Hyvin nukutun yön ja ravitsevan
aamupalan jälkeen lähdimme tutustumaan vielä pariin Sopronin alueen
nähtävyyteen ja sen jälkeen vielä illaksi Budapestiin.
Aamu valkeni syksyisen harmaana, mutta
mieli oli täynnä kaikkea jo tähän asti näkemiämme kauniita asioita.
Unkarilaiset isäntämme olivat yllättäneet meidät uusilla, ennen
näkemättömillä kohteillaan. János selvitteli vielä viimeisiä asioita
puhelimessa edessä olevan päivän tapahtumista.
Eilen illalla oli Sopronin evankelisessa
kirkossa jaossa mielenkiintoinen esite, jossa evankeelinen 4 %
vähemmistökirkko halusi nostaa profiiliaan enemmistön silmissä
kertomalla, esimerkkejä kuuluisista henkilöistä, jotka ovat / olivat
evankeelisia:
Meidän suomalaisten, luterilaisen
enemmistökirkon jäsenten ei ole helppo hahmottaa sitä henkistä
ilmapiiriä, jossa 4 % vähemmistökirkon jäsenet elävät Unkarissa. Heillä
on kuitenkin suuri rakkaus omaan kirkkoonsa ja seurakuntaansa ja he
esiintyvät kaikkialla tyytyväisinä ja iloisina omasta rakkaasta
kirkostaan / seurakunnastaan ja näkevät mielellään vaivaa sen
palvelemisessa kukin omalla paikallaan. - Meillä olisi paljon
oppimista heiltä tässäkin suhteessa.
Jonkin aikaa ajettuamme saavuimme
rikkaan ruhtinassuvun linnan luokse. Sadepilvet riippuivat niin
alhaalla, että linnan tornin huippu peittyi välillä sumupilveen.
Taidehistoriaan erikoistunut oppaamme seisoo vasemmalla oven edessä.
Oppaan johdolla lähdimme tutustumaan linnan eri osiin.
Sisäänkäynnin yläpuolella oli riippunut satojen vuosien ajan linnaa suojeleva täytetty krokotiili.
Sisäpihalla avautuu koristeellinen näköala. Ruhtinassuvun merkittävien henkilöiden figuurit
näkyvät ylimmän ikkunatason viereisissä seinämaalauksissa.
Maria ja Jeesus-lapsi linnan museohuoneessa.
Kaunis puinen alttarikaappi.
Useita satoja vuosia vanha kirkkolippu.
3/6 Koiviston perheestä.
* * *
Seuraavaksi siirryimme ihailemaan lehteriltä viereisen kappelin maalauksia ja alttaria.
Kaikkien Mikaelien ja Mikkojen "kaima" arkkienkeli Miikael.
Pyhä perhe Herodeksen vihaa pakenemassa Egyptiin.
* * *
Siirryimme edelleen kappelista linnan muihin museohuoneisiin, joissa oli Unkarin suurin yksityinen historiallinen
asekokoelma ja myös runsaasti kuvia ruhtinassuvun kuuluisista sotureista.
Vangin kahleita
Telotustuoli
Tykin ammuksia
Ruudin valmistukseen tarvittavia aineita.
Aseiden lukkoja
Seuraavassa huoneessa oli hevosten valjaita ym.
Jalustimia ja kannuksia
Satuloita
Satulalaukkuja, joita valmistettiin uusi jokaista edessä olevaa juhlatilaisuutta varten punaisesta nahasta.
* * *
Siirrymme keittiön puolelle.
Ruhtinassuvun astioita
Suuressa taikinakaukalossa alustettiin käsin useamman sadan leivän taikina.
Tämän linnan keittiöstä vietiin leivät myös useiden toisten linnojen keittiöille.
Kun ruhtinas matkusti johonkin, koko keittiöastiasto ja ruuanlaittovälineet seurasivat hänen mukanaan.
Keittiön valtava grilli, johon mahtui grillattava ruho kokonaisena.
Sen ajan mp3-soitin = kanarialintu. Se toimi myös häkävaroittimena. Jos lintu tuupertui, täytyi
nopeasti tuulettaa koko keittiö ilmassa olevan hajuttoman ja mauttoman häkäkaasun tähden.
Paloruisku keittiön eteisessä.
