liturgia ja saarna: Jaakko Harjuvaara
kanttori ja urkuri: Heikki Ruokonen
tekstin luku: Esteri Kokkonen
kuoro: Lauluyhtye Denari

VIRRET (1963 virsikirja):
433 ”Sinua Jeesus odotan, sua sydämeeni halajan…”
113 ”Ajalla autuaalla me sinua Kristus kiitämme…”
398 ”Herrasta veisaa kieleni…”
210:1-2 ”Mun sydämeni temppelin mä Jeesus avaan sulle…”
427 ”On ihanata ylistää sinua Jumalamme…”
399:5 (”Jumala ompi linnamme”) 5säk. ”Kun kanssamme
on Jumala, hän avun meille…”

TEKSTI:
Psalmi 100:1-5
”Kiitosuhri-virsi. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa. Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla. Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat. Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä. Sillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.”

SAARNA:
”Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien meidän kanssamme.”

Viidenkymmenen vuoden taival koulun historiassa on pitkä aika paikkakunnalla, joka vasta pari vuotta sitten vietti 25-vuotisjuhliaan itsenäisen kuntamuodon puitteissa. Koulu on näin ollen ollut edelläkävijänä paikkakunnan kehityksessä. Tällaisessa tilanteessa meidän on syytä katsella hieman aikaa sekä eteenpäin että taaksepäin.

Kun puhutaan 50 vuoden ajanjaksosta koulun historiassa, on kysymys sukupolvien työstä. On kysymys Jumalan uskollisuuden pysymisestä ”polvesta polveen” niin kuin psalmitekstin loppujakeissa kuulimme luettavan: ”….Herra on hyvä, hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.”
Psalminkirjoittaja mainitsi pohjan ja perustan tälle Jumalan uskollisuudelle polvesta polveen. Kirjoittaja sanoi: ”Jumalan armo pysyy iankaikkisesti” – siis vielä kauemmin, aina iäisyyteen asti. Jumalan armon iankaikkisesta voimasta mekin saamme ammentaa voimia elämäämme. Vanhan Testamentin kirjoittaja sanoo jo siellä Raamatun alkulehdillä: ”Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala ja sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.” 5.Moos 33:27

Viisikymmentä vuotta jatkunut sitkeä uurastus ja työ Järvenpään Yhteiskoulun historiassa on meille todistus Jumalan uskollisuudesta ”polvesta polveen”. Onhan tänä ajanjaksona jo monta oppilaspolvea tullut koulun ensimmäiselle luokalle, käynyt koulunsa ja siirtynyt viimeiseltä luokalta elämän keskelle. Vaikka näemmekin näin Jumalan uskollisuuden osoituksen paikkakunnallemme Yhteiskoulun 50-vuotisessa historiassa, täytyy meidän todeta, että tämä Jumalan uskollisuuden osoitus ei olisi ollut mahdollista ilman ihmisiä.

Mikään asia tässä maailmassa ei mene eteenpäin ilman asialleen omistautuneita ja sitä rakastavia ihmisiä. Kun puhumme koulun historiasta, ei ole kysymys jonkin laitoksen historiasta, vaan elävien ihmisen historiasta, ihmisten, jotka ovat sitkeydellä ja rakkaudella tehneet työtänsä koulun hyväksi.

Jumala uskoi jo pelastushistoriansakin toteuttamisen ihmisten varaan, ihmisten kautta toteutuvaksi. Luonnon kehitys ja kulku menee eteenpäin Luojan säätämien luonnonlakien puitteissa. Lajit muuttuvat ja kehittyvät, entiset väistyvät ja uusia tulee sijaan. Taivaankappaleet kiertävät radoillaan ja maailmankaikkeuden järjestelmät pysyvät voimassa ja kulkevat eteenpäin Luojan osoittamassa järjestyksessä.

Mutta pelkästään tämä luomakunta ei tyydyttänyt Jumalaa. Hän loi ja asetti ihmisen kuvaksensa, toteuttamaan hänen luomistarkoituksiaan ”viljelemään ja varjelemaan” Jumalan luomaa maailmaa (1.Moos 2:15). Tämä ”viljeleminen ja varjeleminen” antoi ihmiselämälle tarkoituksen, kutsumuksen ja elämäntehtävän luomakunnan keskellä. Jumala antoi ihmiselle tehtävän myötä vallan, vapauden ja vastuun tehtävän toteuttamiseksi.

