Eteisestä tultaessa oikealla ovi ruokahuoneeseen, mutta nyt jatketaan keittiöön tutustumista ja hypätään 1940-luvulle:

PUUHELLAN KULMA (1), jota kiertää kromattu putki estäen hellan äärellä olevaa koskettamasta kuumaa valurautaista hellaa, NUOLI (<---) vasemmalle keittiön viereiseen huoneeseen.
Hellan vieressä oli alunperin LEIVINUUNI, jota käytettiin harvemmin, silloin, kun oli suurempia eriä ruokaa valmistettavana - niinkuin esimerkiksi jouluna. Ensin poltettiin puuta niin pitkään leivinuunissa, että se kuumeni riittävästi. Sitten vedettiin loput hiilet pois uunista. Kostealla luudalla vielä pyyhittiin uuni sisältä. Sen jälkeen sinne laitettiin leivät paistumaan - kuumimmassa lämmössä, sitten laatikkoruuat ja lopuksi kinkku, joka kypsyi monta tuntia eikä saa olla kovaa lämpöä. Aamulla otettiin kinkku pois ja sen alla olevalla pannulla oli suolaista kinkunlientä, johon kastettiin leivän paloja ja olivat maukkaan suolaisia.

Keittiö lämpeni hellan avulla - ei ollut lämmityspattereita tms. - sillä päivittäin hellalla valmistettiin ruokaa aamupäivällä ja myös illalla. Muuta talon lämmitystä varten oli KESKUSLÄMMITYS, jonka kattila oli keittiön nurkasta avautuvan pienen oven toisella puolella portaitten alla olevassa tilassa.

Keskuslämmityskattila ei alkuvaiheessa lämmittänyt käyttövettä ja silloin seinällä ennen viereisen huoneen ovea oli tiskipöytä, jonka viereen tuli KYLMÄ VESIHANA kaatoaltaan yläpuolelle. TIskivesi lämmitettiin hellalla kattilassa, kaadettiin kuumana pesuvatiin ja vähän myös kylmällä vedellä täytettyyn huuhteluvatiin.
Kuumaan veteen lisättiinpesuainetta ja pestävät astiat likosivat vähän aikaa sitten tiskattin ja huuhdeltiin toisessa vadissa ja laitettiin yläpuolella olevaan kuivauskaappiin. Ruokailuvälineeet pystyyn omaan telineeseen.
Nk. luupäisiä haarukoita ja veitsiä ei saanut laittaa likoamaan, koska vesi olisi ruostuttanut 'luupääkahvojen' kiinnityksen.

Myöhemmin leivinuuni purettiin pois ja keskuslämmityskattila siirrettiin sen paikalle 'hellan viereen'. Siinä poltettiin tavallisesti puuta. Illalla viimeksi lisättiin lämmityskattila täyteen puuta, se paloi aikansa ja sitten yön aikana jäähtyi, niin että isä ensimmäiseksi aamulla herättyä laittoi taas tulen lämmityskattilaan.
Kovalla pakkasella puun sijasta laitettiin polttoaineeksi koksia, koska se paloi kuumana ja huomattavasti pidempään kuin puu ja lämpöä riitti paremmin aamuun asti.
Samassa yhteydessä asennettiin kattilan yhteyteen lämpimän käyttöveden boileri.

Koska piippuun menivät hormit sekä hellasta että keskuslämmityskattilasta ja myös ruokahuoneen kulmauksessa olevasta takasta, niin nuohooja kävi säännöllisesti. Pitkän talvikauden aikana piipun hormiin kerääntyi nokea paljon ja se noki saattoi syttyä palamaan = NOKIVALKEA, jolloin veto voimistui hormissa ja alaosasta kuumimpana nokikerros alkoi palaa kovalla liekillä koko ajan ylöspäin hormia. Se kuului huminana sisälle ja muistan kerran pimeänä iltana, miten piipusta suoraan ylös loimottavat liekit loivat talon viereisille hangille punertavan valon.
Kun nokivalkea oli palanut loppuun, odotettiin ´'tunnin verran', ettei näkynyt halkeamaa palomuurissa tai tuntunut savun hajua, sillä kova äkillinen lämpö saattoi aiheuttaa halkeman hormiin.

