JOULUSAARNA 2005 KLO 7

"1. Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano.
2. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana.
3. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.
4. Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun.
5. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta.
6. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika,
7. ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.
8. Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa.
9. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet,
10. mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle.
11. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus*, Herra.
12. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä."
13. Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:
14. - Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.
15. Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: "Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti."
16. He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä.
17. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu.
18. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään.
19. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.
20. Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu."

Joulu on ”juhlien juhla”, jolle yritämme tehdä mahdollisimman hyvät puitteet, siivota, varata ruokaa, lähettää tervehdyksiä, muistaa toisia ihmisiä…

Joulu on samalla arjen juhla, ankaran ihmiselämän arjen juhla ja vielä pimeyden keskellä, vuoden pimeimpään aikaan. Se ei ole sitä vain meillä Suomessa, vaan jouluevankeliumin kertomana ensimmäisenä jouluyönä Betlehemin kaupungin viereisellä talvisateisella, pimeällä ja kylmällä niityllä. Seillä paimenet värjöttelivät nuotion äärellä vartioimassa laumaansa. Silloin kukaan ei voinut kuvitella, että heidän kokemastaan enkeli-ilmestyksestä ja käynnistä Betlehemin tallissa tai ehkä ennemminkin kaupungin rinteellä olevassa asuinluolassa - jonka etuosassa eläimet olivat suojassa - kerrottaisiin vuosituhansia eteenpäin!

Yö on yleensä pimeyden hetki, hämäräperäisten asioiden, valonarkojen tekojen ja pahojen aikeiden ajankohta.

Jouluyön kohdalla on kuitenkin päinvastoin: Jouluyö on pyhistä pyhin yö. Jouluyö on ”...juhla jumalainen, Messiaan synnyinyö...” Miksi jouluyö on näin merkityksellinen? Jouluyö on pelastuksen ilmestymisen yö!

Jouluyö ei olekaan hämärän ja pimeyden tekojen yö, vaan puhtaimman rakkauden ja suurimman rakkauden ilmestymisen, Jumalan ihmiseksi tulemisen - pelastuksen ja Pelastajan ilmestymisen juhlayö.

Jumalan pyhyys tulee arjen tasolle, ihmisen tasolle, alas taivaasta, meidän vierellemme.

MIKÄÄN ei voinut estää joulun ihmettä tapahtumasta, eivät täydet majatalot, eivät öiset olosuhteet, eivät hallitsija Herodeksen pelokkaan vihan hirmuiset tappopäätökset, ei mikään. – Jeesus syntyi!

Joulu tuli, vaikka emme olisi ehtineet tehdä ainuttakaan nk. jouluvalmisteluihin liittyvää toimenpidettä, vaikka kaikki olisi jäänyt siivoamatta, vaikka yhtään korttia ei olisi muistanut lähettää tai lahjaa hankkia. Joulu tulee ja Jeesus syntyy ihmiseksi meidän veljeksemme, meidän valmistautumattomuuteemme, meidän keskeneräisyyteemme, meidän suruumme, meidän elämämme todellisuuteen ja ankaraankin arkeemme.

Joulun juhlan pysähdyttävä suuruus perustuu siihen, että se on toisaalta näin suuri ja ainutkertainen juhla, mutta se on samalla yksinkertaisten elämän tosiasioiden yö, sillä joulu keskittyy lapsen ympärille!

Joulu johdattaa ihmiselämän juurille! Joulu koskettaa jokaista lasta, koska Jumala syntyy lapseksi. Jumala ei katso ylen eikä halveksi ihmisyyttä, ihmisen elämää kaikkineen.

Koska joulu vie ihmiselämän alkuun, lapsuuteen, niin se koskettaa myös jokaisessa aikuisessa olevaa lasta, koska jokainen meistä on syntynyt lapseksi, ihmiseksi, tähän maailmaan.

Joulu vie meidät jokaisen ihmisenä olemisen, elämisemme juurille. Meillä on hyvin erilaisia elämän alkuvaiheita. Toinen syntyy odotettuna ja toivottuna, toinen ikään kuin vahingossa, kolmas keskelle hylkäämistä, vailla vakituisia ihmissuhteita ja elämän edellytyksiä.

Nämä elämän alun olosuhteet voivat olla erilaisia, mutta jokainen ihmisen löytää elämänsä juuret joulusta: Jumalan ihmiseksi tulemisesta. Jokaisen ihmisen elämä on Jumalan tarkoitus, Jumalan tahto. Ihmisen elämä ja ihmisyys ei ole Jumalan ”vahinko”, vaan Jumalan tarkoitus. Jokainen meistä on Jumalan tarkoitus tässä maailmassa.

