|
LUKEMAAN
OPPIMINEN
Orvokki oppi 4-5 vuotiaana lukemaan itsekseen. Eräänä päivänä tämän jälkeen hän luki Satakunnan Kansa -lehdestä jotakin. Aikuiset eivät olleet huomanneet aikaisemmin, että hän on oppinut lukemaan. Kalle (Merikanto) kuunteli ihmetellen Orvokin lukemista ja sitten lämpimän karheaan ja miehekkääseen suomalaiskansalliseen tapaan purki ilmoille hämmästyksensä: "Perhana, nys se mukula ossaa jo lukea!" Orvokki luki sitten kaiken, mitä käsiinsä sai. Seinähyllyssä oli Topeliuksen Maamme-kirja sekä Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat. Nämä hän luki kannesta kanteen ja osasi ulkoa useita Runebergin runoja, mm. "Mun isäin oli sotamies, nuori, kauniskin..." * * *
MUISTOJA
JOSEFIINASTA
Josefiina oli ankara mummu. Hän ei pitänyt siitä, että Orvokki luki muuta kuin läksykirjoja ja huomautteli siitä. Sen vuoksi Orvokki päällysti koulukirjansa päällyspaperilla. Iltaisin ja joskus öisin taskulampun valossa hän luki ikäänkuin koulukirjoja, koska oli siirtänyt nämä päällyspaperit kirjastosta lainaamansa romaanin tai nuorten kirjan päälle. Mummu unohti laittaa Orvokin 7v syksyllä kouluun ja opettaja tuli kysymään Orvokin ikää kesken lukuvuoden ja sen jälkeen Orvokki aloitti 4.helmikuuta vasta koulunkäynnin Rajaojan kansakoulussa.
"Orvokki tuli Rajaojan kouluun talvella kesken lukuvuotta. Istui yksin pulpettien takarivissä, viereinen paikka oli vapaana. Eräänä päivänä tuli opettaja Esteri Ojala kysymään minulta: 'Ottaisiko Hannu viereensä istumaan pienen lettipäisen kiltin tytön, Orvokin.' Mitäs sanomista minulla siihen oli - ei niin mitään, Orvokki istui vieressäni koko loppu lukukauden. Oli se kova paikka sen ikäiselle pojalle, siitä sai kuulla toisilta pojilta koko loppu lukukauden. Kyllä tytön vieressä istuminen kävi luonnolle." - - - Josefiinan ja Taimin mielestä Orvokin ei olisi pitänyt ajatellakaan oppikouluun pyrkimistä. Josefiina sanoikin, ettei "köyhäin mukulain kuulu sellaiseen kouluun mennä." Orvokki kävi siksi kansakoulun 5.luokan jälkeen salaa pyrkimässä Kokemäen yhteiskouluun ja pääsi sisään lähes parhailla pistemäärillä. Taimi ja mummu nostivat siitä metelin, mutta Kalle sanoi sitten myöhemmin Orvokille, että kyllä sun pitää sinne oppikouluun mennä, koska sulla on niin hyvä lukupää. Rajaojan kansakoulun opettaja sanoi jopa, että Orvokki lukee selkeämmin ja kauniimmin kuin hän. Koska oppikouluun meno oli vastoin mummun ajatuksia, niin Orvokin piti itse ottaa 12-vuotiaana vastuu koulunkäynnistään sekä henkisesti että taloudellisesti. Rehtori kannusti häntä ja usein Orvokki onnistui useana lukuvuonna saamaan vapaaoppilaspaikan lukukausimaksuista, toisinaan jonkun ylijäämäkirjan ja rahoitti kesätöillään, sokerijuurikkaan harvennuksella, jäätelömyyjänä jne. kirjoja ja vaatteitaan. Lukukauden aikana hän antoi yksityistunteja nuoremmille koululaisille rahoittaakseen talvella Tulkkilassa jossain vinttihuoneessa asumisen, koska Kööpelistä oli niin pitkä matka talviseen aikaan aamuisin auraamattomia teitä paksun lumipeitteen aikana pakkasilla sen ajan varsin kylmissä vaatteissa kuljettaessa. Orvokki kertoi tämän kaiken omin sanoin puheessaan Helsingin Tuomiokirkon kryptassa ja veti yhteen näiden kohtaloiden merkityksen elämässään - kuoli vajaan 3 v kuluttua.
