Palmusunnuntain jälkeisenä maanantaiaamuna 2.4.2012 lumi peitti valkoisella vaipallaan kaiken ulkona. Ainoat kevään kukat olivat ruukussa kasvavat pikkunarsissit ikkunalaudalla.

...ja skilla oli vielä sitkeämpi. Se uskalsi työntää jo kukkanuputkin valoa kohden, jotta aurinko houkuttelisi ne aukemaan ja kertomaan sinisyydellään kevään etenemisestä...

...oli vielä yksi, joka uhmasi lunta ja jäätä samalla sitkeydellä kuin aikaisemmatkin kukat - sinivuokko, joka oli varmuuden vuoksi jo syksyllä kasvattanut vihreät lehtensä valmiiksi ja nämä lehdet olivat ihmeellisesti talvehtineet lumen alla ja olivat nyt valmiina keräämään auringosta energiaa kukkien kehittämiseksi nupuistaan kevään kauneutta julistamaan...

...ja muutaman päivän kuluttua lumi on sulanut ja auringon vastustamaton lämpö saa nuput nousemaan lehtien väleistä ja hetken perästä ne aukeavat...

...meidän kaikkien ihmeteltäväksi...miten kaunista Taivaan Isä on tehnyt luomakunnastaan. Samanaikaisesti sinivuokkojen puhjetessa kukkaan, alkaa kevään väriloisto levittäytyä kaikkialle pihanurmikolla...mutta ennenkuin katselemme kaikkea, niin on yksi kukka, joka on ensimmäisenä esillä...

...krookus, joka pitää lehtensä mahdollisimman näkymättöminä ja vaatimattomina saadakseen kerättyä voimansa kukkavanaan... ja seuraavat olivat vielä päättäneet yhdistää näyttävyytensä jonossa ihailtavaksi - ryhmätyö on voimaa luonnossakin...

...jonkin aikaa ruoho vielä empii, ennenkuin lähtee lainehtimaan joka puolella. Sen lyhyen ajan kevään kukat pääsevät loistamaan aina yhtä koskettavina...on hyvä laskeutua maan tasalle tutustumaan kevään kauneuteen...

Edellisten vuosien pikkunarsissien sipulit ovat keränneet voimia uuteen kukoistukseen kukkapenkissä ja taas auringonvalo tekee ihmeitään niidenkin kohdalla...

Onneksi kukkien kauneus ei rajoitu vain varhaiseen kevääseen. Kesän kukat vasta alkavat heräillä vähitellen ja niiden aika tulee myöhemmin.