* * *
Siirrymme linnan kolmanteen eli vanhimpaan keskiaikaiseen osaan.
Menemme oikeanpuoleisesta ovesta jälleen asehuoneeseen...
Seuraava kerros alempana on vielä vanhempaa aseistusta
Kypärä ja miekka ja keihäs. Nämä sotilaat kulkivat hyökkäävän ryhmän kärjessä ja raivasi tietä takana tuleville.
Suurin osa näistä menetti aina henkensä kärjessä taistellessaan.
Rintahaarniskoja, jotka testattiin ampumalla haarniskaa.
Raskasta aseistusta
Tykin ammuksia, ensin tykin putkeen laitettiin ruutipanos, sen jälkeen iso ammus ja sen
eteen vielä pieniä ammuksia, jotta iso ammus saisi ne pienet ammukset lentämään laajemmalle alueelle.
Ontot ammukset täytettiin ruudilla, jolloin ne olivat kuin räjähtävät kranaatit.
* * *
Seuraavaksi pysähdyttiin ulkopihalla erittäin syvän vankityrmäksi rakennetun kaivon ympärille.
Kaivo oli niin syvä, että veden putoaminen ylhäältä alla olevaan veteen kesti 7 sekuntia....!
Tämän jälkeen lähdettiin palaamaan bussille.
Välillä saattoi mennä sateensuojaan muurin ampuma-aukkoon.
Näkymä linnan muurilta alas laaksoon.
Ja jälleen matkalla kohti seuraavaa kohdetta. Laskeuduimme linnan vuorelta alas laaksossa olevaan kylään...
Poikkesimme lounaalle... lounaspaikan vieressä loistivat vielä syksyn viimeiset kukkaset.
* * *
Seuraavaksi saavuimme vanhalle Itävallan ja Unkarin 'rautaesiripun' aikaiselle rajamuistomerkille, muistopuistoon.
Rautaesirippu avautui 19.8.1989.
Kahden piikkilanka-aidan välissä oli kolmas sähköistetty piikkilanka-aita.
Huomaa alaosan mitat, esirajavyöhyke kaivantoineen 500-2000 metriä, sitten 5 metrin ja 3 metrin erilaiset vyöhykkeet.
Tätä rajaa oli mahdoton ylittää.
Muutamat kuitenkin yrittivät sitä:
* * *
Muistopuistossa oli useita erilaisia kohteita:
Rajan murtumisen veistos
Murtumisen ja 'vankilan' portin avautumisen muistomerkin takana olivat selostuskilvet:
"19. elokuuta 1989 sorrettu kansa avasi vankilansa portin auttaakseen muita sorrettuja kansoja vapauteen."
* * *
"Rakennettu yleiseurooppalaisen vapaan kulkemisen 20-vuotispäivänä. Tätä tukivat Saksan Liittotasavalta ja Sopronin kaupungin ja läänin hallinto ja Berlin E.V. :n ystäväpiirit. Rajan v 1989 avaamisen muistoksi, joka johti Euroopan kahtiajaon päättumiseen."
* * *
Vanhan rajavyöhykkeen vartiotorni - nyt museonähtävyys vapauden puistossa.
* * *
Palasimme bussiin ja jatkoimme matkaa kohti Budapestiä. Sopronin alueella poikkesimme
vielä sopronilaiseen kuuluisaan viinitehtaaseen, sillä Sopronin alueella on valmistettu satojen
vuosien ajan valko- ja punaviinejä, joita viedään ulkomaille. Saimme seurata tehtaan esittelyä:
Tulkilla oli täysi työ tehtaan johtajan erityissanaston kääntämisessä.
* * *
Tämän kohteen jälkeen bussi suunnisti vesisateessa Budapestiä kohden:
Matka taittui hämärässä bussissa. Taisipa joku torkahtaakin pitkän päivän lukuisten kohteiden jälkeen.
Lähempänä Budapestiä kiitettiin isäntäväkeä sydämellisestä vastaanotosta niin kodeissa kuin seurakunnassa,
monipuolisesta ja yllätyksellisestä ohjelmasta ja mielenkiintoisista kohteista, joita emme olleet osanneet edes
aavistella etukäteen...
