32. Jeesuksen kanssa teloitettavaksi vietiin kaksi muuta miestä, kaksi rikollista.
33. Kun tultiin paikkaan, jota kutsutaan Pääkalloksi, he ristiinnaulitsivat Jeesuksen ja rikolliset, toisen hänen oikealle puolelleen, toisen vasemmalle.
34. Mutta Jeesus sanoi: "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät." Sotilaat jakoivat keskenään Jeesuksen vaatteet heittämällä niistä arpaa.
35. Kansa seisoi katselemassa. Hallitusmiehiäkin oli siellä ivailemassa Jeesusta. He sanoivat: "Muita hän kyllä on auttanut - auttakoon nyt itseään, jos hän kerran on Messias, Jumalan valittu."
36. Myös sotilaat pilkkasivat häntä. He tulivat hänen luokseen, tarjosivat hänelle hapanviiniä
37. ja sanoivat: "Jos olet juutalaisten kuningas, niin pelasta itsesi."
38. Jeesuksen pään yläpuolella oli myös kirjoitus: "Tämä on juutalaisten kuningas."
39. Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: "Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!"
40. Mutta toinen moitti häntä: "Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta?
41. Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa."
42. Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi."
43. Jeesus vastasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."
44. Oli jo kuudes tunti. Silloin, keskipäivällä, aurinko pimeni. Pimeys tuli koko maan ylle, ja sitä kesti yhdeksänteen tuntiin saakka.
45. Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia.
46. Ja Jeesus huusi kovalla äänellä: "Isä, sinun käsiisi minä uskon henkeni." Tämän sanottuaan hän henkäisi viimeisen kerran. Luuk.23:32-46
****************************************************************

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien meidän kanssamme!

Pitkäperjantain saarna on vaikea valmistaa ja pitää. Kun pysähdytään Raamatun tekstien äärelle, niin koen voimakkaasti, että sanat loppuvat. Tekstit kertovat kaiken, alttarikrusifiksi kertoo kaiken, viisi punaista kukkaa alttarilla kertovat kaiken ja virret kertovat kaiken. Ei ole enää mitään sanottavana. Jumala puhuu niin voimallisesti Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta, ettei enää tarvita ihmisen sanoja.

Siitä huolimatta pysähdymme katsomaan joitain asioita, joihin pitkäperjantain teksti antaa vastauksen sekä toisaalta myös herättää kysymyksiä:

SYNNIN JA SYYLLISYYDEN TODELLISUUS

Ensinnäkin synnin ja syyllisyyden todellisuus. Usein kuulee sanottavan, en minä ole sen syntisempi tai huonompi kuin muutkaan. Jeesuksen ristin äärellä syntien suuruus tai "pienuus" ei merkitse mitään. Vain se ratkaisee, olemmeko me syntisiä vai emme. Evankeliumi kertoo pitkäperjantaina, että syntisyys on sama, onko se pieni vai suuri. Synti on aina synti, josta tulee rangaistus.

Kaiken synnin tuomiossa on myös evankeliumi, joka kertoo, että me olemme kaikki samalla viivalla, kivittäjät yhdessä kivitettävän kanssa. Jeesus sanoi aviorikoksesta kiinniotetun naisen kivittäjille: "7. Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven."Joh 8:7

Pitkäperjantai on syntien rangaistuksen päivä - Jumalan hylkäämisen päivä, mutta pitkäperjantai on myös Syntisten Ystävän päivä. Pitkäperjantain kauheuteen, Jumalan hylkäämänä olemiseen tulee meidän vierellemme Syntisten Ystävä. Me emme olekaan hyljättyjä yksinäisyyteen, vaan saamme kuulua Jeesuksen ystävyyteen. Koska hän on itse ollut hyljättynä meidän puolestamme, meitä ei enää hyljätä.

Mutta pitkäperjantai vie meidät myös kohtalon yhteyteen toistemme kanssa, toistemme ystävyyteen, sillä me olemme kaikki "ryöväreitä", olemme kaikki "pois poikenneita", olemme kaikki "samassa veneessä".

SYYLLISYYDEN SYVYYS?

Jeesus rukoili: "Isä, anna heille anteeksi. He eivät tiedä, mitä tekevät."
Jeesus rukoili/pyysi anteeksiantamusta Taivaalliselta Isältä häntä vahingoittaneille ja loukanneille ihmisille, vaikka näillä ei ollut hänen mielestään 'tarpeeksi syvää' synnin tuntoa, koska Jeesus sanoi: "Isä, he eivät tiedä, mitä tekevät."
Heidän tekonsa olivat paljon pahemmat kuin he itse osasivat aavistaakaan. Silti Jeesus rukoili heille anteeksiantamusta.

