Heidän suuri ponnistuksensa on ollut tämän uuden kirkon rakentaminen. Siitä lisää myöhemmin.









Etujoukkomme saapui vähän aikaisemmin. Meitä oli vastassa tulkki, opettaja Outi Karanko, joka opettaa Budapestin
yliopistossa suomen kieltä.






Hän halusi näyttää viime kesänä valmistuneen 'iltanuotiopaikan', jonka seurakuntalaiset olivat rakentaneet
kirkon viereen.











Jostain syystä meille ilmoitettu aika vierailuumme oli isännillä merkitty tuntia myöhemmäksi. Aika nopeasti he kuitenkin
ilmestyivät paikalle. Keskellä Pál Kezckó ja oikealla kirkon vahtimestari.




























Ilta alkoi nopeasti hämärtyä ja siirryimme sisälle kirkkoon.
















Kirkossa on niin hyvät urut, että kirkkomusiikin opiskelijat käyvät harjoittelemassa niillä ja soittavat yleisöllekin.




Niinpä mekin saimme nauttia urkumusiikista.


















Heillä oli soittovehkeet valmiina kirkossa ja kirkkoherra soitti kitaraa, toinen tuttu pappi säesti myös kitaralla oman
säveltämänsä ja sanoittamansa laulun rukouksesta. Kolmas soitti bassoa. Rumpali ei ollut päässyt paikalle.




Niinpä seuraavan kappaleen aikana kirkkoherra siirtyi rumpuihin...









Alttarin lasimaalauksissa on kerrottu lyhyesti pelastushistoria luomisesta lähtien - tähän päivään asti siten, että
kerronta etenee ylhäältä alaspäin sarake kerrallaan:














Kirkkoherra Pál Kezckó esitteli perheensä. Hänen vaimonsa on myös pappi.






Kirkkoneuvoston jäsen Arvi Kekäläinen esitti Järvenpään seurakunnan tervehdyksen ja Heli tulkitsi.





Järvenpään srk:n lähes 'prima vista' koottu uusi "Koivistolaiset"- bändi esittäytyi ja kertoi tulkille, ettei ole kertaakaan ehtinyt
harjoitella tätä esiintymistään...





Mutta hyvin se Koivistolaisten, kitara Vesa, soolo Laura ja basso Anttoni, esitys sujui ja sai runsaat aplodit.

PYHIINVAELTAJAN LAULU 1. Eilinen jääkön taa Huominen tulla saa Mutta elämä jatkuu tässä ja nyt Tässä on taivas ja maa KERTO: Joka päivä, joka hetki Käydä saamme voimassa Jumalan Joka päivä, joka hetki Laulu soi pyhiinvaeltajan 2. Joskus on synkkä yö Kasvoille viima lyö Mutta rohkeuden saamme, laulumme soi Työmme on Jumalan työ KERTO 3. Vahvakin kompastuu Hiljenee rohkein suu Mutta rakkaus kantaa, nousemme taas Luja on Golgatan puu KERTO 4. Nosta jo arka pää Lohduta itkevää Sillä Jumalan kansa, hiljaiset maan Teille on lupaus tää KERTO

* * *

(Vanhempi polvi muistaa edellisen 'Koivistolaiset' -yhtyeen = Kiviharjun sisarukset, ylioppilaita Järvenpään Yhteiskoulusta.)


Tämän jälkeen isäntäväki halusi esitellä meille kirkkorakennuksen muut tilat:



Tämä on heidän 'alasalinsa', jossa kirkkoneuvosto ja erilaiset harrastus/toimintarymät kokoontuvat.







Alasalin vieressä oli lapsityön huone, josta näkyy nyt vain avoin ovi käytävästä.

* * *

Siirryimme takaisin yläkertaan:




Kirkkosalin vieressä oli paljeovilla erotettava seurakuntasali.





Salin takaseinässä oli jälleen kaunista kristillistä taidetta, Kristuksen kärsimystie, sikäläinen "Ristin tie".








Seurakuntasalin vieressä oli hyvin tilava aula, joka toimi myös kahviona:







Kahvion seinille oli koottu heidän suosimansa sarjakuvataulut, jotka olen siirtänyt yhdeksi pdf-tiedostoksi.
Sarjassa ei ole lainkaan puhekuplia, joten kuvien katselu sujuu hyvin unkariksi ja suomeksi:

Klikkaa pdf-tiedosto

Sitten kiiteltiin puolin ja toisin ja luvattiin, että kuvat näkyvät myöhemmin netissä.

Veisattiin yhdessä iltavirsi:






Vierailu oli mieluisa uusi tuttavuus suomalaisten ja unkarilaisten kesken.

Outi Karanko kertoi, että Budapestissä asuvien suomalaisten "kauneimmat joululaulut" - tilaisuus vietetään aina täällä.

Köszönöm szépen  -  jó éjszakát kívánok!

* * *

Ilta oli jo vaihtunut yöksi:





































* * *


'Kotimatka' hotellille ajettiin metrolla:





Matkalla hotelliin tuli nälkä ja koivistolaiset ja harjuvaarat päättivät pistäytyä paikallisessa Burger Kingissä:

 




Aidot unkarilaiset Burger-papit päivystysvuorossa!




* * *

Paluu Vácin matkan kuvien koontisivulle