Opiskelijoille oli tarjolla aina esim. opintolainan myöntäneen pankin tms. kannet opintokirjaansa.

Opintokirjan saadakseen opiskelijoiden piti muistini mukaan määrättynä ajankohtana käydä kättelemässä henkilökohtaisesti rehtori Edwin Linkomies ja rehtori toivotti tervetulleeksi yliopistoon, opiskelemaan. Kättelyjono oli pitkän yliopiston toisen kerroksen käytävällä johtaen rehtorin kansliaan. Sitten sai opintokirjansa, joka piti merkityttää tiedekunnan matrikkeliin notaarin luona.

Monissa asioissa opintokirja oli myös opiskelijan henkilöllisyystodistus, kirjakaupassa, osakunnassa jne.

Siitä lähti liikkeelle ensimmäisen syyslukukauden merkinnät. Kurssin alkaessa piti saada opettajan merkintä aloittamisesta ja kurssin päättyessä merkintä suorituksestaan. Läsnäoloja opettajat kontrolloivat eri tavoin. En muista montako kertaa sai olla pois luennolta, lukukauden aikana menettämättä suoritustaan. Joillakin luennoilla kiersi osanottajalista, johon kirjoitettiin kirjoitettiin nimi. Legendaarinen kasku kertoi, että professori oli ottanut valokuvan luentosalista ja pyysi merkintää hakevan opiskelijan näyttämään kuvasta, missä kohtaa salissa opiskelija oli istunut. Kun oli ollut poissa, niin opiskelija sanoi, että olin tuon pylvään takana. "Te olette jo 36.opiskelija siellä..." professori vastasi.

Lukukausimaksun kuitin esittämällä sai sitten läsnäololeiman.

Kun pakolliset luennot oli suoritettu, piti saada dekaanilta / Aimo Tauno Nikolainen ( 'luentovapaus', jotta opiskeluoikeus pysyi voimassa.

   

Viimeisenä lukukautena piti löytyä kaikki tutkintovaatimusten mukaiset suoritukset opintokirjan joltain sivulta. Tiedekunnan notaari Kaarina Lujanen - rovasti Feliks Lujasen leski kävi läpi opintokirjan, tarkasti, että kaikki suoritukset löytyivät ja kirjasi sitten tutkinnon suoritetuksi tähän sekä jo sinne opintokirjan ensimmäiselle sivulle. Samalla nottari tarkisti, että merkinnät ovat yhtä pitäviä tiedekunnan matrikkelin kanssa. Opiskelijan piti itse hakea kyseisen professorin/opettajan vastaanotolta merkintä tai toisinaan opettaja kokosi opintokirjat, teki merkinnät kaikkiin ja opintokirjat sai hakea tiedekunnan seminaarikirjaston vahtimestarilta, neiti Jokelalta. - - - Yksi muisto neiti Jokelasta, hyvin ystävällisestä pienestä naisesta. Olin oman opiskeluni viime vaiheissa seminaarikirjastossa ja silloin jo vaimoni Orvokki tuli sinne, koska meidän piti mennä yhdessä johonkin sen jälkeen. Neiti Jokela muisti Orvokin... ja puhui ylioppilas Teinistä. Orvokki kertoi, että hän on jo valmistunut ja teologian kandidaatti. Neiti Jokela korjasi puhuttelunsa. Sitten Orvokki korjasi myös, että hän ei ole enää Orvokki Teini, vaan Orvokki Harjuvaara ja tuli tuli miestänsä vastaan tänne kirjastolle. Neiti Jokelalla syttyi uusi loiste silmiin ja hän huokaisi syvään: "Voih, no sittenhän on kaikki hyvin!" - - - Kun opintokirja oli kirjattu valmiiksi, opiskelija ilmoittautui publiikkiin, jossa hänen valmistumisensa vahvistettiin ja sai erillisen todistuksen tutkinnostaan. Publiikissa sai olla omaisia tai ystäviä paikalla seuraamassa sitä ja tuoda onnittelunsa kandidaatille. Minun opiskeluni jatkui vielä tuohon aikaan. Vein oman ruusuni Orvokille, olimme silloin 'vain ystäviä'.

VIELÄ OPINTOKIRJAN LOPPUSIVUT - palanen ajan opiskelijahistoriaa:
Otteita opiskelevaa nuoriso koskevista asetuksista 1950-luvulla:



ISOKOKOINEN TIEDOSTO - edellä olevasta kuvasta, koska teksti on pientä ja hankalaa lukea yllä olevassa koossa.

Lukuvuonna piti käydä aina Ylioppilaiden terveydenhuollon pienoisröntgenissä, jotta sai opiskellä sen lukuvuoden.





ISOKOKOINEN TIEDOSTO






ISOKOKOINEN TIEDOSTO

* * *





* * *

Paluu Orvokin opiskeluajan kuvien sivulle.

Orvokin valmistumisen onnittelujen sivulle.

PALUU ORVOKIN KOULUJEN JA TYÖURAN SIVULLE

PALUU ETUSIVULLEMME