Saarna Järvenpään kirkossa su 11.2.2001 klo 10

Septugesima = 70 päivää pääsiäiseen

1.vsk. evankeliumiteksti Matt 20:1-16

"Ansaitsematon armo"

1. "Taivasten valtakuntaa voi verrata isäntään, joka aamuvarhaisella lähti palkkaamaan työmiehiä viinitarhaansa.
2. Hän sopi miesten kanssa yhden denaarin päiväpalkasta ja lähetti heidät viinitarhaan.
3. Päivän kolmannella tunnilla* hän lähti taas ulos ja näki, että torilla seisoi vielä miehiä jouten.
4. ’Menkää tekin viinitarhaan’, hän sanoi heille, ’minä maksan teille sen, mitä kuuluu maksaa.’
5. Miehet lähtivät. Kuudennen ja yhdeksännen tunnin aikaan isäntä lähti taas ulos ja teki samoin.
6. Kun hän sitten meni ulos yhdennellätoista tunnilla, hän näki vieläkin muutamia joutilaita ja kysyi heiltä: ’Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina?’
7. ’Kukaan ei ole palkannut meitä’, he vastasivat. Hän sanoi miehille: ’Menkää tekin minun viinitarhaani.’
8. "Kun sitten tuli ilta, viinitarhan omistaja sanoi tilanhoitajalleen: ’Kutsu työmiehet ja maksa heille palkka, viimeksi tulleille ensin ja ensimmäisille vasta sitten.’
9. Ne, jotka oli palkattu yhdennellätoista tunnilla, tulivat ja saivat kukin denaarinsa.
10. Kun ensiksi palkatut tulivat, he luulivat saavansa enemmän, mutta hekin saivat vain denaarin.
11. Silloin he nostivat metelin ja sanoivat isännälle:
12. ’Nämä viimeksi tulleet tekivät työtä yhden ainoan tunnin, ja silti sinä annat heille saman kuin meille, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen.’
13. Mutta isäntä sanoi yhdelle miehistä: ’Ystäväni, enhän minä tee sinulle vääryyttä. Emmekö me sopineet denaarista?
14. Ota omasi ja mene. Minä tahdon maksaa tälle viimeksi tulleelle saman kuin sinulle,
15. ja kai minä saan omallani tehdä mitä haluan? Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä?’
16. "Näin viimeiset tulevat ensimmäisiksi ja ensimmäiset viimeisiksi."

Uuden tupo-ratkaisun mukainen palkanlaskenta on ollut voimassa 11 päivää = helmikuun alusta lähtien. Lukemattomat neuvottelut ja laskelmat edelsivät tätä ratkaisua.

Jeesuksen aikaan 2 000 vuotta sitten olivat olemassa samat asetelmat kuin nykyisinkin:

• Työttömyyttä oli paljon.
• Oli olemassa työnvälitystoimisto = torilla. Sinne kokoontuivat aamulla kaikki työnhakijat ja myös työnantajat, jotka tarvitsivat työmiehiä tehtäviinsä.
• Työsopimukset ja palkkaneuvottelut käytiin suullisesti torilla.
• Tällä kertaa palkaksi työn antaja lupasi ensimmäisille yhden denaarin. Denaari oli n. 4 gr painava roomalainen hopearaha ja hyvä päiväpalkka. Seuraaville luvattiin oikea palkka, "se mikä kuuluu maksaa".

Se merkitsi meidän kellonajoissamme työpäivän alkua klo 6 aamulla auringon ensimmäisten säteiden valaistessa maisemaa ja päättymistä illalla n. klo 18, kun ensimmäiset tähdet alkoivat näkyä taivaalla auringon laskiessa. Työpäivä oli 12 tuntinen auringon noususta ensimmäisten tähtien näkymiseen asti.

