teksti Fil.2:1-2: 

 Katsomme muutamaa illan aiheen raamatunjakeiden yksityiskohtaa.

YHTEYS KRISTUKSEEN ROHKAISEE
Kreikan kielen sana rohkaista, on parakleesis  = vierelle kutsuttu. Teen muutaman kysymyksen:
-    Onko usko = yhteys Kristukseen, sinulle rohkaisun, rohkeuden lähde?
-    Vai onko yhteys Kristukseen raskas, ahdistava, vaivaava, kahlitseva, orjuuttava asia?
-    Onko Kristus käskevä ja pakottava Kristus, vai rohkaiseva, vierellä kulkeva?
Jos Kristus on sinulle käskevä ja pakottava, painostava, niin anna Kristuksen irrota niistä ihmismalleista, jotka ovat sinua orjuuttaneet tai kahlinneet ja ammenna Raamatun kuvaamasta Kristuksesta, Jumalan Karitsasta, joka antaa itsensä uhriksi meidän edestämme. Silloin Kristus rohkaisee sinua.
-    Kristus rohkaisi ryöväriä vierellään.
-    Kristus rohkaisi aviorikoksesta kiinni otettua naista. Kun toiset tuomitsivat, niin Kristus sanoi: ”…joka on synnitön, heittäköön ensimmäisellä kivellä…”
-    Kristus rohkaisi samarialaista, syntyperältään muukalaista puhtaan kansan keskellä, auttamaan kärsivää ja rosvojen pahoinpitelemää ihmistä ja toimittamaan hänet hoitoon.

EDELLÄ KULKEVA KRISTUS
Kristus ei ole vain pelkästään vierellä kulkeva, vaan myös edellä kulkeva. Miika 2:13 (käännös 1938) ”Tien aukaisija käy heidän edellänsä; he aukaisevat tiensä, kulkevat portille ja lähtevät siitä ulos. Heidän kuninkaansa käy heidän edellään, ja Herra heitä johdattaa.”
Kristus on kulkenut läpi koko ihmiselämän ja myös ihmisen kuoleman. Jeesus sanoi: Joh 14:1-3 "Älköön sydämenne olko levoton. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun. Minun Isäni kodissa on monta huonetta - enhän  minä muuten sanoisi, että menen valmistamaan teille asuinsijan. Minä menen valmistamaan teille sijaa mutta tulen sitten takaisin ja noudan teidät luokseni, jotta saisitte olla siellä missä minä olen.”
-    Mitä usko sinulle merkitsee = onko se vierelle kutsutun turvallisuutta ja lepoa?
-    Onko se lepoa ja luottamusta siihen, että Hän, joka kulkee vierellämme, on jo mennyt ennen meitä ja tulee takaisin ja noutaa meidät jokaisen luokseen, vie meidät perille taivaan kirkkauteen ja ikuiseen iloon?
-    Vai onko Kristus ja usko sinulle tänne maailmaan yksin jättävä, kaukaa katsova?  
-    Kumpaa kuvaa Kristuksesta katselet? Anna evankeliumien kertoman Kristuksen kuvan luoda turvallisuutta ja lepoa.

RAKKAUDEN SUOMA LOHDUTUS
Paavali sanoo, että Kristuksen rakkaus tuo lohdutuksen elämään. Siksi kysynkin:
-    Onko Jeesuksen rakkaus lohduttamassa sinua?
-    Tunnetko Jeesuksen rakkauden agape, joka on ehdotonta, uusiutuvaa, uudelleen anteeksi antavaa, armahtavaa, meistä riippumatonta, vaikka meissä ei ole mitään rakastamisen arvoista, olemme arvottomia.
Luther sanoo 2. uskonkappaleen eli uskontunnustuksen Jeesusta koskevan osan ”Minä uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas helvettiin, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, kaikkivaltiaan Isän, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita” selityksessä:
Mitä se merkitsee?
Uskon, että Jeesus Kristus, Isästä ikuisuudessa syntynyt tosi Jumala ja neitsyt Mariasta syntynyt tosi ihminen, on minun Herrani. Hän on lunastanut minut, kadotetun ja tuomitun ihmisen, ostanut omakseen ja voitollaan vapauttanut kaikista synneistä, kuolemasta ja Perkeleen vallasta, ei kullalla eikä hopealla, vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemallaan. Hän lunasti minut, jotta tulisin hänen omakseen, eläisin kuuliaisena hänen valtakunnassaan ja palvelisin häntä ikuisessa vanhurskaudessa, viattomuudessa ja autuudessa, niin kuin hän itsekin kuolleista nousseen hallitsee iankaikkisesti. Tämä on varmasti totta.

