HEIKKI: "Kova peli. Sain viedä sitä joskus huoltoon ja silloin tuli vähän testailtua."

Tyypillinen historia, missä yksittäiset sahat vievät sahatavaraa ulkomaan myyntiin paljon... ja vähitellen suursahat vievät markkinat.
Pekan albumeissa on monia kuvia tuolta Vihavuoren sahalta... olen skannannut niistä oman sivuston:


https://www.jaakkoharjuvaara.fi/vihavuoden_sahankuvia.shtml

Kaarle ja Karoliina ovat sukukirjassa ensimmäisinä alkutekstien jälkeen (henkilöistä on aina valokuva). Arvi ja Liina Vähätalo ovat sivuilla 13 ja 14.  Hakuja helpottaa, että lopussa on aakkosellinen hakemisto, josta näkee, millä sivuilla henkilöt löytyvät.

HARJUVAARA-SUVUT
Lisäksi siellä löytyy sen toisen "Harjuvaara-suvun" henkilöitä, kun sivulla 84 Tuulikki Kummila synt. 1924 meni naimisiin metsäteknikko Ossi Kalevi Harjuvaaran kanssa... ja tämän isä kansakoulunopettaja Uno (Uuno) Ossian Andersson (s.17.2.1880 Sääminki - k. 30.10.1930 Maaninka) , on muuttanut Andersson sukunimen Harjuvaaraksi. Uuno avioitui kansakoulun opettaja Eva Hellin Lyyli os Lokan (s.7.1.1883 Mikkeli -  k. 10.3.1964 Hämeenlinna)   kanssa ja heillä oli poika Ossi Kalevi Harjuvaara.
Tyyne muutti Hakalan nimen Harjuvaaraksi 1902 - 1904 välillä.

ERKOMAAT
Siellä sivulla 49 on Erkomaat, jotka Heikki ehkä muistaa, heillä oli Kotikutomo lähellä vanhaa apteekkia - nykyistä ravintola Huvilaa.
Hartin äiti ja isämme Pekka olivat pikkuserkkuja Kaitilan suvun kautta.
Hartti oli mun luokalla. Sukukirjassa muuten mainitaan, että Hartti harrasti purjelentoa ja lisäksi löytyi ainakin yhden toisen kohdalla sivulla 43 Jukka Sulku on myös purjelentäjiä.

100 VUODEN RAJA
Käyttäjätunnus ja salasana pitää netissä olla, koska on 100v nuorempia ihmisiä. Yli 100 v syntymäajat ym. voivat olla esim. Sukuhistoriallisen Yhdistyksen  sivuilla jäsenille digitoiduissa kirkonkirjoissa satojen vuosien ajalta ja tuomiokunnan arkistoissa ja nyt siellä on Kelan arkistojakin jo jne.
https://www.sukuhistoria.fi/sshy/index.htm  20 jäsenmaksulla vuosittain pääsee tutkimaan kaikki näitä.

MUNKKI AKAKI Heinävedellä sai 107 vuoden ikäisenä Heinäveden kunnan koulutoimistolta kirjeen, jos kunta kutsui aloittamaan peruskoulun, sillä tietokone valitsi syntymävuoden -07 loppuiset henkilöt kunnan väestörekisteristä automaattisesti.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Is%C3%A4_Akaki
Akaki oli huvittunut tästä kutsusta... kuoli yli 110 v iässä, olisi ollut vanhin suomalainen mies, mutta järvenpääläinen AARNE "Arska" ARVONEN oli vielä vanhempi.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Aarne_Arvonen

NUORI KESÄTOIMITTAJA
Kerran hautasin erään yli 109 vuotiaan vanhuksen, joka oli ollut hyvin skarppi ja pirteä.
Omaiset kertoivat, että mummun täyttäessä 100v oli paikallisen lehden kesätoimittaja, nuori poika käynyt haastattelemassa häntä lehteen. Toimittaja oli sitten lopuksi heittänyt kysymyksen, että saako tulla haastattelemaan, kun mummu täyttää 110 v?
Skarppi mummu oli katsellut nuorta toimittajaa ja sanonut:  "Mikäs siinä, näytätte aika terveeltä ja hyväkuntoiselta, niin että tervetuloa vaan!" :D

Yhdestä albumista löytyi kuva siitä punaisesta Saab 96 farmarimallista.