ASTIAKAAPPI (2), kaapin VÄLITASO (3), jossa on oikeassa reunassa pannumyssy tee- tai kahvipannun lämpimänä pitämiseksi, astiakaapin YLÄOSA (4), jonka ovissa on ruskeat koristelasit, kauniisti veistetyt TUOLIT (5), valaistuksena oli yksi KATTOLAMPPU (6), jonka pieni varjostin oli tummanvihreää lasia. Kerran ukkosenilmalla muistan seisoneeni ruokahuoneen ovella keittiöön päin. Kuului kova jyrähdys ja pallosalama räiskähti pistorasiasta johtoa myöten kattolamppuun. Onneksi ei syttynyt tulipaloa.

Tuplaikkunoiden alaosan väleissä oli värilliset KORISTELASIT (7) jotka suojasivat näkymää ulkoapäin, niin ettei ulos näkynyt kuin huoneen yläosa.
Ikkunaverhon vaakasuoran kapan alta näkyy vähän vinossa PIMENNYSVERHO. Sodan aikana ja vielä monta vuotta sen jälkeen ikkunoiden yläreunassa oli paksuhkosta tummasta paperista rullaverho, joka vedettiin alas, jotta huoneesa oleva valo ei näy ulos - sodan ajan pimentäminen.
Olen syntynyt tammikuussa 1944 joten sodasta on jo useampi vuosi kun alan muistaa asioita. Ihmettelin siis vielä 1950-luvun alussa, että ikkunoiden yläreunassa oli nämä tummat paperiverho ja jos veti narusta, niin ne varsin vaihtelevasti toimivat. Kysyin niistä ja vastaus oli aina: Siltä varalta, että jos tulee sota...!
Sama tuore muisto raskaista sotavuosista näkyi siinä, että juuri mitään käytettyä tavaraa ei heitetty pois, vaan laitettiin johonkin talteen. Sanottiin aina, että jos tulee sota, niin on pulaa kaikesta...!
Pimennysverhot katosivat vasta myöhemmin 1950-luvulla.

Jatkosota päättyi 4.-5.9.1944 ja Moskovan välirauhansopimus 19.9.1944, vahvistettiin Pariisin rauhassa 1947.
Rauhan aika oli alkanut ja jälleenrakentaminen, mutta sodan traumat olivat lähes kaikessa taustalla ja vasta vähitellen alkoi välitön pelko väistyä ja uskallettiin ajatella, että rauha jatkuu... Traumat mielistä purkautuivat vähitellen - monet vain työnsivät taka-alalle. Sotavuodet muuttivat niin kotirintaman kuin taistelujen keskeltä selvinneitä suomalaisia.

Kun omat poikamme astuivat armeijaan suorittamaan asevelvollisuutta - havahduin uudestaan miettimään, minkä ikäisinä suomalaiset miehet, nuorimmat ikäluokat lähtivät rintamalle...

Keittiön KAAPPIPÖYTÄ (8) pinta oli päällystetty vahakankaalla, jota oii helppo pitää puhtaana kostealla rievulla pyyhkien (maali ei kulunut), pöytätason molempien reunojen alta näkyvät apulevyjen päät. Levyt vedettiin  ulospäin ja käytettiin leikkuualustana tms. Näiden alla olevissa kolmessa laatikkossa säilytettiin ruokailuvälineitä sekä ruuanvalmistuksessa tarvittavia, vispilöitä, kauhoja, leikkuuveitsiä, lihanuijaa ym. 
Alakaapeissa säilytettiin isompia keittiön astioita, vuokia, kulhoja, kattiloita, pannuja, lihamyllyä ym.

Keittiön kaappipöydän oikeassa kulmassa on pyöreä SÄHKÖLEVY (9), jolle sopi kahvipannu tms. jonka kuumentamiseksi ei tarvinnut lämmittää iso puuhellaa. Sähkölevy erottuu vähän huonosti, siinä oli ylimpänä paksu valurautalevy, jonka alla oli piilossa sähkövastus. Levy seisoi kolmen jalan varassa ja oikeassa reunassa jalkojen välissä on posliinieristeinen pyöreä katkaisin, josta levy laitettiin päälle ja saatettiin valita 1-3 lämmön tasoa.

