakuntaan. Oli ilo seurata sitä, että luottamustoimen hoitaja paneutuu huolellisesti asioihin, jotka ovat hänen vastuullaan, ottaa selvää vaikeistakin asioista ja tekee työnsä huolellisesti huomioiden ihmiset ja tilanteet.
Samoina vuosina sinä olit myös milloin Tuomas-messun tai sunnuntain jumalanpalveluksen tekstinluvun ym. tehtävissä.

Yhteisvastuu-keräys on pitkään ollut Järvenpään seurakunnassa nousussa - tietenkin ohi naapuriseurakuntien - ja sinä otit eräässä vaiheessa keräyksen johtamisen- ja myös käytännön uurastajan tehtävät vastuullesi. Sinä nostit niin keräystulosta kuin myös keräyksen kohteet ja niistä tiedottamisen - yhteisen vastuun kantamisen ja apua tarvitsevan tukemisen sydämesi asiaksi.
Parhaat, nasevimmat ja puhuttelevimmat keräyspuheet olen kuullut sinulta kirkkomme lukupulpetissa. Siellä eläkeläisen 'takapenkin taavien' rivissä istuessani sanoinkin vierustoverilleni, että tässä näkee ja kuulee, miten kuuluu pitää hyvä puhe!

LUOKKAKOKOUS JA MUUTAKIN POHDISKELUA
Molemmat eläkkeelle siirryttyämme rupesimme kehittelemään keskikoulun luokkakokousta yli 40v tauon jälkeen, istuimme kahvilla minun luonani. Sinä ihmettelit, että kuka oli leiponut ne korvapuustit... kerroin, että se on minun eläkevuosieni harrastus ja tärkeä asia, kun olen ulkoistanut itseni kokonaan leipätyöstäni ja teen kaikkia sellaisia asioita, joista saan näkyvän ja maistuvan lopputuloksen ja nautin tästä elämänvaiheestani.

5 LUOKKIEN
LUOKKAKOKOUS
JASKALASSA
la 15.10.2011

Samassa yhteydessä luokkakokousjärjestelyjen kanssa kävimme pitkän keskustelun vanhustenhoidon tilanteesta kaupungissamme ja erittäin hyvän asumis- ja hoitoyksikön Kivipuiston tulevaisuudesta. Minä ihmettelin sitä taitoa ja kokemusta, millä sinä olit pannut itsesi likoon hallituksen puheenjohtajana ja tehnyt valtavan työn koko Kivipuiston pelastamiseksi ja edelleen kehittämiseksi toimivana ja erittäin tarpeellisena vanhustenhoidon yksikkönä. Löysit sinne puuttuvat määrärahat, toimivat ratkaisut asukasmäärän nostamiseksi ja näin sait turvattua niin hoitopaikat kuin työpaikatkin ja teit sen, mitä Järvenpään kaupunki oli väittänyt mahdottomaksi. Tämä oli mahdollista, koska laajan ja monipuolisen kokemuksesi pohjalta - et uskonut kliseitä - vaan tutkit, tarkastit sarakkeet ja numerot ja laskelmat ja rohkeasti uskalsit tehdä oikeat johtopäätökset ja seistä sanojesi takana.

Silloin totesin sinulle, että kun minä eläkevuosinani leivon korvapuusteja ja sinä pelastat Kivipuiston, niin kummallakin on tehtävää ja kaupunkimme vanhusten asiat ovat hyvässä hoidossa!

VÄHÄN VIELÄ KULTTUURISTA
Olen ihaillut myös sitä kulttuurityötä, mitä yhdessä toisten kanssa olet ollut kehittämässä mm. Järvenpään teatterin kautta. Luultavasti ensimmäinen näytelmä, jossa istuin pienten lastenlasten kanssa kellariteatterin eturivissä, oli "Kolme iloista rosvoa". Sinun tapasi hoitaa asiat ja tehdä työsi, kuvastui hyvin siinä, kun eräässä vaiheessa erittäin voimakkaat tehosteäänet tulvivat kovaäänisistä, niin sinä muiden huomaamatta kumarruit näiden pienten eturivin katselijoiden puoleen ja kuiskaten sanoit, "ei tarvitse pelätä, tämä on vain satua...!"

Tänään tässä juhlassasi sinä lauloit meille monta kaunista ja koskettavaa tarinaa ja elämäntulkintaa. Silloin muistin vielä yhden asian lisää, miksi sinä olet Jaska 1 ja minä Jaska 2 = sinä osaat laulaa. Minä sain kansakoulussa vitosen laulusta ja Yhteiskoulussa ankara laulunopettajamme Elli Tourunen antoi minulle viivan ( - ) laulunumeron kohdalle todistukseen. Toiset saivat senvuoksi, että kieltäytyivät laulamasta laulukokeessa, minä taas sain sen vuoksi, että lauloin. Tosin Elli Tourunen kokeili vielä niin, että pyysi minut laulamaan yhdessä Noson Kyöstin kanssa, joka sisarustensa tavoin lauloi kuorossa. Kun lauloin yhdessä Kyöstin kanssa, niin ensimmäisen säkeistön puolikkaan kohdalla Touruska ilmoitti ponnekkaasti: "Kiitos riittää jo...!"

Toivottavasti saamme kuulla sinun ja ystäviesi laulua jatkossakin!

Näillä muistoilla kiitän yhteisistä elämäntaipaleen jaksoista ja toivotan sinulle paljon onnea, siunausta ja monia armorikkaita vuosia elämässäsi edelleen!

Jaska 2

* * *

SITTEN VIELÄ JOITAKIN KUVIA JUHLASTASI:

Jaska 2 70v

* * *