Uskontunnustuksen kolmannen osan, ”Minä uskon Pyhään Henkeen, pyhän kristillisen kirkon, pyhien yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän” selityksessä Luther sanoo edelleen:
Mitä se merkitsee? Vastaus:
Uskon, etten voi omasta järjestäni enkä voimastani uskoa Herraani Jeesukseen Kristukseen enkä päästä hänen luokseen, vaan että Pyhä Henki on kutsunut minut evankeliumin välityksellä, valaissut minut lahjoillaan, pyhittänyt ja säilyttänyt minut oikeassa uskossa. Samalla tavalla hän maailmassa kutsuu, kokoaa, valaisee, pyhittää ja Jeesuksen Kristuksen yhteydessä varjelee koko kristikunnan ainoassa oikeassa uskossa. Tässä kristikunnassa hän joka päivä antaa minulle ja jokaiselle uskovalle rajattomasti kaikki synnit anteeksi, herättää minut ja kaikki kuolleet viimeisenä päivänä sekä lahjoittaa minulle ja kaikille uskoville iankaikkisen elämän Kristuksessa. Tämä on varmasti totta.

Lutherin sanat ovat lohdutus jokaiselle epätoivoiselle ihmisille, ihmiselle, joka on todennut, niin kuin aikaisemmin Jarmo sanoi tänä iltana, että se synti ei lähde meistä mihinkään. Paavali totesi, että ”sitä hyvää, mitä minä tahdon en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.”
-    Antaako usko sinulle Jeesuksen rakkauden lohdutuksen?
Me emme löydä itsestämme lohdutusta. Jeesuksen rakkauden ja lohdutuksen ydin on armo, Jumalan ansioton rakkaus meidän osaksemme. Se ei vaadi mitään meiltä. Me emme löydä itsestämme muuta kuin pimeyttä ja syntiä, Kristukselta tulee valo, valkeus, lämpö, rakkaus ja lohdutus.
Joku kysyi Lutherilta, onko ihminen sitten Jumalan edessä kuin tahdoton pölkky, joka vain on eikä voi tehdä mitään. Luther vastasi, ei ihminen ole kuin pölkky, vaan ihminen on pahempi kuin pölkky, ihminen osaa panna vastaan Jumalalle ja taistella rakkautta vastaan.
Erkki Lemiseltä, jonka laulua juuri äsken laulettiin, kysyttiin, että eikö ihmisellä todellakaan ole mitään osaa pelastuksen asiassa? Erkki Leminen vastasi, noo, kyllä sillä ihmiselle oma osansa on sillä, se on se vastaan panemisen osa! Ihminen ei tahdo hyväksyä armoa.
Luther sanoi, että ihmisen perisynti, pahin synti ei ole juoppous, huoruus ja varkaus, niin kuin usein sanotaan, vaan pätemisen vietti, Geltungstrieb, eli itsekseen toimeentulemisen vietti, jolloin ei tarvita Jumalaa eikä Jeesusta. Tai jos tarvitaan, niin vain osaksi. ”Kyllähän sitä jo osataan, kun ollaan niin pitkään oltu uskossa, niin tässä selvitä omin voiminkin, toista se on nuo suoraan synnistä äsken kääntyneet, niille se armo on tarpeen, ei meille pitkään uskossa kulkeneille!” Nämä ajatukset löysin itsestäni parikymmentä vuotta sitten. Sen jälkeen oli vapauttavaa todeta, että ei tässä olla sen kummempia, meissä ei ole hyvää, vain Jumalan armo kestää, ei mikään muu.

SAIRAS JA TERVE SYYLLISYYS
Sairaan ja terveen syyllisyyden ero on siinä, että kumpikin alkaa samalla tavalla. Ihminen tietää ja tuntee rikkoneensa Jumalaa ja lähimmäisiään vastaan. Ihminen tunnustaa syntinsä ja rikkomuksensa. Mutta sen jälkeen tapahtuu ero. Sairas syyllisyys alkaa rangaista itseään synneistään ja rupeaa sovittamaan itse niitä.
Terve syyllisyys turvautuu yksin Jumalan armoon, luottaa anteeksiantamukseen ja sovitukseen ja iloitsee siitä.
Sanotaan, että usko sairastuttaa ihmisen. Terve syyllisyys vapauttaa ihmisen rauhaan, lohdutukseen, lepoon ja vapauteen ja eheyttää ihmistä.