Kattoon on kiinnitetty PYYKINKUIVAUSTELINE (10), johon ns. pikkupyykki ripustettiin ja teline nostettiin katonrajaan, koska lämmin ilma huoneessa nousee aina ylimmäksi. Siellä pyykki kuivui nopeimmin. Telineen  narut kulkivat kattoon kiinnitettyjen messinkisten rissojan kautta ja kiinnitettiin oikealla seinälle oleviin koukkuihin. Isompi pyykki pestiin saunalla, jossa vesi lämmitettiin saunan padassa ja käytettiin lipeää tai ihrasta keitettyä omatekoista saippuaa. Lakanat, ym. kuivattiin kesällä ulkona ja talvella liiterirakennuksen vintillä, jossa oli narut katossa.
Pakkasella pyykki jäätyi, mutta vähitellen jää haihtui ja siinä vaiheessa kuivahko pyykki tuotiin sisään.

Nurkassa oikealla on SIPULIN VERKKOPUSSI (11), jossa sipulit säilytettiin kuivassa ja siitä otettiin tarpeen mukaan käyttöön.
Nuoli oikealle (---->) osoittaa seinää, jolla oli kaksi kapeata ovea, toinen alunperin nk. APULAISEN HUONEESEEN, johon mahtui sänky, pari kaappia ja ikkuna ulkoseinällä, pieni komero perällä.
Lasten kasvaessa ei enää ollut apulaista ja siitä pienestä huoneesta tehtiin REMONTTIHUONE, käsityökaluja, ruuvipuristin, kaikenlaista pientä, myös lennokkien rakentamisessa tarvittavaa tilaa ym.... ja myöhemmin sen perällä olevaan komeroon Heikin kanssa tehtiin valokuvien kehitykseen tarvittava PIMEÄ HUONE, jossa oli suurennuskone, pullot ja altaat liuoksille, kopio ja suurennuspaperit, pihdit ym.  punainen lamppu ja oven edessä sisäpuolella vielä vanha huopa siltä varalta, että oven raoista ei pääse päivänvaloa huoneeseen.  

- Minulla on muuttojen jälkeen vieläkin täällä nykyisessä Rannassa liiterin vintillä tallessa kaikki nämä tarvikkeet, joita käytettiin muutettuamme tänne isovanhempien kuoleman jälkeen 1957 joulukuussa ja teimme täällä kylpyhuoneesta pimennettävän. Niihin tuli lisää vielä kinofimien kehityspurkki, jossa itse kehitettiin mustavalkoiset kinofilmit. Nämä tulivat tarpeettomiksi:
- Agfan väridiafilmien tultua käyttöön - kehitys Saksassa sekä valokuvausliikkeiden mustavalkoisten paperikuvien halventuessa filmivalmistajien kopiokonepalveluiden yhteydessä ja seuraavaksi vielä digikameroiden tullessa filmikameroiden tilalle.
Olin muutaman vuoden kouluaikana Järvenpään Kameraseuran jäsenenä. Se kokoontui kuukausittain Perhelän ravintossa. MInä keskityin valokuvaamiseen ja Heikki siirtyi purjelentoharrastukseen Järvenpään Ilmailukerhossa talvisin Tuusulanjärven jäällä ja kesällä Hyvinkään pienkonekentällä.

Toinen ovi johti nk. RUOKAKOMEROON, joka oli varsin tilava hyllyjä pitkällä seinällä ja takaseinällä. Viileämpi kuin keittiö, koska ei ollut lämmönlähdettä. Siellä säilytettiin ruoka-aineet, jauhot, ryynit (säkeissä osa) leivät, leivonnaiset, suolakurkut, vesipuolukat = 10-20  litran lasipurkeissa säilyivät tuoreina eivätkä ruvenneet käymään. Suolakurkut, punajuuret mausteliemisä. Voi ja margariini, rasvat säilytettiin myös tässä vähän viileämmässä tilassa.

