USKON PERUSTUS

EVANKELIUMITEKSTI Joh. 4: 46-53

Tekstissämme nousevat esiin vanhemmat ja lapset. Tällä kertaa, vanhempien - tällä kertaa isän hätä lapsestaan / pojastaan. Isä oli "kuninkaan virkamies" (basilikos) = kuninkaallinen, kuninkaallista sukua tai myöskin kuninkaan palveluksessa oleva. Kapernaum kuului Herodes Antipaan hallintoalueeseen.

Kuninkaan virkamiehen, isän, oli täytynyt tietää Jeesuksesta, että Jeesus voi auttaa ihmisiä, sillä sanotaan, että "…kuultuaan Jeesuksen tulleen Juudeasta Galileaan, hän lähti Jeesuksen luo ja pyysi, että tämä tulisi parantamaan pojan…"

Poika oli hyvin vakavasti sairas. Taudista ei kerrota muuta kuin että hänellä oli kova "kuume" (pyretos, pyr) = tuli. Edelleen tässä yhteydessä sairaudesta käytetty sana "olla sairas, sairastaa", (esthenei, astheneoo) = olla sairas, olla heikko, (asthenes) = heikko, sairas, (a) - etuliite kumoaa varsinaisen sanan (sthenos) = voima (apothneskoo) = tässä tekstissä kuolla pois. Tämä sairastamisen sana esiintyy 113 kertaa UT:ssa. Sananmukaisesti lapsi oli siis niin kovassa kuumeessa, "tulikuuma" , että hän oli voimaton, heikentynyt niin, että oli kuolemaisillaan.

Paavalilla tuo sama sana sairastaa, heiketä, tarkoittaa "hetkeä, jolloin sielu eroaa ruumiista." Elinvoimat ovat niin heikentyneet, että lopulta tulee se hetki, jolloin sielu eroaa ruumiista."

Saarnaajan kirja sanoi saman kohtalokkaan ja ratkaisevan hetken yksinkertaisesti ja hyvin kauniisti "Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut." Saarn 12:7

Sanaa käytetään myös viljansiemenen, kuolemasta sekä hengellisestä kuolemasta.

Lapsen sairaus voi olla myös toisenlaista "heikentymistä, voimattomuutta", kun pitäisi kasvaa ja kehittyä, kasvu pysähtyy, hidastuu, heikkenee kehitysvamman tai muun kehityshäiriön vuoksi. Vaikka silloin sairauden eteneminen ei ole niin dramaattinen ja nopea - kuin kovassa kuumeessa, johon kuolee - vammaisuus kouraisee vanhempien, isän ja äidin sydämessä diagnoosin varmistumisen jälkeen vielä syvemmältä. Lapseni elää, mutta miten hän pystyy elämässä selviämään, mille tasolle hänen kehityksensä tulee jäämään… 1000 tuskaiset kysymykset risteilevät vanhempien mielessä. Vammaisuus ei sinänsä ole varsinaisesti sairautta, vaan erilaisuutta ja elämän monimuotoisuutta.

Näillä samoilla seuduilla, vuorisaarnan paikkahan on Galileassa Gennesaretin järven rinteillä, lähellä Kapernaumia, Jeesus oli vuorisaarnan jälkeen vieraillut Pietarin kodissa, jossa Pietarin anoppi oli ollut "kovassa kuumeessa" "tulikuuma" ja kerrotaan, että "Jeesus kosketti hänen kättään, ja kuume lähti hänestä. Nainen nousi vuoteesta ja alkoi palvella Jeesusta." Matt 8:14-15

Näillä seuduilla oli ehkä sana kiertänyt tästäkin tapahtumasta. Tästä kuulleena isä pyysi Jeesusta tulemaan myös hänen kotiinsa "tulikuuman lapsen luokse". Tällä Herodes Antipaan virkamiehellä oli suunnaton tuska, koska hänen poikansa taisteli kuumeessa elämässä pysymisestään, ettei hengitys pysähtyisi eikä vielä "sielu irtoaisi ruumiista".

Jeesus vastaakin yllättävästi "Te ette usko, ellette näe tunnustekoja ja ihmeitä." Isä ei tavoittele merkkejä tai ihmeitä, vaan hänen mieltään polttaa vain kysymys, miten hänen lapsensa ei kuolisi ja hän pyysi edelleen, että "Herra, tule, ennen kuin poikani kuolee." Ihmeet tai merkit, tai tapa, jolla Jeesus toimisi ei ollut tärkeä - vain lopputulos oli tarpeellinen. Miten me suhtaudumme siihen, jos Jumala toimiikin tai vastaa eri tavalla kuin me olemme ajatelleet ja suunnitelleet?

Jeesus näki isän hädän lapsestaan/pojastaan ja sanoi lohdulliset sanat, "Mene kotiisi, poikasi elää." Mies uskoi Jeesuksen sanaan, lupaukseen ja lähti liikkeelle. Hän oli valmis siihen, että Jeesus toimii toisin kuin hän oli itse ajatellut.

