| Tapaus, jota ette kuitenkaan usko
todeksi. Orvokki sai 1980-luvulla opettajakolleegaltaan Rissasen
Lailalta eurotähdillä varustetun rannekellon ennenkuin Suomi oli vielä
EU:n jäsenkään. Kolleegan mies työskenteli Brysselissä ja vaimo toi
tuliaisiksi tämän kellon Orvokille. Kellossa oli leveä ranneke ja
Orvokin kuoleman jälkeen laitoin siihen oman kelloni rannekkeen ja
rupesin käyttämään sitä. Viime syksynä rantapensaita raivattuani
huomasin illalla kellon pudonneen ranteesta. Hiukan harmitti. Tänä kesänä hain rantapuskien rankoja veneellä juhannuskokkoon. Rankakasaa penkoessani löysin kellon niiden alta. Se oli maannut soisella rannalla koko syksystä-kesään. Toin kellon sisälle. Se ei ollut vesitiivis, saksen kärjellä irrotin takakannen, kuivasin lievällä tukankuivaajan puhalluksella sitä ja hetken perästä lämmettyään kello alkoikin käydä, vaikka paristoonkin oli tullut koneistoon kosteutta. Nyt se on käynyt viikon verran... - yhtä sitkeä kello kuin Orvokkikin, joka tänään olisi täyttänyt 74 vuotta! |