Varsinaista kylmäsäilytystilaa nykyaikaisia jääkaappeja tai pakastimia ei tietenkään ollut. Kylmätilat = KELLARI  oli Mankelihuoneen alla. Etuosassa olivat mehut, hillot ym. ja takaosassa perunat, juurekset ym. Talvella etuosasta piti siirtää kaikki takaosaan, koska pakkanen tunkeutui ulko-oven läpi, mutta ei enää toisen oven läpi takaosaan.
Jos perunoita tms. oli enemmän, niin lisäksi oli toinen kellari varalla lähempänä Mannilantietä pienen metsikön etutörmässä. Metsiköstä käytettiin nimeä 'Tapiolanmäki'.


Keittiön nurkassa oli lasten leluja, KEINUHEVONEN (12) ja muutakin (13), josta en pysty erittelemään kantolaatikon sisältöä ja PAHVILAATIKOSSA (14) oli samankaltaista vähän pienempää leluja tms. koska lapsena äidin puuhatessa taloustöitä, niin pienenä lapset leikkivät samassa kohtuullisen tilavassa huoneessa.

Puuhellan tarvitsemat polttopuut tuotiin pihalta liiteristä PUULAATIKKOON (15), jonka päällys näkyy aivan oikeassa reunassa.
Puulaatikon yläpuolella oli hylly, jolla oli KAHVIMYLLY papujen jauhamista varten ja muistaakseni myös vaaka. Kahvi jauhettiin joko kotona hienoksi keittämistä varten tai sitten kaupassa oli sähkömylly, jossa ostamisen yhteydessä kauppas jauhoi kahvin. Pauligin paketeissa oli päällimmäisenä paketin päädyn muotoinen pahvinen keräilykuva - AUTONKUVIA. Näitä keräiltiin ja vaihdettiin kaksoiskappaleita kaverien kanssa. Samoin kerättiin ja liimattiin vihkoon tulitikkurasioiden ETIKETTEJÄ.

Isovanhemmilla oli muutamia lampaita kesällä siellä rannassa. Koska siellä ei ollut lampaille talvella lämmintä tilaa, niin lampaat olivat Untolan navetassa. Kovilla pakkasilla navetta saattoi viiletä ja pienet karitsat tuotiin välillä lämmittelemään Untolan keittiöön.

Keittiössä separoitiin myös Mielo-lehmän maidosta kerma ja kirnuttiin voitakin. Separaattori oli jännittävä laite. Keittiö oli lämmin, mielenkiintoinen ja monipuolinen kotitaloustöiden paikka.

Puuhella on edelleen ym, mutta kattolamppu on muuttunut keskellä kattoa olevaksi 2 putkiseksi loistevalaisimeksi, joka antaa kirkkaasti valoa koko keittiöön. 
Sitten vanha kaksiosainen astiakaappi on käytössä ja osien välisellä tasolla on kaksi teekannua (vahva tee + vesi), joista kaadettiin tarjoiltaessa kuppiin ensin vahvaa teetä ja sitten isommasta kuumaa vettä laimentaen teen sopivasti nautittavaksi. Kumollaan oleva pannumyssy oli kuumavesikannun päällä pitäen veden lämpimänä tarjoilun ajan.
Keittiön kaappipöytä on siirtynyt oikeaan nurkkaan ja sen paikalla on  pirttikalusto, jossa pöydän päässä oleva tuoli on 'kaksitoiminen aputuoli'. Kun tehtiin kotitaloustöitä tiskipöydän tms. äärellä, niin tuoli oli apuna siten, että tuolin selkänoja oli istujaan päin ja selkänojan levy kääntyi saranoilla vaakasuoraan, jolloin sen varassa voi istua samalla, kun työskenteli 'seisaaltaan'.

Kuva on otettu adventin-joulun aikaan, koska pöydällä on kynttilä.  
Oikeanpuoleinen kaappipöytä toimi samalla työtasona. Pistorasia oli silitysrautaa ym. varten. Silitettäessä tasolle levitettiin ensin pehmeä kangas ja sen päälle paksu valkoinen silityslakana alustaksi.
Valitettavasti ei ollut kuvaa Primus-keittimestä. Siinä oli poltin, jonka takareunasta nousi vaakatasossa oleva putkimallinen spriisäiliö. Säiliöstä laski pieni putki polttimen alle, johon valutettiin spriitä, sytytettiin tulitikulla - palava sprii kuumensi yläpuolellaan olevan pyöreän osan, niin että sprii hyörystyi ja paloi sinisillä liekeillä polttimen reijistä tullen pyöreänä kehänä kahvipannun tai kattilan alla.  
Sitä käytettiin kahvin, veden tms. keittämiseen, ettei tarvitse kuumentaa koko hellaa, jos ei ollut muuta ruuan valmistusta tai leipomista  samanaikaisesti.

