13. Kolminaisuuden päivän jälkeisen sunnuntain 
saarna Unkarissa ystävyysseurakunnan Vácin ja Rádin kirkoissa 
21.8.2005

Saarnateksti Ilmestyskirja 3:1-6

 1. "Sardeksen seurakunnan enkelille kirjoita: "Näin sanoo hän, jolla on Jumalan seitsemän henkeä ja seitsemän tähteä: "Minä tiedän sinun tekosi. Sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut
 2. Herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan. Olen havainnut, että tekosi eivät täytä minun Jumalani vaatimusta. 
 3. Muista, kuinka kuulit sanan ja otit sen vastaan, tarkkaa sitä ja tee parannus. Ellet ole hereillä, minä tulen kuin varas, yllätän sinut hetkellä, jota et aavista. 
 4. "Muutamia sinulla sentään on Sardeksessa, jotka eivät ole tahranneet vaatteitaan. He saavat käyskennellä minun seurassani valkeissa vaatteissa; he ovat sen arvoisia. 
 5. Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä. 
 6. "Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille.

Sardes oli Vähän Aasian mahtavimman valtion, muinaisen Lyydian pääkaupunki. Se oli yksi koko vanhan ajan suurimmista kaupungeista. Mahtavimmillaan se oli vuosina 600-550 eKr. Sardeksen halki virtasi kultaa tuottava Paktolos joki ja Sardes oli tunnettu valkoisesta villastaan. Viimeinen rikkaudestaan kuuluisa kuningas oli Kroisos. Koores valloitti Sardeksen  ja Persian satraapit hallitsivat kaupunkia.

Sardes joutui Rooman vallan alaisuuteen 113 eKr. ja maanjäristys tuhosi sen 17 jKr., mutta Rooman keisari Tiberius rakennutti sen uudelleen ja siellä oli n. 100 000 asukasta. Sinne oli asettunut asumaan juutalaisia ja heidän keskuudessaan oli hyvin pian Jeesuksen kuoleman, ylösnousemuksen ja taivaaseen astumisen jälkeen syntynyt kristillinen seurakunta. Myöhemmin luonnonmullistukset tuhosivat sen jälleen ja nykyisin sen paikalla on pieni turkkilainen kylä.

 
Sardeen seurakunta oli ollut elävä, mutta Johanneksen voimakkaiden sanojen mukaan  ”sinä olet elävien kirjoissa, mutta sinä olet kuollut.” Tilanne ei kuitenkaan ollut onneksi näin surullinen. Johannes jatkaa: ”herää ja vahvista sitä, mikä vielä on jäljellä, mikä jo oli kuolemaisillaan.”

Seurakunta ei voi kuolla, koska se syntyi ensimmäisenä helluntaina Pyhän Hengen vaikutuksesta ja on näin Jumalan perustama. Mutta seurakuntalaisten hengellinen elämä voi muuttua ja seurakuntalaisten suhde Jumalaan voi etääntyä. Jos ihminen katkaisee suhteensa Jumalaan ja kääntää hänelle kokonaan selkänsä, niin ihminen kuolee hengellisesti. Vain Jumalan Pyhä Henki voi hänet uudestaan kutsua Jumalan yhteyteen. Sen kutsun esittämiseen tarvitaan useimmiten kuitenkin ihmisiä, meitä seurakunnan jäseniä.

 
Sardeen seurakunnan eli seurakuntalaisten tilanne ei kuitenkaan ollut näin surullinen. He eivät olleet kokonaan luopuneet Jumalasta ja kääntäneet hänelle selkäänsä. Johannes sanoo, että seurakuntalaiset ”olivat kuolemaisillaan” - lähellä vakavaa hengellisen kuoleman ja Jumalasta irtautumisen pistettä.

Syitä tähän irtautumiseen ja hengellistä kuolemaa kohti kulkemiseen ei kerrota tarkemmin.  

On monia asioita, jotka voivat johtaa ihmistä eroon Jumalasta:

1.     Ihmisen väsyminen

Ihmisen voimavarat ovat rajalliset. Työ vie päivästä / viikosta / kuukaudesta suurimman osan. Samoin kodin tehtävät, lapsista ja perheestä huolehtiminen. Voi olla myös sairautta ja monenlaista huolta perheenjäsenistä, ystävistä, työtovereista tai sukulaisista. Monet ihmiset hoitavat kotona vaikeasti sairaita tai kovin huonokuntoisia vanhuksia. Ihmiseltä katoavat silloin riittävän levon jaksot. Ihminen uupuu ja väsyy yli voimiensa. Hän ei jaksa enää pitää huolta omasta jaksamisestaan, vaan nääntyy liian suurten paineiden keskellä. Hän menettää elämänsä hallinnan. 
 