Kertomuksen kolmas tunti oli klo 8-9, kuudes tunti oli klo 11-12, yhdeksäs tunti oli klo 14-15 ja yhdestoista tunti oli klo 16-17, kun työpäivä päättyi tunnin kuluttua klo 18. Ajan määrittelyissä ilta katsottiin kestävän 3 tuntia klo 18-21 ja 1. yövartio alkoi klo 21-24, klo 1-3 oli 2.vartio ja klo 3-6 oli 3.vartio ja sitten klo 6 alkoikin valjeta jo uusi työpäivä.

Yksin armosta pelastui elämänsä 11. tunnin viimeisillä hetkillä ristin ryöväri. Hänellä ei ollut mitään, miksi Jumalan olisi pitänyt hänet pelastaa ja ottaa taivaaseen luokseen. Se tapahtui pelkästään Jumalan sulasta rakkaudesta. Hän kävi iloon. Pelastuminen ja perille pääsy perustuvat yksin Jumalan armoon.

Jumalan valtakunnasta puhuttaessa käytetään usein ilmaisua "armon valtakunta".
Armo saa aikaan sen, että kaikki on palkan maksajan varassa. Kaikki on Taivaallisen Isän käsissä. Jeesuskin sanoi ristillä:

Mitään ei jää meidän varaamme. Jos meidän tekisi mieli kelvata taivaaseen ilman armoa, niin muistakaamme, että Jeesuskin jäi kokonaan Isän käsiin, hän uupui ristin tiellään ja antoi kaiken Isän käsiin.

Nyt puhutaan työuupumuksesta, loppuun palamisesta. Työntekijöitä vähennetään, mutta tehtävät eivät vähene. Pienempi joukko tekee kaiken saman kuin isompi aikaisemmin. Silloin ei jakseta, ei selvitä, ei uskalleta todeta sitä, vaan sinnitellään niin pitkään, että jokin elimistössä pettää.

Kun työhön pestaaja kävi 11. tunnilla pyytämässä viimeisiä työmiehiä viinitarhaan, hän kysyi heiltä. ’Miksi te seisotte täällä kaiken päivää toimettomina? Teksti ei kerro, olivatko miehet olleet siellä jo aamusta asti vai tulleet vasta myöhemmin. Kreikan kielen toimettomuutta, työttömyyttä kuvaava sana tarkoittaa samaa kuin ’tehottomina, turhina, kukistettuina’. Myös työtä vailla olevat uupuvat elämän tarkoituksettomuuteen, ’kukistuvat’ sen paineen alle, mitä työttömyys tuo, vaikka ulkonaisesti ei niin luulisikaan.

Ei meidän tarvitse - emmekä voi olla parempia kuin synnitön Jumalan Poika. Me saamme reilusti olla huonompia, selviämättömiä, mitan täyttämättömiä, saamme uupua Jumalan käsiin. "Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni!"

Armo ei vaadi mitään, vaan antaa kaiken. Siis armosta menemme kerran perille Taivasten valtakuntaan. Armon varaan saamme laskea elämämme ja henkemme.

Me olemme nyt vielä matkalla. Meidän ei tarvitse odotella vasta matkan perille pääsemistä, jättääksemme elämämme kaiken Jumalan käsiin, vaan saamme jo nyt päivittäin laskea kaiken Jumalan käsiin. Saamme aamulla alkaa päivämme kiittäen Jumalaa siitä, että

Illalla saamme päivän päättyessä jättää kaiken Jumalan käsiin.

Jumala ei kosta meille meidän pahain tekojemme mukaan, vaan armahtaa meitä. Hänen armonsa varassa saamme nousta jokaiseen uuteen päivään. Hänen armonsa varaan saamme nukahtaa illan tullessa ja myös kerran sulkea silmämme viimeisen kerran ja lähteä täältä ikuiseen elämään.

Meille katetaan jälleen messussa ehtoollispöytä. Eestin kielellä ehtoollispöytää kutsutaankin nimellä ’armolaua’, armon lauta. Tässä pöydässä tulemme taas osallisiksi ansaitsemattomasta armosta.