Tuon ajan kuvissa tultiin keittiöön eteisestä ja näkyi ovi ruokahuoneeseen - ohitetaan, jatketaan kierrosta myötäpäivään:

Ruokahuoneen oven oikealla puolella oli vanhaan aikaan puuhella - kaapin ja sähköhellan kohdalla - leivinuuni tiskikoneen kohdalla - sen purkamisen jälkeen siihen siirrettiin keskuslämmityskattila, joka oli aivan aluksi pienessä yläkerran portaan alustilassa, johon on kapea käynti tuosta nurkasta sähköhella/tiskikoneen ja oikean reunan tiskipöydän välistä.

... avautuu ovi edellä kerrottuun pieneen 'apulaisen huone -> remonttihuone/pimeä huone', joka tässä vaiheessa on varastotilana.

Vanhaa tyyliä kunnioittaen remontoitu hyvällä maulla. Kauniisti otettu alkuperäiset hirret näkyviin, säilytetty peiliovet oikealla vievät pieneen 'apulaisen huoneeseen ja ruokakomeroon'.  

Tämä keittiön vieressä oleva huone, johon oli käynti keittiön lisäksi suoraan pääovelta ja sen eteisestä, toimi monta vuotta Sahan konttoristien asuntona, sillä huoneen yhteyteen oli rakennettu pieni pesuhuone/WC- tila.

Veranta oli aurinkoinen ja lämmin paikka jo keväällä. Villiviinit vähän varjostivat kesällä ikkunoista tulvivaa valoa. Vasemmassa reunassa on 'oviaukko' pieneen tilaan, jossa oli talon sähköpäätaulu. Siellä vaihdettiin sähkön sammuessa jossain päin taloa - uusi sulake paikoilleen. 

Tulimme takaisin eteiseen. Edessä ovat pariovet saliin. Ne tarvittiin, koska eteinen oli vähän viileämpi talvella ja lisäksi ulkoa oli kulku eteisen kautta vasemmalla olevaan keittiön viereiseen itsenäisenä asuntona  käytettyyn huoneeseen.
Rakentamisen aikoihin 1913 - oli tapana, että ovissa oli aina kahvan lisäksi avaimellinen lukko.

Kalustus / sisustus kuuluvat aina AA-kerhon kokoontumistilaan. -  Katon listakoristeet on peitetty korjauksen yhteydessä yhtenäisellä valkoisella pinnoituksella. Aurinko luo valoaan useiden suurten ikkunoiden kautta.

Salin toisessa päässä oli leveä oviaukko. Siinä oli alunperin valkoiset liukuovet, jotka työnnettiin sivuseinien sisään. Oviaukosta avautuu näkymä ruokahuoneeseen.

Äiti parsimassa sukkia. Vieressä on Singerin ompelukone käännettynä alas koneen valurautametallisen rungon päällä olevaan puiseen kaukaloon. Konepöydän oikeassa reunassa on molemminpuolin pienet laatikot päällekkäin. Niissä säilytettiin ompelutarvikkeita sekä koneen lisävarusteita. Kone toimi jalan painettavalla jalustalla, jonka liike siirtyi toisessa reunassa olevaan isoon vauhtipyörään. Sen ympärillä oleva nahkainen pyöreä hihna välitti liikkeen pystyssä olevan ompelukoneen oikeassa päässä pienen 'vauhtipyörän' akseliin...
Jossain tarkassa, hitaasti tehtävissä tikeissä, ompeleissa oikealla kädellä pyöritettiin sitä koneen pientä vauhtipyörää. - Ne sai yhtä hyvin pyörimään myös takaperin tarvittaessa.
Oli jännittävää seurata koneen nopeata työtä... ja sain luvan ommella sillä esim. paidan tms. alahelman pitkää suoraa reunaa.
Sormet piti tarkasti varoa laittamassa vasemman reunan ompelujalan lähelle - oli vaara että nopeasti liikkuva neula olisi pistänyt sormen läpi.