Neuvoston pj Vesa ja vpj Liisa kävivät yhdessä Jánoksen kanssa alustavan neuvottelun, jonka tuloksena sovittiin,
että seurakuntamme vuorostaan toivottaa elokuulla 2012 Vácin seurakunnan ryhmän tervetulleeksi Järvenpäähän.
"Ensi vuonna Järvenpäässä!"
* * *
Saavuimme n. klo 22 aikaan Hotelli La Primaan
Saimme huoneet ja niiden jakoa odoteltaessa Koiviston perhe testasi heti internet/atk - 'bisneshuoneen'
Eläköön, bisnesmiesten nopeat koneet..., lasten omat pelisivut ja isä tietysti Facebookissa!
Tässä yhteydessä täytyy kyllä totuuden tähden kertoa, että hotellissa oli ilmainen kuntosali, jossa isä lasten
kanssa ja välillä myös Niko kävivät pitämässä huolta fysiikan kunnossa pysymisestä matkan aikana.
* * *
Paluu matkakuvien koontisivulle
Taidehistoriaan erikoistunut oppaamme seisoo vasemmalla oven edessä.
Oppaan johdolla lähdimme tutustumaan linnan eri osiin.
Sisäänkäynnin yläpuolella oli riippunut satojen vuosien ajan linnaa suojeleva täytetty krokotiili.
Sisäpihalla avautuu koristeellinen näköala. Ruhtinassuvun merkittävien henkilöiden figuurit
näkyvät ylimmän ikkunatason viereisissä seinämaalauksissa.
Maria ja Jeesus-lapsi linnan museohuoneessa.
Kaunis puinen alttarikaappi.
Useita satoja vuosia vanha kirkkolippu.
3/6 Koiviston perheestä.
* * *
Seuraavaksi siirryimme ihailemaan lehteriltä viereisen kappelin maalauksia ja alttaria.
Kaikkien Mikaelien ja Mikkojen "kaima" arkkienkeli Miikael.
Pyhä perhe Herodeksen vihaa pakenemassa Egyptiin.
* * *
Siirryimme edelleen kappelista linnan muihin museohuoneisiin, joissa oli Unkarin suurin yksityinen historiallinen
asekokoelma ja myös runsaasti kuvia ruhtinassuvun kuuluisista sotureista.
Vangin kahleita
Telotustuoli
Tykin ammuksia
Ruudin valmistukseen tarvittavia aineita.
Aseiden lukkoja
Seuraavassa huoneessa oli hevosten valjaita ym.
Jalustimia ja kannuksia
Satuloita
Satulalaukkuja, joita valmistettiin uusi jokaista edessä olevaa juhlatilaisuutta varten punaisesta nahasta.
* * *
Siirrymme keittiön puolelle.
Ruhtinassuvun astioita
Suuressa taikinakaukalossa alustettiin käsin useamman sadan leivän taikina.
Tämän linnan keittiöstä vietiin leivät myös useiden toisten linnojen keittiöille.
Kun ruhtinas matkusti johonkin, koko keittiöastiasto ja ruuanlaittovälineet seurasivat hänen mukanaan.
Keittiön valtava grilli, johon mahtui grillattava ruho kokonaisena.
Sen ajan mp3-soitin = kanarialintu. Se toimi myös häkävaroittimena. Jos lintu tuupertui, täytyi
nopeasti tuulettaa koko keittiö ilmassa olevan hajuttoman ja mauttoman häkäkaasun tähden.
Paloruisku keittiön eteisessä.
* * *
Siirrymme linnan kolmanteen eli vanhimpaan keskiaikaiseen osaan.
Menemme oikeanpuoleisesta ovesta jälleen asehuoneeseen...
Seuraava kerros alempana on vielä vanhempaa aseistusta
Kypärä ja miekka ja keihäs. Nämä sotilaat kulkivat hyökkäävän ryhmän kärjessä ja raivasi tietä takana tuleville.
Suurin osa näistä menetti aina henkensä kärjessä taistellessaan.
Rintahaarniskoja, jotka testattiin ampumalla haarniskaa.
Raskasta aseistusta
Tykin ammuksia, ensin tykin putkeen laitettiin ruutipanos, sen jälkeen iso ammus ja sen
eteen vielä pieniä ammuksia, jotta iso ammus saisi ne pienet ammukset lentämään laajemmalle alueelle.
Ontot ammukset täytettiin ruudilla, jolloin ne olivat kuin räjähtävät kranaatit.