(Kuvien päivämäärä saattaa olla joko albumissa kuvan vieressä - eläköön jos on! - tai negatiivilistassa muistikirjoissa / lehtiöissä, kun kuvan vieressä on 'koodi' kamerasta ja filmirullasta ja kuvan numerosta - ja niitä on monesta eri kamerasta ja filmilajista - jokaisella on omat koodikirjaimet ja numerot ja suoritan salapoliisityötä etsimällä ja tulkitsemalla niitä 'hieroglyfejä' ;)

HEIKKI: "Morris 1800 eli loppuelämänsä meidän 2-autona Hyvinkäällä. Kaija kävi sillä päivittäin Riihimäellä lukiossa, kunnes kerran Hämeenlinnan tiellä kiertokanki tuli kurkistamaan lohkon sivusta. Olikohan jäänyt pienehkö vaihde päälle?"
SAMULI: "Se Morris oli jännä auto muistan hämärästi, siinä oli takana keskellä se alas käännettävä käsinoja, mä pienimpänä sovin istumaan sen päälle että näin paremmin. Ja taustapeili oli kojelaudan päällä. Niinkuin siihen kojelautaan kiinnitetty."
PETTERI: "Joo, se oli tosi leveä ja tilava muutenkin. Ja nokka/konepelti oli taas tosi lyhyt. Sisäverhoilu oli sellasta vaaleenbeigeä kangasta. Kaikkea sitä muistaakin."

Edellä Land Roverin yhteydessä oli puhe, miten Aili opetteli ensin mopon ajamista ja Heikki koitti opettaa auton ajoa. Täytyy 'nostaa hattua', että Aili oppi niin hyvin ajamaan autoa, että ajoi tätä isoa Morristakin, mutta  hän suorittikin ajokortin Järvenpään parhaassa autokoulussa:

HÄKKISEN AUTOKOULU
Aili kävi järvenpääläisen legendaarisen (Pentti) Häkkisen Autokoulun. Varmaan Heikkikin suoritti ajokortin Häkkisellä?  Silloin, kun minä kävin sen 1961 joulukuussa, niin autokoulu ajoitettiin niin, että inssiajo oli samana päivänä 5.1.1962, kun täytin 18v. ja sain heti korttihakemuksen sisään.

Siihen aikaan teoriatunnit olivat Huvilakadulla Mikko Mäkistä vastapäätä olevassa talossa, jota ei vielä 1940-luvulla oltu rakennettu https://www.jaakkoharjuvaara.fi/historia_jarvenpaa.shtml#HUVILAKATU 
 ja nyt sillä kohdalla on taas jo värikäs parkkitalo https://www.jaakkoharjuvaara.fi/2017_ujpaa.shtml#PARKKITALO

AJOTUNTEJA
Ajotunnit olivat Helsingissä niinkuin inssiajokin. Häkkinen keräsi henkilöauton täyteen, henkilöautokortin suorittajat saivat ajaa matkat ja sitten tunnit Hesassa.

Kuorma-auto oli vanha bensa Bedford, joka oli Mannerheimintien ja Nordenskiöldinkadun kulmassa Esson asemalla. Autokoulunopettajalla oli aika homma käynnistää sitä joulukuun pakkasilla, kun ei ollut mitään lohkolämppäreitä.
Samassa autokoulussa oli myös yksi vanhempi romaanimies, joka ei osannut lukea, seurasi teoriatunnit ja liikennemerkit ym. ja sai erikoisluvalla suorittaa kirjallisen osuuden suullisesti... ja sai ajokortin.

SAMULI HÄKKISELLÄ
No se siitä, mutta äiti kävi menestyksellisesti Häkkisen autokoulun.
Kun olimme muuttaneet Järvenpäähän ja Samuli oli jo oppinut kirjoittamaan, niin hän kuuli, että isoäiti on käynyt Häkkisen autokoulun, isä ja setä jne. eli kahdessa edellisessä sukupolvessa on käyty samaa autokoulua.
Niinpä Samuli kirjoitti itsekseen kirjeen Pentti Häkkiselle. Hän kertoi, että hänkin on tulossa Häkkisen autokouluun ja kysyi, että milloin hän voi aloittaa  ja millaisia autoja siellä on?
Pentti Häkkinen oli viisas ja huumorintajuinen autokoulunopettaja. Hän laittoi Samulin kirjeen Autokoulun ilmoitustalululle - todiste, miten monessa sukupolvessa Häkkisen autokoulu toimii Järvenpäässä.

