Jos joku ulkopuolinen joskus sattui kuulemaan, tuntui laulu varmaan humoristiselta. Minulle, pienelle tytölle, se oli opetuksen tulos: isänmaan itsenäisyys merkitsee sotaa, vapaus vaatii uhreja, vapauden arvostaminen merkitsee sotaan  valmistautumista.

Toinen muistikuvani sijoittuu myös kouluaikaan. Olin monien vuosien jälkeen käymässä lapsuuden kodissani. Katselin seinällä sodassa kaatuneen isäni valokuvaa ja sen alla olevaa kehystettyä marasalkka Mannerheimin lähettämää virallista tiedotetta isäni kaatumisesta. Tiedote päättyi sanoihin: "Valitan syvää suruanne, mutta lohduttakoon teitä tietoisuus, että olette saaneet antaa kalleimman uhrin isänmaalle."
Isänmaa herätti minussa silloin vastenmielisyyttä, vihaa, katkeruutta ja kysymyksiä. Uhri oli mielestäni liian kallis.

Uudenlainen suhtautumistapa löytyi opiskeluaikanani. Silloin nuorten keskuuteen tuli radikaali aalto, jolloin varsinkin nuoret opiskelijat yht'äkkiä tiesivät lähes kaiken. Puhuttiin ja kirjoitettiin asioita, joita ei aina ymmärretty. Mm. Suomen käymiä sotia pidettiin tarpeettomina, tyhminä, hullun sotainnon ilmentyminä.
Minä olin lukenut isäni sodasta kirjoittamia kirjeitä ja tiesin, että sen ajan miehillä ja naisilla ei ollut ollut vaihtoehtoja. He kärsivät ja pelkäsivät, mutta heidän oli pakko silloin vallinneissa olosuhteissa ja vallalla olleen ajattelutavan mukaan valita sota. Isänmaa alkoi tulla minulle jälleen hyvin arvokkaaksi.

ISÄNMAA - ITSENÄISYYS - VAPAUS

Tänään käsite isänmaa on menettänyt romanttisen kaikunsa, joka sillä oli ennen. Isänmaa on tuttu ja turvallinen kasvualusta, jonka näen Jumalan suurena lahjana. Se on kuin tuttu kotipiha pienelle lapselle, pihapiiri, josta kuitenkin tekee mieli kurkistella ja juosta laajemmallekin. Tänään isänmaan rinnalla on koko maailma, jonka kysymykset ja ongelmat koskettavat meitä.
Itsenäisyys ja vapaus ovat asioita, jotka päivä päivältä koen yhä arvokkaampina ja syvempinä asioina. Ne eivät ole vain ulkonaisia lahjoja, vaan paljon kokonaisvaltaisempia asioita. On kysymys jokaisen yksilön oikeudesta tehdä omat valintansa, vapaudesta päättää oman elämänsä asioista ja siitä arvopohjasta, jolta valinnat ja päätökset tehdään. On vapaus päättää itsenäisesti myös yhteisistä asioista niin pienissä kuin suurissakin yhteisöissä. Meillä on vapaus valita vihan sijasta rakkaus, sodan sijasta rauha.

Isänmaa, itsenäisyys ja vapaus ovat Jumalan suuria lahjoja. ne ovat myös vaikeita lahjoja, koska ne edellyttävät vastuuta ja viisautta. Siksi haluan tässä itsenäisyysjuhlassa puheenvuoroni lopuksi palauttaa mieliin tutun Jumalan lupauksen Vanhasta Testamentista "Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen."

Tänään ajattelen sen merkitsevän, että Jumala tahtoo johdattaa jokaisen yksilön vapauteen ja vastuuseen, iloon ja kiitokseen. Hän tahtoo johdattaa meidät myös työskentelemään niin, että isänmaamme voi säilyä vapaana ja rauha koko maailmassa lisääntyä. Jumala johdattaa, mutta välineet  hän on uskonut meille.