Olemmeko me valmiita muuttamaan suunnitelmiamme tai toimintaamme, jos Jumala toimiikin eri tavalla kuin me olemme halunneet ja pyytäneet?

Miehellä oli se kokemus, että Jeesus kuuli hänen tuskansa, otti vastaan hänen ahdistuksensa ja kuormansa. Isä tuli kuulluksi ja autetuksi.

Isän tuskan lapsesta olivat jakaneet hänen kanssaan koko hänen talonväkensä palvelijoita myöten. Lapsi oli ruvennut tervehtymään, kuume oli hellittänyt otteensa ja palvelijat halusivat heti lähteä viemään iloista sanaa isälle. Ei ollut kännyköitä tai muita viestimiä, ei voinut lähettää tekstaria, että nyt on käänne parempaan päin. Ainoa mahdollisuus oli lähteä kiireesti tavoittamaan häntä, juosta perässä. Matka oli ollut jalkaisin kuljettavana niin pitkä, että mies oli tavannut Jeesuksen eilen ja nyt oli seuraava päivä, jolloin hän oli vasta matkalla kotiin. Jalkaisin kivisiä polkuja kulkien oli kulku paljon hitaampaa kuin kestopäällystetyillä moottori- tai pikateillä.

Hän sai kuulla, että seitsemännellä hetkellä aamu kuudesta laskien, eli n. klo 13 lapsen kuume oli hellittänyt. Isälle selvisi, että parantuminen oli alkanut samalla hetkellä kuin Jeesus oli luvannut hänelle, että hänen "poikansa elää".

Talon väki oli elänyt mukana isän tuskassa lapsestaan ja sen vuoksi kerrottiin, että " hän ja hänen talonsa väki uskoivat Jeesukseen."

Psalmissa 50:15 luvataan: "Huuda minua avuksi hädän päivänä! Minä pelastan sinut, ja sinä kunnioitat minua."

Tänään vietämme myös uskonpuhdistuksen päivää ja evankeliumikirjan aiheena on "Uskon perustus" ja epistolatekstiksi on valittu mm. Lutherille tärkeä kohta, Room. 1: 16-17 "Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Sillä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: »Uskosta vanhurskas saa elää.» "

Lutherista on valmistunut elokuva, jota esitetään Helsingissä ja varmaan saadaan kohta Järvenpäähänkin. Minulla oli mahdollisuus käydä katsomassa sitä. Suosittelen kaikille, että käytte katsomassa, sillä siinä on varsin hyvin kerrottu uskonpuhdistajan henkilökohtainen taistelu uskomme sisällöstä ja tulkinnasta ja siitä seuranneet historialliset tapahtumat. Kerronta on sellaista, että se avautuu sellaisellekin katsojalle, joka ei ole 'seurakunta-aktiivi' eikä ehkä tiedä uskonpuhdistuksesta paljoakaan.

Mikä oli Lutherin löytö? Armo ja pelastus ei ole meistä lähtöisin eikä meidän varassamme, meidän tekojemme varassa. Me saamme seistä turvallisella pohjalla: "Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden." Me emme voi ansaita armoa, meidän ei tarvitse ansaita sitä. Evankeliumi vapauttaa meidät olemaan ihmisiä, sellaisia kuin olemme. Evankeliumi vapauttaa meidät todellisuuspohjalle. Sanonta: "Uskonto on oopiumia kansalle", ei pidäkään paikkaansa. Usko auttaa meitä katsomaan silmästä silmään ihmiselämän arkea, arjen ongelmia, syyllisyyttä, vastuuta, tuskaa ja kipua. Armo vapauttaa meidät.

Lutherin aikojen jälkeen tulivat monet pietistiset herätysliikkeet, jotka korostivat sitä, miten ihmisen tulee tuntea katumusta ja armon ikävää jne. Näiden painotukset eivät olleet Lutherillekaan tuntemattomia. Kerrotaan, että hänen luokseen tuli kerran eräs ihminen kysymään onko hänellä oikeutta rukoilla Isä Meidän - rukousta, kun hän ei tunne itsessään mitään hartaita tunteita tai Jumalan kaipuuta. Voiko hän silloin rukoilla vain ulkonaisesti, suullaan, näin pyhää rukousta?

Lutherin kerrotaan vastanneen miehelle, että Isä Meidän - rukous on Jeesuksen itsensä meille antama, niin pyhä ja sisältää niin paljon viisautta, että aivan ulkonaisesti pelkästään suullaankin sen lausuminen ja rukoileminen on hyödyllistä meille ja tekee kipeää perkeleelle.

Tervetuloa tänään ehtoollispöytään, kohtaamaan elämän todellisuus ja Jumalan armo ja pyhyys viinissä ja leivässä, Jeesuksen ruumiin ja veren sakramentissa. Tervetuloa lepäämään Jumalan armon ja rakkauden varassa.