Lisäksi hän kirjoitti hienon kirjeen nuorelle oppilaskandidaatille - kolmannessa polvessa:

Transitin hankintaan liittyivät joltain osin Helsingissä perheemme kesälomamatkat: Meillä oli Orvokin kanssa työtä viikonloppuisinkin. Siksi kesälomalla reissattiin pitkiä telttamatkoja omalla autolla niin Suomessa kuin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja myöhemmin Samulin syntymän jälkeen Järvenpäästä käsin pitkin Eurooppaa. Matkaa teimme alkuun Datsun 1000A pienellä farmarilla. Laskimme takapenkin alas. Laitettiin 5 cm paksuinen yhtenäinen vaahtomuovipatja koko takaosaan sivuille toisen reunan ikkunan alapuolelta toisen sivun ikkunan alareunaamarian asti. Orvokki ompeli tilkkukankaisen päällisen. Siihen aikaan ei ollut vielä mitään lasten istuimia tai turvavöitä. Pau ja Pette matkustivat siellä, nukkuivat välillä, leikkivät ja oli tilaa ja pehmeätä alustaa joka puolella. Matkoilta lähetettiin kortteja ja kuvia ja toisinaan Pauliina selosti MATKAKERTOMUSTA C-kasetille, joka vietiin tuliaisena mummille ja vaarille.


Aili ja Pekka pitivät niistä MATKARAPORTEISTA ja Pekka mietti, että matkustaminen autolla olisi hyvä, jospa hekin.... Se oli sitä vaihetta, jossa he miettivät, että pitävätkö lomaa vai eivät?

Pekka hankki Transitin pakettiauton, teki siihen ohuen lämpöeristyksen ja vaneriverhoilun tavaratilaan.  Hän sanoi, että käyttävät sitä retkiautona. Kysyin, että miten (?) niin hän sanoi, että sinne laitetaan hetekat tavaraosaan. - En tiedä, toteutuiko?
Hengellisillä kesäjuhlilla hän kävi Transitilla ja oli laittanut patjan päiväunia varten takaosaan - kävi siellä lepäämässä ja hoiteli äänitystensä kasettihommia.  Eli Transitin HISTORIA alkoi 1960-70 luvun vaihteessa?
Pekka piti sillä ajamisesta päivittäisessä liikkumisessa, koska istuimet olivat henkilöautoon verrattuna aika paljon korkeammalla ja näki hyvin eri suuntiin. Alla oleva kuva on

Myöhemmin muutettuamme Järvenpäähän välillä kysyin sitä lainaksi remonttien ym. kuljetuksiin. Jos en tuonut tarpeeksi ajoissa illalla takaisin, jotta Pekka  sai sen lukkojen taakse yöksi autotalliin, niin hän hermostui. Sanoin silloin, että voin ostaa sen, kun lasten kasvaessa oli lisää tarvetta hevosten heinien, soittobändien ym. asioissa.

Eli saunan remontti oli ilmeisesti 1982, ja sitä ennen lunastin Transitin meille eli se on ollut tuon kuvan jälkeen ilmeisesti 1981 tms. ja oli silloin jo yli 10v ikäinen.

VANHAN AJAN DIESEL
Transit oli "vanhan polven dieselpakettiauto". - Tuona aikana autot kehittyivät nopeasti ja siksi Transitia korjasi ja huolsi Järvenpäässä Veijo Pesonen, joka oli erikoistunut vanhoihin autoihin. Hänellä ei mennyt sormi suuhun Transitin kanssa. Jos ei varaosaa löytynyt, niin hän teki sen osan itse.

VAIHDELAATIKKO
Vaihteistoon tuli jotain omituista. Vein Pesoselle, Veijo avasi vaihdelaatikon ja sanoi, että 1 ja 2 vaihteen pyörät ovat niin kuluneet, etteivät enää toimi - mutta voi jostain löytää uudet. Muiden vaihteiden pyörästö oli vielä kunnossa. Pekka oli ajanut enimmäkseen muutaman kilometrin posti- ja kauppareissua Järvenpäässä, 1-2 kakkonen olivat jatkuvassa käytössä näissä kortteleissa. Joskus pitempiä matkoja.

