VANHAN
TESTAMENTIN
TEKSTI:
4.Moos 21: 24. Mooses meni ulos ja kertoi kansalle, mitä Herra oli
sanonut. Sitten hän kokosi seitsemänkymmentä miestä kansan vanhimpien
joukosta ja vei heidät pyhäkköteltan luo.
25. Herra laskeutui pilveen verhoutuneena ja puhui Moosekselle. Sitten
hän siirsi Mooseksen saamaa henkeä näihin seitsemäänkymmeneen
vanhimpaan, ja kun henki laskeutui heihin, he joutuivat profeetalliseen
hurmokseen. Myöhemmin tätä ei heille enää tapahtunut.
26. Leiriin oli jäänyt kaksi miestä; toinen oli nimeltään Eldad ja
toinen Medad. Heidätkin oli merkitty seitsemänkymmenen valitun
joukkoon. Henki laskeutui myös heihin, vaikka he eivät olleet menneet
teltalle, ja he joutuivat hurmoksiin leirissä.
27. Muuan poika juoksi kertomaan Moosekselle: "Eldad ja Medad ovat
joutuneet hurmoksiin leirissä."
28. Joosua, Nunin poika, joka oli nuoruudestaan saakka ollut Mooseksen
palvelija, kiirehti sanomaan: "Mooses, herrani, tee siitä loppu!"
29. Silloin Mooses sanoi hänelle: "Mitä syytä sinulla on kiivailla
minun puolestani? Kunpa koko Herran kansa olisi profeettoja ja saisi
Herran hengen!"
30. Sen jälkeen Mooses ja Israelin vanhimmat palasivat leiriin.
EVANKELIUMI
Markus 9:38. Johannes sanoi hänelle: "Opettaja, me näimme erään miehen
ajavan pahoja henkiä ulos sinun nimessäsi. Me yritimme estää häntä,
koska hän ei kuulu meihin."
39. Mutta Jeesus vastasi: "Älkää estäkö häntä. Eihän yksikään, joka
tekee voimateon minun nimessäni, voi heti perään puhua minusta pahaa.
40. Joka ei ole meitä vastaan, on meidän puolellamme.
41. Totisesti: joka antaa teille maljallisen vettä sen tähden, että te
olette Kristuksen omia, ei jää palkkaansa vaille.
* * *
Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän
Hengen osallisuus olkoon meidän kaikkien kanssa.
Meillä on kaksi tekstiä, joiden välinen aika on pari tuhatta vuotta,
mutta ne ovat silti hyvin samankaltaisia, kertovat samanlaisista hyvin
inhimillisistä asioista. Hetken päästä siitä enemmän.
1. JUMALAN PYHYYS
Ensin kuitenkin VT:n teksti kertoo meille Jumalan suunnattoman suuresta
pyhyydestä ja kirkkaudesta, sellaisesta jota me ihmiset emme koskaan
voi näillä silmillä nähdä tai kohdata – se on mahdotonta meille tässä
elämässä. Mooses pyysi kerran (2.Moos 33:18-23), että saisi nähdä
Jumalan kasvot, mutta ”…Herra sanoi vielä: "Sinä et voi nähdä minun
kasvojani, sillä yksikään ihminen, joka näkee minut, ei jää eloon."
Sitten Herra sanoi: "Näetkö tämän paikan vieressäni? Asetu tämän
kallion luo. Kun minun kirkkauteni kulkee ohi, minä asetan sinut
kallionkoloon ja suojaan sinua kämmenelläni, kunnes olen kulkenut ohi.
Sitten otan käteni pois ja saat nähdä minut takaapäin, mutta minun
kasvojani ei kukaan saa nähdä."
Niinpä tämän päivän VT:n tekstissä kerrotaan, että ”…Herra laskeutui
pilveen verhoutuneena ja puhui Moosekselle.
Sitten hän siirsi Mooseksen saamaa henkeä näihin seitsemäänkymmeneen
vanhimpaan, ja kun henki laskeutui heihin, he joutuivat profeetalliseen
hurmokseen. Myöhemmin tätä ei heille enää tapahtunut.”
- - - -
2. IHMISEN HENGELLISEN VALLANHALU
Markus kertoo opetuslasten tulleen Jeesuksen luokse sanoneen:
"Opettaja, me näimme erään miehen ajavan pahoja henkiä ulos sinun
nimessäsi. Me yritimme estää häntä, koska hän ei kuulu meihin."