JOSEFIINAN ELÄMÄNOHJEITA Orvokin ulkonäöstä mummu huomautti usein: "Sulla on pieni suu, vähän niskan takkaa kiinni !" Jos hän ei pitänyt Orvokin jostain toimista, hän uhkaili: "Jos et ole kunnolla, laitan sut kasvatuslaitokseen." Josefiinalla oli 5 keinutuolia ja kaunis rukki. Hän sanoi aina, että Orvokki saa valita yhden niistä keinutuoleista, jonka saa itselleen hänen kuolemansa jälkeen ja sen rukin. Orvokki valitsi sen vanhimman, jonka hänen isoisänsä isä oli tehnyt morsiamelleen kihlalahjaksi. Mummu oli ihmetellyt kovasti, että miksi Orvokki sen kaikkein vanhimman valitsi, kun olisi ollut uudempiakin. Nyt tämä keinutuoli ja rukki ovat kotimme arvokkaimmat ja kauneimmat huonekalut ja edelleen käytössä. Rukille ei vain ole käyttöä, vaikka tyttärellämme Pauliinalla on pari lammastakin ja rukki on aivan kunnossa.  Siksi kuvasin Orvokin hyvästelypäivänä, hänen toivomansa arkkuvaatteen, vaaleansinisen yöpaidan tuossa keinutuolissa
* * *
SEKSUAALIVALISTUSTA 1940-LUVULLA
Entiseen aikaan oltiin kovin häveliäitä eikä lapsille haluttu puhua mitään sukupuoliasioista, syntymään ym. liittyvistä asioista. Taimi sai niinkuin sukutaulusta näkyy 3v Mikon syntymän jälkeen ja vuosi ennen Marjatan syntymää (v1947) Maija-Liisaksi hätäkastetun tytön, joka syntyi keskosena ja kuoli heti syntymän jälkeen. Niinpä odotusajan loppupuolella yht'äkkiä synnytyksen käynnistyessä Taimille tuli kiire saada apua naapurista. Ei ollut puhelinta eikä muita aikuisia paikalla. Niinpä hän huusi yhdeksän-vuotiasta Orvokkia ja kun tämä tuli paikalle, niin Taimi sanoi vain: "Mene äkkiä sanomaan naapurin Liisalle, että Taimilla on sillai ja nyt pitää heti tulla!" Orvokki ei tajunnut, mitä tämä tarkoitti ja kysyi, että mitä hänen pitää sanoa syyksi tulemiselle. Taimi vain toisti, että sanot vaan, että "Taimilla on sillai ja nyt pitää tulla!" Orvokki meni ja toisti Taimin sanat. Liisa ymmärsi aikuisten kiertoilmaisut ja lähti kiireesti Taimin luo ja lähetti Orvokin saunalle lämmittämään vettä saunan padassa. Nykyisinhän jo lapset ja varsinkin nuoret tietävät kaiken mahdollisen sukupuoliasioista. Eräs pakinoitsija kertoo koulun alkamisen ja koululaisten ilmestymisen kaduille, busseihin jne. kuvailemalla sitä mm. että "vanhojen mummojen ei pidä matkustaa kahden ja neljän välillä iltapäivällä busseilla, jos haluaa edelleen olla tietämätön kaikesta siitä, mitä äiti ei kertonut heille lapsena." * * *
YRJÖ JA OLGA MATTILASTA
Olga Mattilasta kerrottiin aina, että hän on hyvin hieno ihminen, sillä hän on ollut Helsingissä taloudenhoitajana ennen Yrjön kanssa naimisiin menoaan. Hänen emäntänsä oli niin tarkka ihminen, että kävi tarkastamassa välillä onko keittiössä varmasti puhdasta ja pyyhkäisi valkoisella pitsinenäliinalla puilla lämmitettävän hellan kylmää keittolevyä ja tarkisti näin, ettei nenäliinaan saanut tulla likaista jälkeä hellasta. Olga piti myös huushollinsa tarkassa järjestyksessä. Hän pyysi meidät Orvokin kanssa kerran kahville käydessämme Taimia katsomassa siinä Viljatiellä olevassa talossa, jossa Jarmo ja Seija Sivonen nyt asuvat. Menimme sitten naapuriin. Ennen kahvinjuontia Olga esitteli meille huushollinsa. Hän näytti erityisesti, miten hänellä on liinavaatteet vaatekomeron hyllyillä aina tarkassa järjestyksessä. Perusteluksi hän sanoi, että "kun minä olen kuollut, niin miniät näkevät, miten hyvässä järjestyksessä minulla on kaikki ollut." (En ole muistanut kysyä Raililta ja Tertulta, että ovatko he nyt huomanneet tämän?) Yrjö muisti aina kertoa tavatessamme, että "meirän Olavilla on Maksra ja se on kova menemään!" Sitten hän selitti, miten häntä oli hirvittänyt vauhti Olavin esitellessä autoaan 'pikatiellä'. * * *
