"Ja nainen, joka piteli
lasta rintaansa vasten, sanoi: Puhu meille Lapsista. Ja hän sanoi:
Teidän lapsenne eivät
ole teidän lapsianne. He ovat Elämän kaipuun
tyttäriä ja poikia. He tulevat kauttanne,
mutta eivät teistä itsestänne. Ja vaikka he asuvat
luonanne, eivät he sittenkään kuulu teille.
Antakaa heille teidän
rakkautenne, mutta älkää ajatuksianne. Sillä heillä on omat
ajatuksensa.
Voitte hoivata heidän
ruumistaan, mutta ette heidän sielujaan. Sillä heidän sielunsa
asuvat huomenkoiton asunnossa, minne te ette voi mennä,
ette edes unelmissanne.
Te voitte yrittää tulla
heidän kaltaisikseen, mutta älkää yrittäkö
tehdä heitä itsenne kaltaisiksi.
Sillä elämä ei mene
taaksepäin eikä viivy menneessä päivässä. Te olette jousia, josta
lapsenne singotaan elävinä nuolina.
Jousimies näkee matkan
pään loppumattomalla polulla ja Hän taivuttaa teidät
voimallaan, jotta hänen nuolensa
sinkoisivat kauas ja nopeasti.
Taivu Jousimiehen
käsissä ilomielin.
Sillä samoin kuin Hän
rakastaa nuolia, jotka lentävät, Hän rakastaa myös
jousta, joka on järkkymätön."
