VANHAN TESTAMENTIN
TEKSTI:
Jes. 43: 10-12
Minun todistajani, sanoo Herra, olette te - Israel, sinä jonka olen
valinnut palvelijakseni - ja teidän tulee tuntea minut ja uskoa minuun,
ymmärtää, kuka minä olen. Ennen minua ei ole jumalaa syntynyt eikä
ollut eikä minun jälkeeni tullut eikä tule. Minä, minä yksin olen
Herra, ei ole muuta pelastajaa kuin minä. Minä olen puhunut, minä olen
pelastanut, olen ilmaissut teille tahtoni, minä itse, ei kukaan muu. Te
olette minun todistajani, sanoo Herra.
EVANKELIUMI - SAARNATEKSTI
Joh. 20: 19-31
Samana päivänä, viikon ensimmäisenä, opetuslapset olivat illalla koolla
lukittujen ovien takana, sillä he pelkäsivät juutalaisia. Yhtäkkiä
Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!" Tämän
sanottuaan hän näytti heille kätensä ja kylkensä. Ilo valtasi
opetuslapset, kun he näkivät Herran. Jeesus sanoi uudelleen: "Rauha
teille! Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minä teidät."
Sanottuaan tämän hän puhalsi heitä kohti ja sanoi: "Ottakaa Pyhä Henki.
Jolle te annatte synnit anteeksi, hänelle ne ovat anteeksi annetut.
Jolta te kiellätte anteeksiannon, hän ei saa syntejään anteeksi."
Yksi kahdestatoista opetuslapsesta, Tuomas, josta
käytettiin myös nimeä Didymos, ei ollut muiden joukossa, kun Jeesus
tuli. Toiset opetuslapset kertoivat hänelle: "Me näimme Herran." Mutta
Tuomas sanoi: "En usko. Jos en itse näe naulanjälkiä hänen käsissään ja
pistä sormeani niihin ja jos en pistä kättäni hänen kylkeensä, minä en
usko."
Viikon kuluttua Jeesuksen opetuslapset olivat taas
koolla, ja Tuomas oli toisten joukossa. Ovet olivat lukossa, mutta
yhtäkkiä Jeesus seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille!"
Sitten hän sanoi Tuomaalle: "Ojenna sormesi: tässä ovat käteni. Ojenna
kätesi ja pistä se kylkeeni. Älä ole epäuskoinen, vaan usko!" Silloin
Tuomas sanoi: "Minun Herrani ja Jumalani!" Jeesus sanoi hänelle: "Sinä
uskot, koska sait nähdä minut. Autuaita ne, jotka uskovat, vaikka eivät
näe."
Monia muitakin tunnustekoja Jeesus teki
opetuslastensa nähden, mutta niistä ei ole kerrottu tässä kirjassa.
Tämä on kirjoitettu siksi, että te uskoisitte Jeesuksen olevan Kristus,
Jumalan Poika, ja että teillä, kun uskotte, olisi elämä hänen nimensä
tähden.
* * *
(Kirkossa
oli myös yksi kesän rippikouluryhmistä etupenkissä.)
* * *
Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän
Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.
Hyvät rippikoululaiset! Kuulitte varmaan äsken, että monissa
esirukouspyynnöissä rukoiltiin teidän puolestanne. Ihmettelitte ehkä
miksi näin? Voin kertoa teille. Teillä on tärkeä elämänvaihe
meneillään. Onnittelen teitä tästä edessä olevasta rippikoulujaksosta,
sillä vaikka eläisitte 100 vuotiaaksi, niin teillä ei ole koskaan
myöhemmin elämässänne edessä näin pitkää jaksoa, jolloin voitte
tarkastella itse ja yhdessä toistenne ja isosten ja opettajien kanssa
uskoa Jumalaan, omaa elämäänne ja kaikkia elämänasioita. Maailmassa ei
ole olemassa sellaista asiaa, mitä ei voi miettiä, mistä ei voisi
keskustella ja tutkia sitä.
Tällä sunnuntailla on kolme erilaista nimitystä. Ensimmäinen on tämä
”Ylösnousseen todistajia”. Toinen on ortodoksikirkossa käytössä oleva
”apostoli Tuomaan sunnuntai” niin kuin äskeisessä evankeliumitekstissä
kuulimme. Tuomas ei ollut mukana opetuslasten kanssa, kun Jeesus oli
ilmestynyt heille. Hän ei uskonut, että ylösnousemus olisi totta. Sen
tähden Jeesus kohtasi hänet vielä erikseen ja Tuomas uskoi, että Jeesus
elää.