KOULUMUISTOJA / Orvokin koulukuvia löytyy linkistä https://www.jaakkoharjuvaara.fi/orvokki_koulut_ja_tyoura.shtml * * * NÄÖN TARKASTUS
Koulumuistoja on paljon ja
varmaan niitä kirjoittelen lisää sitä mukaa,
kun muisti palailee. Orvokki näki pelkästään vasemmalla silmällä. Se paljastui vasta kansakoulussa terveyssisaren tarkastuksessa, jossa piti peittää vuorotellen toinen silmä kädellä ja sitten luetella E-kirjaimen sakaroiden suuntaa rivi riviltä siltä näön tutkimistaululta. Terveyssisar kiinnitti huomion siihen, että Orvokki kurkisti oikealla silmällä sormien välistä ja kysyi, että miksi hän ei pidä sormia yhdessä. Orvokki oli vastannut siihen, että jos hän tekee niin, silloin hän ei näe mitään. Oikeata silmää tutkittiin, mutta näköhermo oli kokonaan surkastunut eikä sille voinut tehdä mitään. Syyksi arveltiin, että silmä on ehkä karsastanut niin voimakkaasti, että vähitellen aivot lopettavat reagoimasta kahteen kuvaan ja näköhermo surkastuu siitä syystä tms. varmaa syytä ei koskaan selvinnyt. Kun Orvokki lähti opiskelemaan ja oli ensimmäisen kerran ylioppilaiden terveystarkastuksessa, silmälääkäri varoitti häntä, että koska hänellä on näkökyky vain toisessa silmässä, niin hänen ei pidä missään tapauksessa suunnitella pitkiä opiskeluja eikä sellaista alaa, jossa joutuu lukemaan paljon. * * *
Teinin suku on
musikaalista, mutta Orvokilla ei ollut juuri lainkaan laulutaitoa.
Musiikinopettajana oli Orvokin kertoman mukaan kuuro kanttori. Kun oli
laulukokeet, Orvokki oli aukonut suutaan laulun sanojen mukaisesti,
vaikka ei laulanutkaan. Koska kanttori ei kuullut juuri mitään eikä
halunnut sitä paljastaa, oli hän antanut laulunumeroksi kiitettävän.
(Orvokki itse nauroi aina sitä, että laulaessaan omille lapsilleen
iltalauluja näitä nukuttaessaan, niin Petteri oli kerran kysynyt
häneltä: "Äiti, onko kaikissa lauluissa sama sävel?")ORVOKIN LAULUTAITO * * *
Lukioluokilla
oltaessa valvova opettaja oli tullut katsomaan ovatko oppilaat
lähteneet varmasti luokista ulos välitunnille. Siellä oli joitakin
Orvokin luokkalaisia sisällä. Valvova opettaja ei heitä tuntenut
ja hän otti kaikkien nimet ylös. Hän kysyi Orvokin nimeä ja Orvokki
vastasi: "Teini". Opettaja vastasi, "niin että teinejähän te olette
kaikki, mutta mikä on sinun sukunimesi?" Orvokki vastasi uudestaan:
"Teini" ja näin tapahtui pari kertaa vielä, koska nuoret huomasivat,
että heitä tuntematonta opettajaa voi nyt vähän vedättää. Opettaja
hermostui ja sanoi, että rehtori antaa sinulle jälki-istuntoa
sopimattomasta käyttäytymisestä. TEINI - NIMEN HÄMMINKI Rehtori oli määrännytkin jälki-istuntoa (ilmeisesti tietämättä sopimattoman käytöksen syytä). Silloin luokan kaikki pojat menivät rehtorin kansliaan ja halusivat, että heillekin pitää antaa jälki-istuntoa, koska hekin sanoivat oman sukunimensä niinkuin Orvokki ja toisaalta jos Orvokki saa sukunimen tähden jälki-istuntoa, niin he haluavat rehtorilta listan niistä sukunimistä, joista ei saa ja niistä, joista saa jälki-istuntoa...! Rehtorille ilmeisesti valkeni asian todellisuus ja niin jälki-istunto peruutettiin. * * *
- jatkettu sivun päivitystä 1.7.2012 HAASTATTELU
LAPSUUSVUOSISTA, PAIMENESSA OLOSTA,
Kaatuneitten omaisten liiton
Huoltoviesti-lehdessä 4 / 2008 on tämä
Orvokin haastattelu, mutta siitä on oma sivunsa, jolle pääsee: PUNAISISTA LETTINAUHOISTA JA PONTIKAN KEITOSTA  HUOLTOVIESTI 2008 / 4 * * * - jatkettu edelleen 14.7.2012 Orvokki kirjoitti äitinsä kuoleman jälkeen isän siskolle Hilja Korpioksalle ja Einon veljen Toivon vaimolle, Aunelle ja kyseli heiltä muistoja Eino-isästään. Molemmat vastasivat ja... |