Kun sinä syvennyt joulun sanomaan, niin sinä syvennyt oman ihmiselämäsi juuriin. Sinä löydät sen elämän yhteyden, johon olet luotu, joka on ollut osasi, myös silloin, vaikka tämä elämän yhteys Taivaalliseen Isään ja Luojaamme olisi elämän matkan varrella katkeillut tai kadonnut.

Nyt se on joulussa jälleen ulottuvillasi. Jouluna saat uudelleen löytää itsesi ja yhteyden Jumalaan, yhä uudestaan, joulu joululta yhä eheämmin ja kokonaisemmin, yhä aidompana ja rehellisempänä, Jumalan tarkoittamana ihmisenä - vaikka elämän alun olosuhteet olisivat olleet erilaisia. Sinä löydät elämäsi kadonneet juuret Jumalassa, Taivaallisessa Isässämme. Löydät hänen luomanaan ihmisenä, jonka Vapahtajaksi ja Pelastajaksi hän lähetti oman Poikansa ihmiseksi. Ihmisyys, ihmisenä eläminen saa oikeat ulottuvuutensa joulun lapsen seimen äärellä. On hienoa ja arvokasta olla ihminen, koska Jeesuskin tuli ihmiseksi.

Maailman suuret tosiasiat asettuvat paikoilleen seimen äärellä: Jumalan luomisteko, luomakunta, ihminen, syntiinlankeemus, pahan todellisuus ja ongelma, rakkauden ilmestyminen ja rakkauden voima kaiken pahan ja pimeyden murskaavana, jolloin maailman valtiaatkin vapiset ja pelkäävät seimen lapsen edessä.

Joulu kertoo seimestä ja pääsiäinen rististä. Niillä on yhteinen piirre: heikko voima.

... Jeesus aloitti seimellä elämän, jota voi hyvinkin luonnehtia sanoilla ”heikko voima”. Jeesuksen elämä alkoi täydellisessä heikkoudessa. Hänellä ei ollut henkivartijoiden suojaa eikä rahan tuomaa asemaa. Paimenen sauvakaan ei ollut itsepuolustusta varten vaan eksyneen pelastamista varten. Tästä suojattomuudesta huolimatta hänen elämänsä täyttyi voimalla ja rohkeudella. Niiden edessä kuningas Herodeskin pälyili hämmentyneenä.

Seimeltä alkanut matka päättyi ristille. Se on heikkouden ja avuttomuuden vertauskuva. Rististä on kuitenkin tullut ihmiskunnalle voiman lähde. Heikko voima on lopulta vahvempi kuin ihmisen valta ja sotakoneisto! ...

... Voiman ja vallan rinnalla tarvitaan kuitenkin heikkoa voimaa. Se tekee elämän arvokkaaksi. Heikko voima asettaa kyseenalaiseksi inhimillisen ahneuden ja itsekkyyden. Heikko voima merkitsee myös sitä, että ihminen tulee tietoiseksi oikeasta ja väärästä ja pyrkii toimimaan oikean puolesta. Heikko voima näkyy avuttomien ja syrjään jääneiden puolustamisena.

On raskasta olla voimakas ja pärjäävä. Kilpailuyhteiskunta vaatii yhä parempia suorituksia. Olemme ponnistelleet koko syksyn ollaksemme jaksavia ja päteviä. Siksi joulun lähestyminen tuntuu armolliselta. Saa laskea raskaat taakat maahan ja olla seimen luona ihmettelevänä ja heikkona.

Seimellä syntynyt Vapahtaja tulee hyvin lähelle meitä suorittajia. Seimen ääressä löydämme itsestämme lapsen, jonka olemme kaiken keskellä unohtaneet ja laiminlyöneet. On aika kuunnella sydämen tarvetta rakastaa ja olla rakastettu.

Heikko voima syntyy siellä, missä ihminen astuu alas korokkeelta ja antaa Jumalalle kunnian. Kun ihminen asettaa itsensä maailman keskipisteeksi, seurauksena on itsekkyyttä, ahneutta ja väkivaltaa. Kun valtaistuimella istuu Jumala, ihminen löytää oman paikkansa. Tehtävämme on elää toista ihmistä varten.

Jeesus ei tullut maailmaan palveltavaksi vaan palvelemaan. Tämän palvelutehtävän vertauskuvia ovat seimi ja risti. Joulusta tulee hyvä ja onnellinen, kun antaa kunnian Jumalalle ja palvelee lähimmäistä. Silloin seimen lapsi naurahtaa onnellisena. Hän ei tullut maailmaan turhaan.

* * * * * *

*** * * * * ***