RUNSAAN LOHDUTUKSEN JUMALA
Paavali sanoo 2.Kor 1:3-4 ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, armahtava Isä ja runsaan lohdutuksen Jumala! Hän rohkaisee meitä kaikissa ahdingoissamme, niin että me häneltä saamamme lohdutuksen voimalla jaksamme lohduttaa muita ahdingossa olevia.”
Huomatkaa, että siis lohdutus ja Jeesuksen rakkaus ei poista eikä säästä meitä ahdingoista, jotka ihmisen elämää kohtaavat. Emmehän muutoin lohdutusta tarvitsisikaan.
Kreikan kielen sana ahdinko (= thlipsis, tulee verbistä thlaoo, joka merkitsee musertamista ja murskaamista. Hyvin monen ihmisen elämä on raskaissa vaikeuksissa, ahdingoissa, joissa heidän elämänsä on musertumassa ja murskautumassa. Jos siis elät tällaisissa vaikeuksissa, niin älä ole toivoton. Jumala ei ole tarkoittanut elämää musertuvaksi, vaan säilymään ja eheytymään. Jumalan rakkaus ja armo kuuluu sinulle ja Kristuksen rakkauden lohdutus. Hän kulkee sinun vierelläsi joka hetki ahdingon keskellä.
Se lohdutus on jo tässä elämässä, vaikka se täydellisenä onkin vasta kerran taivaassa ilman kipua ja tuskaa, mutta se on jo myös täällä kivun ja tuskan keskellä. Lohdutus kuuluu meille Kristuksen tähden.

HENKI YHDISTÄÄ
Paavali sanoi illan tekstissä, että Henki yhdistää meidät. Sana yhdistää ”koinoo” tarkoittaa yleinen, julkinen, yhteinen, yhteys. Siis yhteys, jonka Jumalan Henki luo kristikuntaan niin kuin Luther kolmannen uskonkappaleen selityksessään sanoi, ei ole rajattu, salainen, vaan julkinen, yleinen, kaikille tarkoitettu, ympäri maailman, maailman laajuinen.

Kun tiivistämme tähänastisen, niin Kristus kulkee siellä, missä ovat murheelliset, muserretut, murskautuneet ihmiset. Siellä Kristus kulkee vierellä ja kantaa perille asti.  

MITÄ ON SE YKSIMIELISYYS?
Paavali sanoi lopuksi illan otsikkojakeessa: ”…olkaa yksimielisiä.” Mitä on yksimielisyys?
-    Onko se samoja periaatteita?
-    Onko se samoja käytäntöjä?
-    Onko se samanlaisia ajatuksia?

Olen sitä mieltä, että se on sama päämäärä, sama uskon kohde, sama Jumala, niin kuin me uskontunnustuksessa lausumme: ”Minä uskon Jumalaan, Isään kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan… ja Jeesukseen Kristukseen.. ja Pyhään Henkeen…”

USKON SYMBOLI
Me tiedämme, että symboli kuvaa sellaista, mitä ei voi nähdä. Uskontunnustuksen latinalainen nimitys on ”Symbolum apostolicum” = apostolinen uskontunnustus. Siis kun emme voi nähdä Jumalaa, niin kuvaamme Jumalaa uskontunnustuksella. Lausumme sen aina jokaisessa jumalanpalveluksessa, messussa, kasteen yhteydessä, konfirmaation yhteydessä jne. Sen lausumalla me tunnustaudumme Jumalan yhteyteen, häneen, jota emme voi nähdä.
Huomatkaa, että uskontunnustus ei kerro erilaisia tapoja ja menetelmiä uskoa, se ei kerro meistä ja meidän kristillisyydestämme tai sen muodoista. se kertoo, luettelee meille, millainen Jumala on, mitä Jumala on tehnyt.
Edelleen sana symbolum tulee kreikan kielen sanoista syn+balloon = heittää, koota yhteen, yhdistää.
Sen vastakohta on dia+balloon = heitellä sikin sokin, sekoittaa ja rikkoa. Uusi Testamentti käyttää Perkeleestä nimitystä diabolos, sikin sokin heittelijä, rikkoja. Uskontunnustus kokoaa yhteen Jumalan ominaisuudet. Jumalaan tunnustautuminen ja uskominen kokoavat meidät yhteen, yhteyteen, eheyttävät meidät ja maailman.