Syyllisyyden tunto, synnin tunto on oikeastaan sellaista, minkä yksin Jumala, yksin Pyhä Henki voi saada aikaan ja syventää sitä. Pohjimmiltaan me emme voi tajuta syyllisyyttämme Jumalan pyhyyden edessä niin "kauheana" kuin se todellisuudessa on = kadottavana.

Jos ajattelemme psykologian kannalta niin kuin vanha sielunhoitaja Erik Ewalds sanoi, niin "evankeliumi vapauttaa meidät syyllisyyteen."
Me emme uskalla, emme kestä Jumalan vihan ja tuomion tietoisuutta, ellei meillä ole jo tieto ja kokemus siitä, että Jumala ei hylkääkään meitä, vaikka me olemme rikkoneita ja syyllisiä ihmisiä. Pelko estää tuntemasta ja tunnustamasta syyllisyyttämme. Vanhan Testamentin suuri kärsijä, Job, sanoi kuitenkin kaiken kärsimyksensä keskellä: "25. Minä tiedän, että lunastajani elää. Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä.
26. Ja sitten, kun minun nahkani on riekaleina ja lihani on riistetty irti, minä saan nähdä Jumalan,
27. saan katsella häntä omin silmin, ja silmäni näkevät; hän ei ole minulle outo! Tätä minun sydämeni kaipaa." Job 19:25-27

Miten me suhtaudumme toisen ihmisen, lähimmäisemme syyllisyyteen? Rukoilemmeko hänelle anteeksiantamusta ja armoa Jumalalta, vaikka hän ei "tiedäkään" mitä hän oikeastaan tekee ja miten syyllinen hän on meidän mielestämme? Vai vaadimmeko häneltä syvempää syyllisyyden tuntoa? Olemmeko valmiit antamaan toisillemme anteeksi, kun toinen pyytää anteeksi, vaikka meidän mielestämme toinen ei ole vielä tajunnut kaikkia asioita? Vai onko meidän vastauksemme: "Kyllähän minä annan, mutta ymmärrätkö, että…, muistatko, että……?

RISTIINNAULITSEMINEN VAIN RIKOLLISTEN RANGAISTUKSENA

Ristiinnaulitseminen oli vanhalla ajalla kaikkein julmin ja samalla häpeällisin kuolemanrangaistusmuoto. Se siirtyi foinikialaisilta ja karthagolaisilta kreikkalaisille ja roomalaisille, ja viimeksi mainitut käyttivät sitä yleisesti orjien, katurosvojen ja kapinallisten rangaistuskeinona, mutta Rooman kansalaisiin sitä ei milloinkaan käytetty.
Historiasta tiedetään, että Jeesuksen aikoihin roomalaiset ristiinnaulitsivat tuhansia juutalaisia. Joskus ristejä pystytettiin niin paljon, että ristinpuut loppuivat kesken. Jeesuksen ristinkuolema poikkesi kuitenkin täysin kaikista näistä ristiinnaulitsemisista.

MAHDOTON MAHDOLLISEKSI

Karl Heim kirjoittaakin näin:
- " Kun vasaraniskujen ääni alkoi kuulua pitkien mustien naulojen tunkeutuessa Jumalan pojan käsien läpi, "kuuntelivat sitä taivas, maa ja helvetti. Sellaista ääntä ei maailmassa vielä milloinkaan oltu kuultu eikä tulla milloinkaan kuulemaan aina arkkienkelin viimeiseen pasuunaan asti… me emme sitä kuuntele, ja me kuulemme sen kuitenkin, sillä ihmisen korva on sellaiseksi luotu, että sen täytyy kuulla nämä vasaraniskut."
Ihmisen lukiessa kertomusta tästä ristinkuolemasta, herää hänen mielessään jollakin tavalla kysymys, eikö tämä ristiinnaulittu sittenkin ole se, jota omatuntomme vaistomaisesti etsii syyttäjän äänen kuullessaan, eikö tässä sittenkin ole sellaisen taistelun loppunäytös, joka kohoaa kaikkien historian sankaritaistelujen yläpuolelle ja jossa meille taistellaan avoimeksi se tie Jumalan sydämeen, jonka synnillämme olemme sulkeneet." Karl Heim / Mereshkovski.