* * *
Seuraavaksi pysähdyttiin ulkopihalla erittäin syvän vankityrmäksi rakennetun kaivon ympärille.
Kaivo oli niin syvä, että veden putoaminen ylhäältä alla olevaan veteen kesti 7 sekuntia....!
Tämän jälkeen lähdettiin palaamaan bussille.
Välillä saattoi mennä sateensuojaan muurin ampuma-aukkoon.
Näkymä linnan muurilta alas laaksoon.
Ja jälleen matkalla kohti seuraavaa kohdetta. Laskeuduimme linnan vuorelta alas laaksossa olevaan kylään...
Poikkesimme lounaalle... lounaspaikan vieressä loistivat vielä syksyn viimeiset kukkaset.
* * *
Seuraavaksi saavuimme vanhalle Itävallan ja Unkarin 'rautaesiripun' aikaiselle rajamuistomerkille, muistopuistoon.
Rautaesirippu avautui 19.8.1989.
Kahden piikkilanka-aidan välissä oli kolmas sähköistetty piikkilanka-aita.
Huomaa alaosan mitat, esirajavyöhyke kaivantoineen 500-2000 metriä, sitten 5 metrin ja 3 metrin erilaiset vyöhykkeet.
Tätä rajaa oli mahdoton ylittää.
Muutamat kuitenkin yrittivät sitä:
* * *
Muistopuistossa oli useita erilaisia kohteita:
Rajan murtumisen veistos
Murtumisen ja 'vankilan' portin avautumisen muistomerkin takana olivat selostuskilvet:
"19. elokuuta 1989 sorrettu kansa avasi vankilansa portin auttaakseen muita sorrettuja kansoja vapauteen."
* * *
"Rakennettu yleiseurooppalaisen vapaan kulkemisen 20-vuotispäivänä. Tätä tukivat Saksan Liittotasavalta ja Sopronin kaupungin ja läänin hallinto ja Berlin E.V. :n ystäväpiirit. Rajan v 1989 avaamisen muistoksi, joka johti Euroopan kahtiajaon päättumiseen."
* * *
Vanhan rajavyöhykkeen vartiotorni - nyt museonähtävyys vapauden puistossa.
* * *
Palasimme bussiin ja jatkoimme matkaa kohti Budapestiä. Sopronin alueella poikkesimme
vielä sopronilaiseen kuuluisaan viinitehtaaseen, sillä Sopronin alueella on valmistettu satojen
vuosien ajan valko- ja punaviinejä, joita viedään ulkomaille. Saimme seurata tehtaan esittelyä:
Tulkilla oli täysi työ tehtaan johtajan erityissanaston kääntämisessä.
* * *
Tämän kohteen jälkeen bussi suunnisti vesisateessa Budapestiä kohden:
Matka taittui hämärässä bussissa. Taisipa joku torkahtaakin pitkän päivän lukuisten kohteiden jälkeen.
Lähempänä Budapestiä kiitettiin isäntäväkeä sydämellisestä vastaanotosta niin kodeissa kuin seurakunnassa,
monipuolisesta ja yllätyksellisestä ohjelmasta ja mielenkiintoisista kohteista, joita emme olleet osanneet edes
aavistella etukäteen...
Neuvoston pj Vesa ja vpj Liisa kävivät yhdessä Jánoksen kanssa alustavan neuvottelun, jonka tuloksena sovittiin,
että seurakuntamme vuorostaan toivottaa elokuulla 2012 Vácin seurakunnan ryhmän tervetulleeksi Järvenpäähän.
"Ensi vuonna Järvenpäässä!"
* * *
Saavuimme n. klo 22 aikaan Hotelli La Primaan
Saimme huoneet ja niiden jakoa odoteltaessa Koiviston perhe testasi heti internet/atk - 'bisneshuoneen'
Eläköön, bisnesmiesten nopeat koneet..., lasten omat pelisivut ja isä tietysti Facebookissa!
Tässä yhteydessä täytyy kyllä totuuden tähden kertoa, että hotellissa oli ilmainen kuntosali, jossa isä lasten
kanssa ja välillä myös Niko kävivät pitämässä huolta fysiikan kunnossa pysymisestä matkan aikana.
* * *
Paluu matkakuvien koontisivulle