2.     Ihmisen Jumala-kuvan vääristyminen

Ihminen on löytänyt yhteyden Jumalaan ja seurakuntaan. Hänellä on hyvä olla seurakunnan yhteydessä. Hänellä on kuitenkin itsellään vääristynyt kuva Jumalasta. Monilla on liian ankara Jumala-kuva. Esimerkiksi sellainen, joka ei armahda, vaan vaatii ja uhkaa meitä ja pakottaa eikä rakasta meitä. Vapahtajan sijasta meidän Jumalamme onkin rankaiseva tuomari.

Kukaan ei jaksa elää tällaisen vaativan, rankaisevan ja tuomitsevan Jumalan yhteydessä – sellaisessa yhteydessä, josta puuttuu rakkaus ja anteeksiantamus. Jeesus sovitti kuitenkin meidän syntimme, armahti, antoi anteeksi ja ristin ryövärikin uskalsi kuolla Jeesukseen luottaen.  

3.     Lisäksi voi olla monia muita asioita, jotka vievät meidät poispäin Jumalasta. Voi olla sellaisia syntejä, joita haluamme tehdä emmekä välitä siitä, mitä Jumalan sana meitä ohjaa tekemään.  

Johannesta kehotettiin ”valvomaan” ja ”vahvistamaan sitä, mikä vielä on jäljellä, sitä, mikä jo oli kuolemaisillaan.”  

Jeesus sanoi tässä näyssä Sardeen seurakunnalle, että "Minä tiedän sinun tekosi.” Jeesus tietää meidän elämämme, tekomme, tekemättä jättämisemme, mielemme sisäiset asiat, millainen Jumala-kuva meillä on, miten se poikkeaa Raamatun rakastavasta ja anteeksi antavasta Jumalasta, kaiken meistä.

Jeesus ei tuomitse meitä, vaan hän etsii kadonneet, uupuneet, väsyneet, jotka ovat ”kuolemaisillaan”, joissa vielä ”henki pihisee”, niinkuin on tapana sanoa.  

Jeesus on heikkojen, epäonnistuneiden ja väsyneiden ihmisten Vapahtaja.

Jesajan kirjassa 42:1-4 sanotaan Jeesuksesta:

” 1. Katso: minun palvelijani, jolle minä annan voiman, minun valittuni, johon olen mieltynyt. Henkeni olen laskenut hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen.

 2. Ei hän huuda eikä melua, ei kuulu hänen äänensä kaduilla. 
 3. Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden. 

 4. Eikä hän murru, ei himmene hänen liekkinsä, vaan hän saattaa kaikkialla oikeuden voimaan. Hänen opetustaan ikävöivät kaukaiset rannat.”  

Lampun liekin sammuttaminen oli kuolemantuomion merkki. Murtuneen ruo’on murskaaminen osoitti julmuutta. Jeesus ei te niin. Jeesus ei murskaa murtunutta eikä sammuta hiipuvaa liekkiä. Jeesus sanoo kaikille väsyneille ja uupuneille ihmisille:

Matt 11: 28-29. "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon. 29. Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon. 
 30. Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt."

Jeesus hoitaa väsyneen ihmisen, Jeesus antaa uudenlaisen, oikean ja todellisen Jumala-käsityksen rakastavasta ja anteeksiantavasta Jumalasta.  

Jeesus asettaa ihmisen elämän arvot paikoilleen. Sellaisissa elämänolosuhteissa, joissa ihminen on sairauden tms. keskellä vaikeissa elämäntilanteissa, Jumala lupaa: 5.Moos 33:25. ”…hänen voimansa on uusi päivästä päivään.” (Vanha käännös: ”Niin kuin sinun päiväsi, niin on voimasikin oleva.)  

Mitä merkitsee seurakunnalle, Sardeen, Vácin, Järvenpään seurakunnille, että meillä on tällainen Jumala, rakastava Jeesus, joka etsii nääntyneet ja uupuneet, armahtaa langenneet, antaa levon väsyneille ja auttaa ihmiset oikeaan suhteeseen rakastavaan ja anteeksiantavaan Jumalaan?

Se merkitsee seurakunnan jäsenten uudistumista. He lakkaavat olemasta ”kuolemaisillaan”. Se merkitsee myös, että yhä uudet ihmiset haluavat uskoa tähän Jumalaan ja tulla seurakunnan yhteyteen, seurakunnan jäseniksi, koska he eivät löydä mistään muualta tällaista rakastavaa Vapahtajaa.  

Jeesus ei anna lohdutusta vain tämän elämän vaikeuksien ja pettymysten keskellä, vaan hän antaa myös ikuisen lohdutuksen ja iankaikkisen elämän, kun aikamme täällä päättyy. Ilmestyskirjassa Jeesus lupaa: 

”Se, joka voittaa, saa ylleen valkeat vaatteet, enkä minä pyyhi hänen nimeään elämän kirjasta, vaan tunnustan hänet omakseni Isäni ja hänen enkeliensä edessä.” 

Jaakko Harjuvaara

paluu Orvokin ja Jaakon kotisivulle

paluu saarnasivulle



Viimeisin päivitys 24.9.2005