Miten inhimillistä ja tavallista uskonnollisissa piireissä, yritetään
estää toista ihmistä toimimasta, ”koska hän ei kuulu meihin”, koska
”hän ei ole meidän joukkoamme ja meidän ryhmäämme…, hän ei ole meidän
kanssamme samanlainen…” Siinä meidän oma ryhmämme ja sen tavat ja
käytännöt ovat kriteeri toisten syrjimiseen ja ’estämiseen’.
Katsoin tuon estää-sanan kreikankielisen ilmaisun ja sen sana
tarkoittaa pohjimmiltaan ’katkaista, leikata pois’. Ihminen haluaa
tällä tavalla käyttää hengellistä valtaa toista ihmistä kohtaan, joka
on vähän erilainen kuin hän. Me olemme Jeesuksen sanojen mukaan ’oksia
viinipuussa’ ja runko on Kristus (Joh 15:1-16). Me haluaisimme leikata
toisen kristityn pois, irti viinipuusta, irti Kristuksen yhteydestä,
’koska hän ei kuulu meihin…’
Meillä ei ole mitään oikeutta sormeilla kenenkään ihmisen ja Jumalan
välejä. Usko on aina henkilökohtainen ja yksistään Jumalan ja tämän
ihmisen välinen asia eikä kenelläkään ihmisellä ole oikeutta puuttua
siihen millään tavoin.
Aivan samoin VT:n tekstissä kerrottiin, miten Josua Nunin poika halusi
kieltää kahta niiden 70 joukosta erillään ollutta profeetalliseen
hurmokseen joutunutta ryhmän jäsentä. – Ihminen on samanlainen 2000 v
sitten ja meidän päivinämme.
Tämä sama asia tulee esiin ’kahdenlaisen kylvön’ sunnuntaina
1.vuosikerran tekstissä (Matt 13:24-40).
Oikean vehnän sekaan vihamies oli kylvänyt rikkaviljaa (valhevehnä,
luste). Opetuslapset olisivat halunneet mennä ja nyhtää sen rikkaviljan
pois, jotta jäljelle jäisi vain puhdasta vehnää. Isäntä kielsi sen
sanoen perustellen, että he saattaisivat nyhtää samalla oikeankin
vehnän varsia pois ja siksi ne kasvavat yhdessä tuomiopäivään asti ja
vasta maailman lopussa enkelit lajittelevat ne ja lopuksi rikkavilja
poltetaan.
Mitta emme ole me, vaan Jeesus.
- - - -
3. JUMALA EI ANNA KUNNIAANSA TOISELLE
Miksi Jumala toimii näin, ettei kenelläkään ihmisellä ei ole oikeutta
puuttua toisen ihmisen Jumala-suhteeseen?
Jumala on niin suuri ja pyhä, ettei Hän anna kunniaansa kenellekään
toiselle.
Paavali kertoo tästä samasta asiasta 1.Kor 3:4-7 ’Jos yksi sanoo: "Minä
olen Paavalin puolella", toinen taas: "Minä Apolloksen", ettekö silloin
ole kuin ihmiset ainakin? Mikä sitten Apollos on? Tai Paavali? He ovat
palvelijoita, jotka ovat johtaneet teidät uskoon, kumpikin siinä
tehtävässä, jonka Herra on hänelle antanut. Minä istutin, Apollos
kasteli, mutta Jumala antoi kasvun. Istuttaja ei siis ole mitään, ei
myöskään kastelija, vaan kaikki on Jumalan kädessä, hän suo kasvun. ” ’
Jumala toimii näin myös toisesta syystä, sillä Hän rakastaa ihmistä
niin syvästi, että ’antoi ainokaisen Poikansakin’ meidän syntiemme
sovitukseksi, kuolemaan meidän edestämme, meidän pelastumisemme tähden,
kalleimman uhrin. Jumala rakastaa meitä näin paljon eikä anna kenenkään
riistää meitä Hänen kädestään ja on piirtänyt kättensä hipiään
meidät. Joh 10:28-29, Jes 49:15-16
- - - - -
4. HENGELLISET KOKEMUKSET JA PELASTUKSEN
PERUSTUS
VT:n tekstissä sanottiin tämän voimakkaan profeetallisen
hurmoskokemustapahtuman jälkeen viimeisessä virkkeessä:
”Myöhemmin tätä ei heille enää tapahtunut.”