JUMALAN SUURUUS JA MEIDÄN PIENUUTEMME
Me voimme lähestyä Jumalaa eri tavoin, nähdä hänet eri tavoin, sillä Jumala on niin suuri, ettei meistä kukaan voi ymmärtää ja käsittää häntä kokonaan. Hän on kuin vuori, jota katselemme sen eri puolilta, mutta meistä ei kukaan voi ottaa häntä yksinään haltuunsa. Jumala on liian suuri tähän ja me liian pieniä.

MISTÄ PITÄÄ OLLA SAMAA MIELTÄ?
Illan jae Filippiläiskirjeestä sanoi: ”…olkaa yksimielisiä…” Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeessä 12:16 aivan samoin sanoin:"Olkaa keskenänne yksimielisiä." Se pitäisi kääntää kreikankielestä ("to auto eis alleelous fronountes") sananmukaisesti: Ajatelkaa mielessänne, sydämessänne, sisimmässänne, ymmärryksessänne, ajatuksissanne, toisistanne samalla tavalla!
Siis Jumala, uskon päämäärä ja kohde sama, mutta tapoja voi olla erilaisia, mutta toisistaan pitää ajatella samalla tavalla. Englanninkielinen käännös sanoo: "Have the same concern for everyone." Concern = "huolehtia, helliä, hoitaa, hoivata, holhota, huoltaa, hyysätä, pitää huolta, vaalia". Ruotsinkielisessä käännöksessä sanotaan: " Bemöt alla lika." Bemöta = "kokea, nähdä, tuntea" , jopa "allekirjoittaa, huolia, hyväksyä, kannattaa, kelpuuttaa, olla samaa mieltä, ratifioida, signeerata, suostua, tunnustaa, vahvistaa, yhtyä."
Paavali ei siis kehota meitä ajattelemaan kaikista mahdollisista asioista maailmassa samalla tavalla. Sehän olisi aivan mahdotonta, koska ensinnäkin me jokainen olemme oma persoonamme, erilainen kuin toinen. Toiseksi me kukin olemme kasvaneet erilaisissa olosuhteissa, suvuissa ja kannamme sisällämme esivanhempiemme geenit. Kolmanneksi meillä on erilaisuutta ajattelussa, elämän hahmottamisessa ja kokemisessa.
Paavali sanoo kuitenkin hyvin selkeästi sen, että meidän tulee ajatella sisimpänne syvyyksiä myöten samalla tavalla toisistanne. Se on rakkautta. Mitä rakkaus on? Se on vuorovaikutusta, yhteistä jakamista, niin ilojen kuin surujen kanssa. Se on luottamusta. Se on keskinäistä kunnioitusta. Se on rohkaisemista ja anteeksi antamista ja anteeksi pyytämistä. Se on rohkaisua.
-    Me olemme Jumalan edessä saman arvoisia.
-    Emme voi asettua kenenkään yläpuolelle suhteessa Jumalaan.
-    Olemme rajoittuneita jokainen.
-    Meidän tulee hyväksyä, että toinen ajattelee eri tavoin (avain ymmärtämiseen = kuunnella toista -> miksi toinen ajattelee näin, miten hän on päätynyt tähän ajatukseen).
-    Historiallisista, kansallisista ja monista eri syistä johtuen kristillinen maailmanlaajuinen kirkko on jakautunut erilaisiin kirkkokuntiin ja seurakuntiin ja se on ihan ymmärrettävää, mutta Jumala on meidän kaikkien yläpuolellamme ja rakastaa meitä.   
-    Yhteys on hänen luomaansa, hän on koonnut meidät yhteen eikä meitä ole liittänyt yhdeksi maailmanlaajuiseksi kirkoksi meidän tapamme, perinteemme, uskonymmärryksemme, vaan Jumala itse Pyhän Henkensä kautta - kolmannen uskonkappaleen mukaan.

Jaakko Harjuvaara

Viimeisin päivitys 12.3.2007