Kävimme
hääkuvassa
Kuvasiskojen - ateljeessa
n. 2 t ennen vihkimistä.
Kuvaajat
asettelivat
hääparia huolella ja halusivat luoda erilaisia vaikutelmia ja
kuvakulmia.
Emme koskaan aikaisemmin olleet tällaisessa kuvauksessa.
Mutta sujuihan se ihan hyvin.
Pakkasta oli lähes 20 astetta ja lopuksi odottelimme pitkään taksia
kuvaamon
porraskäytävässä päästäksemme kirkolle.
* * *
Vihkiminen
oli Alppilan
kirkossa Kotkankatu 2 Helsingissä. Alppilan seurakunta oli ollut
Orvokin ensimmäinen työpaikka opiskelujen
valmistumisvaiheessa. Siksi
tämä kirkko oli tuttu, kaunis, valkoiseksi maalattu tiilikirkko.
Kanttorina ja urkurina oli Orvokin työtoverina toiminut dir.cant. Lauri
Karttunen.
´
Orvokki
sanoi omassa
osuudessaan "...minä tahdon ottaa sinut aviopuolisokseni..."
Minä
sanoin omassani
"...minä otan sinut aviopuolisokseni..."
Ehkä
siinä kertautui pari
viikkoa aikaisemmat tapahtumat. Pitkän ja perusteellisen tutustumisemme
ja ystävystymisemme jälkeen eräänä ratkaisevana hetkenä sanoin
Orvokille. Me menemme naimisiin. Orvokki totesi siihen, että vai
niin. Sen jälkeen soitin kotiini ja sanoin isän vastatessa
puhelimeen: "Hei täällä on Harjuvaaran Jaska. Me tulemme nyt käymään
Orvokin kanssa siellä, sillä menemme naimisiin..." Kun sitten ajoimme
Järvenpäähän, niin vanhemmat olivat äkkiä jostain hankkineet
ruusukimpun ja ehtineet keittää kahvit.
Olimme kerran aikaisemmin käyneet yhdessä kotonani. Olimme puhuneet
Orvokin kanssa jo vuoden verran puhelimessa, sillä Helsingissä oli
paikallistaksa, joka oli puhelukohtainen riippumatta siitä miten
pitkään puhelu kesti. Kun tulin yliopistolta boksilleni, niin soitin
Orvokille joko hän olisi tullut töistä asunnolleen Käenkujalle. Välillä
puhelimen luuri laitettiin pöydälle siksi aikaa, että kumpikin kävi
hakemassa hiukan syötävää tai juotavaa.
Isäni
valitti myöhemmin minulle, että kummallista, kun hän ei puhelimella
lainkaan tavoita minua, vaan aina vain linja on varattuna.
* * *
Myöhemmin Orvokki sanoi usein, etten ollut ollenkaan kosinut häntä enkä
kysynyt häneltä, että tuleeko hän puolisokseni. No näin se kuitenkin
kävi ja nyt voin katsella sitä taaksepäin ja todeta, että varmaan olin
niin varma rakkaudestani, etten nähnyt mitään muuta mahdollisuutta
olevankaan enkä voinut ajatella, etteikö Orvokki myöskin rakastaisi
minua niin syvästi.
*
* *
Laitoin vihkisormuksen
Orvokin nimettömään kihlasormuksen vierelle.
Vihkipappimme
kouluneuvos teol.tri Martti E. Miettinen julisti meidät
aviopuolisoiksi. Hän oli toiminut Orvokin esimiehenä runsaan puolen
vuoden työjaksolla Uusi Tie -lehden palveluksessa ennenkuin Orvokki
siirtyi sitten kohta Kannelmäen seurakuntaan.
* * *
Häävieraita oli n. 30, meidän kummankin läheisimmät sukulaiset,
sisarukset perheineen ja joitakin koulu- tai opiskeluaikaisia ystäviä.
Sulhasen puolen häävieraat
* * *
Morsiamen puolen häävieraat
*
* *
Sitten
siirryttiin kirkon viereiseen seurakuntasaliin hääkahville.