Siis nämä 70 vanhinta yhdessä Mooseksen kanssa elivät Jumalan
vaikutuksesta erittäin voimakkaan profeetallisen hengellisen
kokemuksen, mutta myöhemmin heille ei enää koskaan tapahtunut
sellaista. – Se on ollut tärkeä asia, joka on mainittu siinä samassa
jakeessa.
Miksi, mitä me opimme tästä?
Me helposti juutumme aivan aitoihin hengellisiin kokemuksiimme. Me
haluamme elää niitä uudestaan ja uudestaan, koska ne ovat kokemuksia,
jotka menevät syvimmäksi ihmisen sielussa. Me alamme helposti
tavoitella niitä kokemuksia ja jos emme tavoita niitä, niin alamme
suggeroida itseämme niihin ja sitä kutsutaan sielullisuudeksi, ei
hengellisyydeksi.
Jumala haluaa kirkastaa meille selkeästi, että kokemukset eivät meitä
pelasta, vaan yksin Jeesus – hänen sovitustyönsä ja ylösnousemuksensa.
Meidän pelastuksemme on yksin Jeesuksen ja hänen armonsa ja rakkautensa
varassa eikä minkään meidän kokemuksemme, meissä olevan tai meissä
tapahtuvan varassa. Sen tähden meille on evankeliumeissa talletettuna
uskonsankarin, sairaan lapsen isän uskontunnustus. Isä oli tullut
pyytämään Jeesukselta apua ja Jeesus oli luvannut auttaa, niin ”…pojan
isä heti huusi: "Minä uskon! Auta minua epäuskossani!" Markus 9:23-24
Nuorena jouduin tämän asian monen vaikeuden kautta opettelemaan niin
kuin Hengellisessä laulussa sanottiin:
”Tuntehet haihtuu, muuttuu ja vaihtuu, vain sanaan uskomaan siksi mä
jään…”
Virsikirjassamme on monta Johan Kahl’in kirjoittamaa virttä.
Virsikirjan takana on tekijäkohtainen hakemisto ja sieltä kannattaa
katsoa hänen kirjoittamansa virret, etsiä ne ja lukea ne kaikki. Niissä
on paljon hengellistä viisautta.
Virsi 308
1. Ah Jeesus, Herrani,
jo vaipuu toivoni,
pimeään yöhön näännyn.
Puoleesi, Herra, käännyn.
Suo armon aamun koittaa,
yö epäilysten voittaa.
2. Pois pilvet hajota
ja silmä kirkasta.
Osoita sanallasi
nyt armoistuintasi.
Jo yksi säde sieltä
valaisee synkkää mieltä.
3. Vaivattu sieluni
virvoita, Herrani.
Taas anna lohdutusta,
veresi puhdistusta.
Suo siipiesi suoja,
oi Jeesus, turvan tuoja.
4. Suo, että kuulla saan
äänesi uudestaan.
Kuvasi sieluun paina
ja siellä asu aina.
Pois perkaa synti siitä,
itseesi minut liitä.
5. Opeta valvomaan
ja armoon
juurtumaan,
uskomaan näkemättä
ja muuta
pyytämättä
kuin olla
lunastettu,
kuolemaas
istutettu. |
5. MIKSI ON TÄRKEÄTÄ OPPIA USKOMAAN
NÄKEMÄTTÄ JA MUUTA PYYTÄMÄTTÄ?
Jos sinä seuraat tunteitasi, etsit kokemusta, sinä tuijotat itseesi,
omiin mahdollisuuksiisi.
Jos sinä luotat Jumalan sanaan ja Jeesuksen armoon, sinä
luotat Jeesukseen. Katseesi on suunnattu ja kiinnitetty Jeesukseen,
Hänen tarkkailemiseen eikä itseesi päin.
Kun sinä katsot Jeesukseen, sinä katselet Jumalan suunnatonta,
rajatonta ääretöntä rakkautta, armoa ja anteeksiantamusta, sinä
ammennat Jumalasta elämäsi mahdollisuudet.
- Täällä kuljetaan uskossa ja vasta
taivaassa sen täyden kirkkauden ja pyhyyden näkemisessä.
Jaakko
Harjuvaara