Aivan kuvan yläkulmassa oikealla on 'musta' Junghansin seinäkellon alaosa. Sen pyöreästä suuresta kellotaulusta opettelin kellonajat ja vieläkin pidän numeroilla olevasta pyöreästä kellotaulusta rannekellossakin, koska yhdellä silmäyksellä näki viisarien paikan - ajan ja helppo nähdä tunnit ym. sekä ennen tätä aikaa ja myös näkymän tästä ajasta eteenpäin pyöreällä taululla.
En pidä digitaalikellojen numerosarjasta -  se kertoo kyllä tarkasti NYT ajan, mutta siitä on hankala laskea mielessään numeroilla paljon on aikaa / mitä kellon kahden ja puolen tunnin kuluttua. Ympyrältä näkee kaiken yhdellä silmäyksellä.  

Sivuseinällä on äidin yläpuolella hänen äitinsä Ida Jänis Aarrevuon ja äidin isän Antti Jäniksen valokuvat.

Seinän osassa näkyy myös hyvin valkoisten liukuovien työntäminen väliseinän sisään = eivät haittaa näkyvyyttä tai vie tilaa kummankaan huoneen puolella. Väliseinissä ei ole lämpöeristystä ja siksi ovet mahtuivat hyvin seinän sisään.

 

Ruokahuoneen keittiön puoleisen päädyn / oven vasemmalla puolella oli nurkassa avotakka. Sen hormi johti samaan savupiippuun, johon seinän takana olevan puuhellan hormikin johtaa.

Takka on verhottu koristemaalatulla tiilellä ja aivan ylimpänä on kiiltäväksi hiottu punagraniittinen päällyslevy. Takassa poltettiin puuta ja samalla kun se toi lämpöä huoneeseen, takan tulessa voitiin paahtaa, leipaa, omenoita tms.
Uudenvuoden aattona oli tapana, että poltettiin takassa tulta ja kuumennettiin metallikauhassa tinaa, joka suli nestemäiseksi ja sitten kaadettiin nopeasti kylmää vettä täynnä olevaan sankoon takan vierellä ja valettiin uudenvuoden tinat!

Kuva on sodan ajalta. Heikki on jo puolivuotiaana nukkumassa ja äiti on yhdessä Liisan 2,5v kanssa takan äärellä. Lattialle levitettin istujan alle jokin peitto tai huopa.

Yhteen aikaan vanha Telefunken radio oli tuossa takan päällä, koska se kuului siitä sekä keittiöön että ruokahuoneen ja salin puolellekin.  Torstai-iltaisin tuli Markus-sedän lastentunti.
Aikuiset kuuntelivat maanantai-iltaisin radion kuunnelmia... ja lapset saivat mennä muualle, koska oli aikuisten ohjelmaa...

Olin seurannut tarkkaan, miten aikuiset avasivat Telefunkenin -  hitaasti lämpenevä putkiradio. Vasemmassa alakulmassa radioasemien lasisen taulukon reunassa oli pyöreä katkaisin, josta virta pantiin päälle, syttyi vihreä pyöreä valo lasin taakse - ja lasin oikeassa reunassa olevaa pyöreätä säädintä kääntämällä valittiin oikea radioasema, jonka nimi näkyi jossain kohdalla lasiosaa ja pystyosoitin liikkui vaakatasossa lasin takana.
Päätin avata itse radion ja vihreä valo syttyi - mutta lämpeneminen kesti ja luulin, että äänensäätö oli liian hiljaisella ja käänsin oikealle pyöreän säätimen ääriasentoon (nupit kaakkoon) ja hetken perästä lämmitessään radio alkoi 'huutaa' täydellä voimalla. Pelästyin ja aikuiset riensivät äkkiä kääntämään säätimen oikealle paikalleen. 

Kesäkuu 1956


Kuva 752 - 07 /  kesäkuu 1956
ISOKOKOINEN KUVA
Vanhempien makuuhuone
v 1957


Kuva 765 - 01 - 1957
ISOKOKOINEN KUVA





Kuva 765 - 01 - 1957
ISOKOKOINEN KUVA