Pitkäperjantaina mahdoton tulee mahdolliseksi. Kirkkomme eteisessä olevan pronssireliefin nimi on "Maa ja taivas". Reliefissä on kuvattu Golgatan ristit ja Jeesuksen avoin hauta. Niiden kautta Pyhä Jumala ja syntinen ihminen kohtaavat toisensa. Maa ja taivas kohtaavat toisensa niissä.

Ilman pitkänperjantain ristinkuolemaa, tätä maailmaa ei olisi voitu pelastaa sen syyllisyydestä, eikä voittaa saatanaa. Monet ovat pelästyneet tietoja saatanan palvonnan leviämisestä, nuorista, jotka järjestelmällisesti houkutellaan ja alistetaan saatanan palvojien, huumeiden, seksuaalisen hyväksikäytön ja monen muun asian välikappaleiksi. Moni ahdistuu ihmiselämän pahuudesta.

Meidän ei tarvitse olla toivottomia, sillä koska Jeesus kuoli ristillä, niin jokaisella saatanan eksyttämällä ihmisellä (= meillä kaikilla) on tie anteeksiantamukseen ja vapautukseen sielunvihollisen vallasta. Kristus taisteli voiton saatanasta. Kristuksella on viimeinen sana 'maailman mahtien', hyvän ja pahan taistelussa.

JUMALAN VIHAN TODELLISUUS

Kristus kantaa kaiken vihan maailmassa. Ainoa suoja vihalta on Kristuksessa, hänen ristissään. Jumalan viha purkautuu Jeesuksen ristin kautta. Voimme ajatella, että on kysymys ikään kuin samasta asiasta, kun salama iskee ukkosenjohdattimeen ja rakennus ja ihmiset säilyvät. Kristus on meidän ukkosenjohdattimemme. Jumalan viha ja tuomio syntiä kohtaan purkautuu Golgatalla, maa järisi ja kalliot halkesivat. Jerusalemin temppelin kaikkein pyhimmän ja muun välissä ollut erottava "Temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia."

Esteet on raivattu pois! Se on totta nyt, tänään ja täällä! Meidän ei tarvitse etsiä pelastusta ja anteeksiantamusta jostain kaukaa, tavoittamattomista. Paavali kirjoittaa:

5. "Siitä vanhurskaudesta, joka perustuu lain noudattamiseen, Mooses kirjoittaa: "Joka tekee, mitä laki vaatii, saa siitä elämän."
6. Mutta uskon vanhurskaus puhuu näin: "Älä kysy sydämessäsi: Kuka voi nousta taivaaseen?" - nimittäin tuomaan Kristusta maan päälle -
7. "tai: Kuka voi laskeutua syvyyksiin?" - nimittäin noutamaan Kristusta ylös kuolleista.
8. Mitä siis on sanottu? - Sana on lähellä sinua, sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, nimittäin se uskon sana, jota me julistamme.
9. Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva.
10. Sydämen usko tuo vanhurskauden, suun tunnustus pelastuksen.
Room.10:5-10

Ristinkuolema murskasi esteet Pyhän Jumalan ja syntisen ihmisen väliltä.

MIKSI OLI KAKSI ERILAISTA RYÖVÄRIÄ?

Olemme tottuneet kuulemaan usein yhdestä ristin ryöväristä, mutta Jeesuksen kanssa ristiinnaulittiin ja kärsi kaksi ryöväriä. Hekin kärsivät syyllisiksi tuomittuina. Kärsimys on aina kriisi. Kärsimys ei aina suinkaan muuta ihmistä parempaan päin, sillä kriisissä on aina erilaisia mahdollisuuksia edetä, vastakkaisia vaikutuksia.

Kriisi kovettaa tai kriisi pehmentää meitä.
Kriisi luo avoimuutta tai kriisi lisää sulkeutuneisuutta.
Miten kriisi voi läpi elettynä johtaa siihen osalliset parempaan elämän ymmärtämiseen kuin ennen kriisiä?
Kaiken avain on avautuminen ja tosiasioiden tunnustaminen.

"39. Toinen ristillä riippuvista pahantekijöistä herjasi hänkin Jeesusta. Hän sanoi: "Etkö sinä ole Messias? Pelasta nyt itsesi ja meidät!" Mutta toinen moitti häntä: "Etkö edes sinä pelkää Jumalaa, vaikka kärsit samaa rangaistusta?
41. Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan, mutta tämä mies ei ole tehnyt mitään pahaa."
42. Ja hän sanoi: "Jeesus, muista minua, kun tulet valtakuntaasi."
43. Jeesus vastasi: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa."