Tämän sunnuntain nimi on latinaksi: ”Dominica in albis depositis” (=
pois riisuttujen valkoisten vaatteiden sunnuntai). Alba tarkoittaa
valkoista väriä, dominica ’Herran päivää’ eli sunnuntaita. Positio on
paikka ja de merkitsee pois. Pre-positio on ennen pääsanaa ja
post-positio on pääsanan jälkeen lauseessa oleva määre. Alba on itse
asiassa kastepuku. Kasteessa meidät liitetään Jeesuksen sovitustyön,
syntien anteeksiantamuksen ja iankaikkisen elämän yhteyteen. Sen
vuoksi jumalanpalveluksessa papeilla ja ehtoollista jakavilla on
valkoinen alba, vaikka me olemme syntisiä ihmisiä, niin me saamme
Jeesuksen armon ja anteeksiantamuksen tähden toimia
palvelustehtävissämme.
Te hyvät rippikoululaiset tiedätte, että teillä kaikilla on
konfirmaatiossa valkoinen alba. Olen sanonut aina rippikoulun
vanhempien illassa, että saisitte kiittää seurakuntaa, kun albojen
käytöllä vältetään kodeissa vanhemman ja nuoremman polven välinen
’taistelu’ siitä, mitä pitää pukea päälleen konfirmaatioon. Vanhempien
ja nuorten maku on erilainen, mutta nyt kaikilla on alba, joten
pukeutumisesta ei tule perheessä kynnyskysymystä.
Alkuseurakunnan aikana pakanuudesta kristinuskoon kääntyville ihmisille
opetettiin kristinuskon sisältö. Sitten heidät kastettiin pääsiäisenä
ja puettiin valkoiseen albaan, juhlavaatteeseen. He pitivät sitä
kokonaisen viikon, jonka päätyttyä valkoinen juhlavaate riisuttiin pois
ja siirryttiin arkeen.
Millainen sinun pääsiäisesi on ollut? Oletko kokenut ylösnousemuksen
riemua, pääsiäisen iloa ja juhlaa? On riemullista, että monet ovat
saaneet elää tällaisen pääsiäisen juhla-ajan. Mutta mitä evankeliumi
kertookaan opetuslasten pääsiäisestä. He eivät olleet riemuissaan. He
olivat peloissaan suljettujen ovien takana. Heidän mestarinsa oli
naulittu häpeällisesti ristinpuuhun ja hän oli kuollut. Sen tähden olen
halunnut antaa tälle ’ylösnousseen todistajien’ sunnuntaille vielä
toisenlaisen sisällön.
Kokosin siihen liittyvät aiheet yhteen: Tämä on epäilijöiden,
epäuskoisten, epäonnistuneiden, epävarmojen, epätietoisten,
epätoivoisten opetuslasten sunnuntai.
Monta kertaa me ajattelemme, että kyllä usko auttaa ja on turvallinen
ja armo ja anteeksiantamus ovat olemassa, mutta ne eivät kosketa minua.
Kyllä nuo toiset voivat iloita niistä, mutta minä en voi. Ihmiselämässä
niin nuoren kuin vanhemmankin on niin paljon asioita, jotka estävät
meitä luottamasta Jumalaan, hänen armoonsa, anteeksiantamukseensa ja
ylösnousemuksen iloon. On monia raskaita asioita kuin lukkoja, jotka
pitävät meitä vallassaan ja estävät olemasta yhteydessä Jumalaan ja
hänen armoonsa.
Rippikoulun alkaessa tein usein lyhyen ’gallup’ kyselyn nuorille heidän
ajatuksistaan ja näkemyksistään. Yksi kysymys oli, minkälainen Jumala
on sinun mielestäsi? Siihen tuli monenlaisia vastauksia. Toinen oli,
millainen mielestäsi on uskovainen ihminen? Nuoret ovat hyvin
rehellisiä. He sanovat suoraan, mitä ajattelevat. Toisinaan aikuisten
parissa tulee sellainen olo, että he puhuvat eri tavalla ja ajattelevat
sisimmässään eri tavalla. – Eräs nuori vastasi: ”Ihminen, joka luulee
olevansa uskovainen, esiintyy kuin Euroopan omistaja ja sekaantuu
kaikkien asioihin.” – Se oli suora määritelmä. Ajattelin, että hänen
läheisyydessään oli ollut joku tällainen ihminen ja nuori oli
pahastunut tämän käytöksestä.
