”VIELÄ JAKSAN TOIVOA”

”Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa, olen kahden maan kansalainen.”

Saarna Tuomas-messun 15-v juhlamessussa
su 30.10.2005 klo 18
Järvenpään kirkossa
Evankeliumi Luuk 10:1-12
”Tämän jälkeen Herra valitsi vielä seitsemänkymmentäkaksi opetuslasta ja lähetti heidät kaksittain edellään jokaiseen kaupunkiin ja kylään, johon hän aikoi itse mennä. Hän sanoi heille: "Satoa on paljon, mutta sadonkorjaajia vähän. Pyytäkää siis herraa, jolle sato kuuluu, lähettämään väkeä elonkorjuuseen. "Menkää, minä lähetän teidät kuin lampaat susien keskelle. Älkää ottako mukaanne rahakukkaroa, älkää laukkua, älkääkä jalkineita. Älkää matkan varrella pysähtykö tervehtimään ketään. Ja kun tulette johonkin taloon, sanokaa ensiksi: 'Rauha tälle kodille.' Jos siellä on joku, joka on rauhan arvoinen, hän saa teidän toivottamanne rauhan. Ellei ole, toivotuksenne palaa teille. Jääkää siihen taloon ja syökää ja juokaa mitä teille tarjotaan, sillä työmies on palkkansa ansainnut. Älkää siirtykö talosta toiseen. "Kun tulette kaupunkiin ja teidät otetaan siellä vastaan, syökää mitä teille tarjotaan, parantakaa kaupungin sairaat ja kertokaa kaikille: 'Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.' Mutta jos teitä johonkin kaupunkiin tultuanne ei oteta vastaan, menkää sen kaduille ja julistakaa: 'Me pyyhimme pois pölynkin, joka teidän kaupungistanne on jalkoihimme tarttunut - pitäkää hyvänänne! Mutta tietäkää, että Jumalan valtakunta on tullut lähelle!' Minä sanon teille: Sodomakin pääsee tuomiopäivänä vähemmällä kuin sellainen kaupunki.”

* * * * *
Rakkaat ystävät!
Tämän sunnuntain aiheena on ”kahden maailman kansalaisena”.
Messumme aiheeksi on otettu äsken laulelusta Kaija Pispan ja Jaakko Löytyn laulusta sanat: ”Vielä jaksan toivoa!”
Laulun koko kertosäe kuuluu: ”Vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa, olen kahden maan kansalainen.”

Tässä jaksaminen perustuu siihen, että olemme kahden maan kansalaisia. Mitä tämä kansalaisuus sitten merkitsee?  Yhdistämme sen kuulumiseksi yhteisöön, jäsenyyteen, joka takaa meille määrätyt perustuslain oikeudet ja myös velvollisuudet. Kun maailmalla tapahtuu jokin katastrofi, niin uutisten lukijat sanovat lopuksi: ”Tiettävästi ei alueella ollut yhtään suomalaista.” Silloin jokainen meistä huokaisee helpotuksesta, varsinkin jos omaisia on ulkomailla samanaikaisesti. Näin teemme, vaikka koemmekin aina, jos jossain päin maailmaa on onnettomuuksia, että ne koskettavat meitä jokaista, vaikka suomalaisia ei olisikaan mukana niissä. Me kuulumme samaan ihmiskuntaan ja kaikki ihmisiä koskettavat asiat ovat myös meidän asioitamme.

Mutta mitä merkitsee, että me olemme kahden maailman kansalaisia ja siksi jaksamme toivoa? 

1. TAIVAAN KANSALAISUUS MERKITSEE:
1.1.     Kahden maan kansalaisuuden, jo luomisen tähden meissä asuu ikävä Jumalan puoleen. Jumalan kuva on meissä kaikissa ihmisissä rikkoutuneena, mutta siellä se on kuitenkin syvällä ja se kaipaa eheytymistä. Se ikävöi yhteyttä Jumalaan, elämän perusasioiden selkeytymistä, elämän hahmottamista ja elämän mielekkyyden näkemistä.
Kadotettu taivaan kansalaisuus on kadotetun paratiisin kaipuuta, ihmiskunnan alkuhämärässä kadotetun onnen kaipuuta, onnen, jonka synti vei ihmiskunnalta. Me tiedämme, miten ihmisillä on voimakas kaipuu jo ihan maallisille kotiseuduilleen, esim. kaipuu kotiin kauniiseen Karjalaan, kotiseudulle, josta on ammentanut elämänsä ensimmäiset vaikutteet ympäristöstä, ihmisistä ja luonnosta.
Tämän kaipuun tähden on monia karjalaisia siunattu hautaan käyttäen Karjalan hiekkaa, joka on tuotu sieltä kotikonnuilta. Mielessä on ollut syvä tarve tulla haudatuksi kotiseudun siunattuun multaan.  Näin syvässä ihmisillä on kadotetun maallisen kotiseudun ikävä.
Tämä ikävä Jumalan yhteyteen on siis luomisen tähden yhteistä kaikille ihmisille  - koko ihmiskunnalle.