Toinen ryöväreistä uskalsi avautua toiselle ihmiselle vierellään myöntäen olevansa syyllinen. Hän uskalsi avautua myös Jeesukselle pyytää tältä, että pääsisi hänen kanssaan paratiisiin. Kriisi johti tämän ryövärin kohdalla avautumiseen lähimmäiselle ja Jeesukselle.

Mitä sinä teet, kun olet kriisissä? Avaudutko sellaisella elämän alueella tai tavalla, mitä et ole aikaisemmin uskaltanut tehdä? Vai sulkeudutko vielä lujemmin kuin aikaisemmin?

Pitkäperjantai ei milloinkaan jätä meitä koskemattomiksi.
Se vaatii meidät vastaamaan oman elämämme kysymyksiin.
Se johtaa meidät tuntemaan Jumalan suurimman rakkauden ja
vie meidät samalle viivalle, kohtalonyhteyteen toistemme kanssa.
Se tekee mahdottoman mahdolliseksi,
syntisen vanhurskaaksi Kristuksen kärsimyksen tähden ja
se vie meidät kerran paratiisiin yhdessä Jeesuksen kanssa.

Monen ihmisen on vaikea lähteä yksin avautumaan Jeesukselle. Sen vuoksi lähdemme nyt yhdessä muutokseen Kristuksen ristin äärellä ja hiljennymme rukoukseen ristin juurella :
(liturgi ja saarnaaja siirtyivät alttarikaiteen ääreen)

Kärsivä Kristus, Vapahtajamme.
Me polvistumme sinun ristisi juureen
ja rukoilemme rauhaa korkeudesta.
Muistamme Mariaa,
joka ei paennut tuskaa eikä luhistunut.
Hän piti sinua sylissään silloin,
kun vastasyntyneenä olivat avuton.
Nyt hän näkee sinut toisella tavalla avuttomana.
Miekka on käynyt hänen sydämensä läpi.
Kuitenkin hän tietää, että tämä on se tie,
jolle häntä on valmistettu.
Ristin juurellakin hänellä on rauha,
joka ylittää kaiken ymmärryksen.
* Kärsivä Kristus, Vapahtajamme.
Me etsimme pelastusta sieluillemme.
Sydämemme on kauhistunut, niin kuin Pietarin.
Hylkäätkö sinä meidät,
kun me olemme niin usein hylänneet sinut?
Kiitos, Vapahtaja, että olet sanonut:
"Kun minut korotetaan maasta,
minä vedän kaikki luokseni."
Tähän me turvaudumme.
Vedä meidät synteinemme ja puutteinemme lähellesi
ja armahda meitä ristiltäsi.
Herra, pelasta meidän sielumme.
* Kärsivä Kristus, Vapahtajamme.
Me rukoilemme sinulta kestävyyttä.
Kiitos Getsemanesta.
Siellä sinäkin kysyit, voiko kärsimys mennä ohitse?
Kiitos siitä, että sinä tunnet ihmisen epävarmuuden,
ihmisen epäilyn ja ihmisen epätoivon.
Anna kestävyyttä niille,
jotka ovat sortumaisillaan.
Kiitos, että sinä rukoilit Pietarin puolesta,
ettei hänen uskonsa sammuisi.
Rukoile sitä meidänkin puolestamme.
Herra, anna meille kestävyyttä.
* Kärsivä Kristus, Vapahtajamme.
Me rukoilemme yksimielisyyttä,
Me olemme hajalle lyötyjä
kuin opetuslapset vangitsemisesi jälkeen.
Me kiistelemme keskenämme ja syyttelemme toisiamme.
Me pakenemme ja piiloudumme.
Me emme enää usko löytävämme toisiamme.
Herra, vedä meidät luoksesi ristin anteeksiantamukseen
ja yhdistä meidät.
* Kärsivä Kristus, Vapahtajamme.
Me rukoilemme, että puolustaisit meitä.
Me olemme kuin ristin rikollinen:
Tuskastumme omaan ja toistemme kärsimykseen ja kysymme,
etkö sinä tee mitään.
Herra, muista meitä niin kuin muistit ristin rikollista.
Puolusta meitä syyttäjämme edessä ja Isämme edessä,
että meissä syttyisi toivo.
Herra puolusta meitä.

Paluu:

Orvokin ja Jaakon kotisivulle

Viimeisin päivitys 1.2.2003

* * * * * *

Sivulla on käyty 6.8.1999 lähtien 18067 kertaa ja sen jälkeen
kertaa.