Samalla totesin, että nuori itse luotti Jumalaan ja hänellä oli aidompi
käsitys Jumalasta, koska hän sanoi: ”…joka luulee olevansa uskovainen…”
Hänellä oli sisimmässään syvempi luottamus Jumalaan ja siihen, mitä
Jumala vaikuttaa ihmisessä. Ihmisen suhde on aina ainutkertainen VAIN
Jumalan ja hänen välinen asia. Jumala näkee sydämeen, lukkojenkin läpi
ja siihen suhteeseen ei kenelläkään toisella ihmisellä ole oikeutta
puuttua eikä sormeilla sitä. Se ei kuulu kenellekään muulle. Me olemme
jokainen ainutkertaisia ja persoonallisia ihmisiä, sellaisia,
minkälaisiksi Jumala on meidät luonut. Jumala ei ole tarkoittanut meitä
toistemme kopioiksi. Kun kopiokoneet tulivat käyttöön, haluttiin tehdä
aina uusia ja uusia kopioita ja tiedämme sanonnan, että ’kopion kopio
on kauhistus’.
Jeesus sanoi, että hän on viinipuu ja me olemme oksat. Oksan oksa ei
tuota hedelmää, vain sellainen, joka on kiinni suoraan viinipuussa.
Elämä voi olla monessa asiassa lukossa. – En ollut tietoinen lauluryhmä
Hineinin valinnoista tälle illalle ja siksi olin iloinen, kun heillä
oli tämä sama virsi, jonka olin liittänyt saarnaani:
Virsi 104
1. Pilvimuurista valo
välähtää
:,: Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi. Kuolleista hän noussut on.
:,:
2. Kuka tuskaani
hiljaa koskettaa?
:,: Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi. Kuolleista hän noussut on.
:,:
3. Mistä riitaamme
hymy leviää?
:,: Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi. Kuolleista hän noussut on.
:,:
4. Alas syntiimme armo
laskeutuu.
:,: Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi. Kuolleista hän noussut on.
:,:
5. Pyhä Henki luo
juhlan sydämiin.
:,: Läpi lukkojenkin Herra Jeesus tulla voi. Kuolleista hän noussut on.
:,: |
Siinä on mainittu kolme tärkeätä lukkoa, jotka erottavat meidät
toisista, yhteydestä ja ympäröivistä ihmisistä, lukitsevat elämämme ja
sisimpämme:
- kuka tuskaani
- mistä riitaamme
- alas syntiimme
Monella ihmisellä niin vanhemmalla kuin nuorella, voi olla paljon
tuskaa elämässään, joko varhaisesta lapsuudesta ja elämän vaiheista
asti tai sitten aivan tämän hetken suurten vaikeuksien ja pelkojen
keskellä. Elämä voi olla niin tuskallista, että se on lukossa, jota
itse ei pysty aukaisemaan.
Ihmisten väliset riidat ovat monesti syviä ja repiviä ja täyttävät
mielen, niin ettei näe mitään muuta ja vaikka haluaisi sopia, niin
sopuun tarvitaan aina kaksi. Jos toinen osapuoli ei halua sopia, niin
silloin emme voi pakottaa häntä sopuun. Voimme vaikuttaa vain itseemme,
mutta jos meillä on anteeksiantamuksen halu, niin me olemme vapaita,
vaikka toinen ei suostukaan omalta puoleltaan sovintoon.
Kolmas asia on meidän syntimme, syyllisyytemme, joka ahdistaa ja
kahlitsee ja sulkee meidät otteeseensa. Istuin tänään aamulla
jumalanpalveluksessa tuolla vahtimestareiden äänentoistohuoneen
takaseinustalla. Koska 40 vuotta olen istunut aina täällä edessä
kaikkien katseltavana, haluan nyt istua seinän vieressä, niin ettei
kukaan ole takanani eikä tuijota minua. Saan siinä itkeä tai iloita ja
rukoilla ilman, että kukaan näkee minua ja samalla olen keskellä
seurakuntayhteyttä.
Mietin lukittujen ovien takana olevia opetuslapsia. Mieleeni nousi eräs
asia 42 vuoden takaa, asia joka aina välillä tulee ajatuksiini enkä ole
päässyt siitä irti. – Silloin tunsin ikään kuin joku olisi sanonut
minulle: ”Miksi sinä muistelet aina tätä, kun Jumalakaan ei sitä
muista?” - Silloin uskalsin laskea sen asian mielestäni ja tiesin,
ettei se enää koskaan vaivaa minua.
Olin saarnaa valmistaessani liittänyt tähän vielä toisenkin virren 151
sanat:
1.
Nyt yhdessä jo lähtekää, iäisiin häihin pyrkikää.
Ken Herran kutsun torjuen pois jäisi tieltä autuuden?
2. Myös tulkaa, heikkouskoiset, te väsyneet ja murheiset,
nyt taivaan tietä kulkemaan ja Herran virttä veisaamaan.
3. Maailman tien me jätämme ja Herran tielle lähdemme.
Myös jääkööt turhat murheemme, ne estävät vain matkamme.
4. Nyt, Pyhä Henki, taluta, oppaana kulje matkalla.
Sanalla meitä valaise, kirkasta Jeesus kaikille. |