1.2.    Toinen asia, jossa taivaan valtakunnan kansalaisuus vaikuttaa meihin lunastuksen kautta on kaste. Kun meidät kastettiin, meidät yhdistettiin
Jumalan kanssa liittoon. Paavali sanoo Room 6:3-5 ”Tiedättehän, että meidät
kaikki Kristukseen Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa. Näin meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen
kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää, niin kuin Kristus Isän
kirkkauden voimalla herätettiin kuolleista. Jos kerran yhtäläinen kuolema
on liittänyt meidät yhteen hänen kanssaan, me myös nousemme kuolleista
niin kuin hän.”
Kaste palauttaa meidät kadotetun paratiisin yhteyteen. Kasteen kautta saamme sen, mitä kaipaamme. Kaste realisoi, tekee todelliseksi kadotetun saavuttamisen = kotiin palaamisen, kotiseudulle palaamisen, niin kuin tuhlaajapoika palasi. Se on kasteen armoon palaaminen, ei omiin tekoihin palaaminen, ei omiin yrityksiin ja suorituksiin palaaminen, vaan armoon, lahjaan ja anteeksiantamukseen palaaminen.

2.  ME OLEMME MYÖS TÄMÄN MAAN JA AJAN KANSALAISIA:
2.1.  Olemme taivaan kansalaisia tässä elämässä ja ajassa. Meissä on vesileima, joka näkyy, kun katsomme paperia valoon päin. Se näkyy meissä, kun katsomme ihmistä suhteessa Jumalaan. Silloin me näemme sen vesileiman, Jumalan kosketuksen meissä. Sen tähden meidän tulisi jokaista ihmistä katsoa Jumalaa kohden, nähdä jokaisessa ihmisessä Jumalan kuva, katoamaton ja ainutlaatuinen ihmisarvo, vaikka tämä ihminen ei olisikaan onnistunut elämään niin kuin Jumala on tarkoittanut, vaikka hän olisi epäonnistunut ja joutunut syrjään
elämän valtavirrasta, Jumalan kuva ei katoa.
2.2. Koska elämämme tässä maailmassa, olemme tämän maailman kansalaisia, niin        elämäkin menee jumiin, jos yritämme viedä sitä väärille jengoille. Tiedät, mitä merkitsee, kun yrittää kääntää korkkia tai tulppaa tai mutteria paikoilleen ja se menee väärille jengoille. Ensin näyttää, että menee hyvin, mutta sitten tulee aina vain vaikeammaksi ja lopulta juuttuu paikoilleen. Ne väärät jengat eivät välttämättä ole suuria syntejä ja hairahduksia. Ne voivat
olla myös lakihenkisyyden, liian ahtaan hurskauden väärät jengat. Kokemus on kuitenkin, että elämä ei näin mene paikoilleen.
Voi käydä niin kuin papille, joka meni päänsärkyä valittaen lääkäriin. Päänsärkyhän voi johtua hyvin erilaisista syistä, joko hyvin kevyistä asioista tai sitten hyvinkin vakavista ja vaikeista asioista ja syistä. Tutkittiin ja kaikki kokeiden tulokset tulivat. Ei löytynyt mitään syytä, miksi päätä olisi särkenyt. Lopulta lääkäri kutsui papin kuuntelemaan tulokset. Hän kertoi
tulokset, että mitään syytä päänsärylle ei löydy. Lopuksi hän sanoi, että on jäljellä enää yksi mahdollisuus: ”Sädekehänne kiristää päätänne!”
Täytyy hellittää sädekehää ja suostua epätäydellisempään vaellukseen ja luottaa Jumalan armoon ja anteeksiantamukseen, elää armosta.

