Satuin heräämään 3 jälkeen ja luulin kalenteriin katsomatta, että on 18.4.2013 eli 3 v sitten tähän aikaan valvoin ja rukoilin tuikun palaessa Serafim Sarovilaisen ikonin äärellä samaan aikaan, kun Orvokin koneet sammutettiin Meilahden päivystyspoliklinikalla... puhelin soi klo 3.30 ja mieshoitaja kertoi sovitusti, että nyt Orvokki on lähtenyt...päässyt vapaaksi kivuista ja isän ikävästä ja on perillä taivaan kodissa.
Niinpä hain nyt tuohuksen, sytytin sen Orvokin peilipöydälle ja hain yhden Unicumin, koska ei ollut Vana Tallinnaa, jollaisen Orvokki halusi aina illalla nukkumaan käydessään, rakkaudesta Eestiin ja eestiläisiin ystäviin...joiden ensimmäisen lapsi- ja nuorisotyöntekijöiden kurssin hän veti viime vuosinaan Srk-opistolla.

Laitoin soimaan Petri Laaksonen : Saavu Valo CD:n, joka täytyy alottaa 2.kappaleesta, koska 1.kappale on jo kulunut 'puhki' ja takkuilee. Sen levyn jokaisessa kappaleessa on paljon koskettavaa ja elämää tulkitsevaa ja yhden sanojen pohjalta muokkasin kohta alla tulevan sivunkin...

Luulen, että tätä kiitollisen ja hyvän oloista kokemusta, jonka muistan jo Orvokin 1v kuolinpäivän kirkkaan auringonpaisteisesta aamusta lähtien... on hyvin vaikeata ymmärtää, ellei ole elämässään katsonut läheisen elämää ja kuolemaa 'silmästä silmään' - joten älkää kukaan stressaantuko tekstistäni...kaikki on ihan hyvin, jokainen täältä lähdemme kerran eikä siinä ole mitään pelättävää, se kaikki on osa elämän kokonaisuutta ja syvää mielekkyyttä, jonka ydin on rakkaus niinkuin Paavali sanoo 1.Kor 13:12-13.
"Nyt katselemme vielä kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta, mutta silloin näemme kasvoista kasvoihin. Nyt tietoni on vielä vajavaista, mutta kerran se on täydellistä, niin kuin Jumala minut täydellisesti tuntee. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus."

Ei tätä tarvitsekaan ymmärtää, jos ei ole tällaista elämänvaihetta kokenut. Eräs koulukaverini sanoi minulle soittaessaan osanottonsa, että "...hän ei ymmärrä, mitä itse tekisin tuossa tilanteessa, jos joutuisin itse samanlaiseen..." Sanoin hänelle, että jos/kun joudut siihen, niin tule käymään silloin, niin kerron sinulle!

Kun olin kirjoittamassa tätä, huomasin kuvien kamerapäiväyksestä, että onkin vasta 17.4. ja olen päivää edellä. Mietin mitä tehdä ja sitten päätin, että olkoon, kirjoittelen kaiken ja laitan seinälleni, sillä sanoihan pojanpoika Eino Harjuvaara jo muutama vuosi minulle, että "...sellaista sattuu varsinkin vanhoille ihmisille!" Siis laitetaan kaikki jo päivää ennen :) - hyvää huomenta ja keskiviikkopäivän jatkoa kaikille!