VAIHDEKEPPI
Transitissa oli korkeiden penkkiensä vuoksi ohjaamossa pitkä lattiavaihdetanko. Koska vaihtamista oli jatkuvasti melkein joka kadun kulmassa - eikä matka-ajoa, niin vaihdetanko lopulta murtui ja katkesi lattian rajasta.
SAMULI: "Kävin ostamassa sen vaihdetangon yhdeltä romuttamolta Ohkolasta."
Se vanha tanko oli jäänyt penkkien taakse lattialle. Samulikin oli jo saanut kortin, ja ajoi Transitilla.
Kerrran liikennevalossa takana olevan henkilöauton kuskin mielestä vanhan pakun liikkeelle lähtö valojen vaihtuessa oli liian hidasta - ja kuski painoi äänitorvea pitkään.
Samuli nopeana huuliveikkona nousi ulos Transitista ja otti penkin takaa vaihdetangon mukaansa.  Käveli rauhassa takana olevan auton rinnalle ja kun kuski avasi sivuikkunan, niin Samuli sanoi:
"Kuule, vaihdetaan osia. Minä tulen painamaan sitä äänitorvea ja sinä otat tämän vaihdetangon ja menet Transittin arpomaan vaihteita!" Kuskin ilme oli näkemisen arvoinen!

VANHA PERKINSIN DIESEL
oli hyvin hankala hehkulla käynnistymään ja varmaan iälläkini oli oma vaikutuksensa.  Lohkolämmitin oli tarpeen melkein aina,muulloinkin kuin talvella.
- Seurakunnalla ei ollut silloin omaa pakettiautoa ja lainasin sitä torstaisin srk:n kirpputorin miesporukalle  ajopäivään. Miehet kehittivät ilmaisun:
"Jos Transit on heinäpellolla heinäseipään varjoisalla puolella, niin tarvitaan lohkolämmitin!" Laitoin sen lohkolämmittimen pistorasiaan torstaiaamuisin ennen töihin lähtöä.  Tuunasin vähän ulko-asua paikkamaalauksen lisäksi teippikirjaimilla:


TRANSITIN VIIMEINEN MATKA
Samuli oli onnettomuutensa jälkeen menossa Turkuun puolen vuoden nuorisotyöntekijän sijaisuuteen ja valmisteli muuttoa sinne. Ensin pakattiin täyteen hänellä ollut pitkä korotettu paku ja lisäksi Transit, johon mahtuivat loput.
- Ei Transitilla oltu enää aikoihin ajettu kuin vähän paikallista ajoa.

Päästiin matkaan Samuli edellä ja minä ajoin perässä Transitia ja oltiin jo lähellä Turkua moottoritiellä, kun huomasin, että nyt Transit tekee stopin ja ajoin moottoritien reunaan.
Soitin kännyllä Samulille, että pysähdy ja peruuta tänne Transitin luo. Ruvettiin tutkimaan, että missä on vika... vedet valuivat jäähdyttäjästä tielle. Kokeilin varovasti kennoa - ja se oli kuin 'silkkipaperia' - niin syöpynyt, että meni kasaan pelkästä kosketuksesta.
Hinattiin Transit isommalla pakulla hiljakseen 10-15 km Pansioon, missä oli Samun vuokrakämppä. Niin päästiin perille ja parkattiin Transit kadun reunaan, mutta tavarat saatiin perille.

LOPPUSIJOITUS
Menin junalla kotiin. Oli todettu, että enää ei kannata ruveta hankkimaan jäähdyttäjää tms... koska niitä ei saanut ja Veijo oli jo sanonut, ettei kannata enää tehdä mitään.
Soitin kotona Veijolle ja kysyin, että voisiko antaa jonkun romuliikkeen puhelinnumeron, että saataisiin se pois kadun varrelta.
Veijo epäili, ettei kukaan sitä hae, mutta antoi kokeeksi pari numeroa. Soitin niihin, vastustelivat, kun kuulivat vuosimallin ja mitä oli tapahtunut. Kerroin sitten, että on aika uudet renkaat alla ja akku on uusittu jokin kuukausi aikaisemmin. Silloin mies vastasi, että 'olkoon sitten, käymme hakemassa sen pois'!

Toistaiseksi en ole löytänyt siitä kuvaa, mutta luulisin jossain albumissa olevan. En osaa myöskään sanoa milloin Pekka sen hankki, mutta myi käytettynä minulle siinä vaiheessa, kun Pauliinalla oli saanut ajokortin lokakuussa 1984, ei silloin heti, vaan muutaman kuukauden perästä eli 1985 alkupuolella.
Myydessään sen minulle hän sanoi, ettei se ole 'Pauliinan auto', vaan meille toinen auto käyttöön - ja Petterikin sai runsaan vuoden perästä ajokortin.
Kilometrejä oli 30 000 siinä vaiheessa, joka kertoo, että olisi ollut n. 10 v Pekalla (n. 3000 km/v), koska hän ei ajanut pitkiä matkoja, vaan enimmäkseen paikallisajoa ja joitain pidempiä = edestakainen matka päiväsaikaan. Tämän mukaan hän olisi hankkinut sen 1970-luvun alkupuolella.