Tärkein asia on, että meillä on yhteys voiman lähteeseen = Jeesukseen. Se on tärkein asia. Se asettaa elämän oikeisiin mittasuhteisiin, oikeille jengoille ja on hyvä elää. Sen tähden me jaksamme vielä toivoa, koska olemme kahden maan kansalaisia, ”vaikka vaellus on vaivaista, minä vielä jaksan toivoa, olen kahden maan kansalainen.”  Vaelluksen vaivaisuus ei ole este vaellukselle eikä perillepääsemiselle.

TUOMAS-messu on toiminut Järvenpään seurakunnassa 15 vuotta!
Se on merkittävä ikä. Tuomas-messu on tullut ”rippikouluikään”, murrosikä alkaa olla jo takanapäin ja seestyvä vaihe alkaa valjeta. Vielä ovat tekijät jaksaneet toivoa! Vielä ovat jaksaneet järjestää.
Se on merkinnyt yli sadan seurakuntalaisen toimintaa, vastuun kantamista näin kuluneina vuosina. Työntekijöitähän on vain muutama kutakin messua järjestämässä, suurin osa on seurakuntalaisia. Se on merkinnyt useiden erilaisten tehtävien hoitamista, juuri sellaisten, joita kukin siinä elämänvaiheessaan ja –tilanteessaan on halunnut tehdä.
Se on merkinnyt yli kymmenen tuhannen esirukouspyynnön esiin tuomista. Kun jokaiseen esirukouspyyntöön liittyy useiden ihmisten elämän asiat, niin voimme todeta, että yli sadan tuhannen ihmisen puolesta on rukoiltu Tuomas-messuissa näiden vuosien aikana.
Emme tiedä, mitä näiden ihmisten elämässä on tapahtunut. Se on yksin Jumalan tiedossa, mutta me voimme rukoilla yhdessä. Sivualttarit on rakennettu sitä varten, että ihmiset saavat jättää esirukouspyyntönsä yhteiseen rukoukseen, niin että he ovat voineet kokea: Minä en rukoile yksin, vaan toiset rukoilevat yhdessä minun kanssani näiden asioiden puolesta.

Hiljennymme nyt yhdessä rukoukseen:
Herra, me kiitämme sinua, että Tuomas-messuja on järjestetty 15 vuoden aikana Järvenpään seurakunnassa. Me kiitämme sinua kaikista niistä ihmisistä, jotka näiden vuosien aikana ovat nähneet vaivaa ja tehneet työtä näiden messujen toteuttamiseksi. Me rukoilemme, että sinä siunaat heitä kaikkia. Anna heidän kokea siunausta, virvoitusta ja rohkaisua elämässään.
Me muistamme sinun edessäsi vielä yhdessä kaikkia niitä yli sataatuhatta ihmistä, joiden puolesta on pyydetty esirukousta. Siunaa heitä jokaista ja ole heidän kanssaan. Amen.

Minulla oli vielä papereissani yksi sana, jota tutkin evankeliumitekstistämme. Jeesus kehotti tekstissä: ”… parantakaa kaupungin sairaat…” Kreikan kielen sana sairaat = ”astheneis”.  Se tulee kreikan kielen sanasta ”sthenos” = voima ja astheneis on sen vastakohta, voimaton, heikko. Sanan merkityksen mukaan ihminen voi olla monella tavalla voimaton ja heikko. Hän voi olla heikko siksi, että sairaus ja taudit ovat vieneet häneltä voimat. Hän voi olla niin köyhä, varaton, että rahan puute on vienyt hänen voimansa. Hän voi olla moraalisesti niin heikko ja köyhä, että hän ei ole onnistunut elämään niin hyvin ja oikein kuin hän olisi halunnut. Sen tähden häneltä ovat menneet voimat. Jeesus kehottaa parantamaan heidät, antamaan heille voimia ja auttamaan heitä heidän heikkoudessaan. Parantakaa, saattakaa heidät voiman lähteille, auttakaa niissä asioissa, mitkä ovat vieneet heidän voimansa. 


Tervetuloa messun jatkossa ehtoolliselle – voiman lähteille.

Jaakko Harjuvaara

Paluu saarnasivulle

Paluu Orvokin ja Jaakon kotisivulle

 

Viimeisin päivitys 31.10.2005.