1.    Vallan muokata, muovata ja käyttää hyväkseen luomakuntaa. 
2.    Vapauden toimia niin kuin parhaaksi näkee tehtävänsä toteuttamisessa. Vapauden valita toimintatavat ja päämäärän ja suunnitella toiminnan sen mukaiseksi.
3.    Vastuun tehtävänsä toteuttamiseksi tai täyttämättä jättämisestä. Vastuun toimintatavoista ja vastuun tuloksista.

Tämä vastuu varmasti koettiin myös Järvenpään Yhteiskoulussa, kun joka aamu hiljennyttiin rukouksiin. Pyydettiin siunausta päivän työlle. Ilman siunausta tunnettiin oma voimattomuus selviytyä tehtävistä, jotka päivä toi tullessaan. Ovathan meille tuttuja virren sanat aamurukouksista:

”Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ.”
tai
”Totuuden henki, johda sinä meitä etsiessämme valkeudun teitä, tietomme siunaa.”

Viljeleminen ja varjeleminen merkitsi kaikinpuolista työtä ja toimintaa, ei vain tehdassalin meluista työympäristöä ja sen tuomia tehtäviä, tai pellon muokkaamista, kyntämistä, kylvämistä tai kasvihuoneen sadon korjaamista sanan varsinaisessa merkityksessä. ”Viljeleminen ja varjeleminen” merkitsi myös voimakkaasti hengen viljelyä ja varjelua. Ihmisen tuli kehittää henkensä lahjoja, kykyjä ja tietämystään mahdollisimman pitkälle eteenpäin ponnistellen ja työtä tehden, tehtäväänsä paneutuen. Ihmisen tehtävänä oli myös varjella hengen lahjojansa, taitojaan ja opettaa käyttämään näitä oikein hyvän ja oikean palvelukseen. Ihmisellä oli tässäkin tehtävässä vapaus, valta ja vastuu. Vastuu kaikkien hyvien lahjojen antajalle, Luojallemme, Taivaalliselle Isällemme ja Vapahtajalle Jeesukselle Kristukselle, ”jonka kautta kaikki on luotu ja pysyy voimassa.”

Tätä tehtävää omalla osuudellaan, työsarallaan on ollut 50 vuoden ajan toteuttamassa Järvenpään Yhteiskoulu. Sanoin jo alussa, että tämä koulu ei ole mennyt eteenpäin itsestään, pelkästään johtokunnan kokouksella ja pöytäkirjan päätöksillä. Aina on tarvittu ihmisiä, jotka ovat suunnitelleet, toimineet, valmistelleet asioita, jälleen ihmisiä, jotka ovat panneet täytäntöön suunnitellut ja päätetyt asiat. Laaja joukko on niitä ihmisiä, jotka ovat sitkeällä uurastuksellaan ja suurella rakkaudella työskennelleet koulun hyväksi. Joukossa ovat mukana opettajat, oppilaat, vahtimestarit, siivoojat, talonmiehet, lasten vanhemmat jne. Jokaista on tarvittu, jotta kokonaisuus on voinut toimia. – Koulun historia on ihmisten historiaa, niiden ihmisten, jotka rakkaudella ovat olleet viemässä työtä koulussa eteenpäin.  Näin on ollut mahdollista välittää aina uusille polville edellisten polvien tiedon ja taidon kehitys keskellä muuttuvaa yhteiskuntaa.

Psalminkirjoittaja sanoi: ”Herra on hyvä, hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.” Tämän vuoksi mekin olemme kokoontuneet kiitosjumalanpalvelukseen.

Koulu ei ole koskaan voinut kouluttaa meitä loputtomiin, vuodesta toiseen, jatkuvasti. Jokaiselle oppilaspolvelle on tullut aika – toisille nopeammin, toisille myöhemmin aika, jolloin läksyt on luettu, tutkinnot suoritettu ja on tullut eteen aika astua koulusta ulos elämään. Elämän keskelle on siirrytty niillä eväillä, mitkä koulu antoi. Emme voi sanoa vain yleisluontoisesti koulu, vaan ne ihmiset, joilta opimme asioita, niin opettajilta kuin koulutovereilta. Koulu avasi meille oven elämään. Olemmehan Jumalan armosta syntyä maailmankolkkaan, maahan, jossa oli kouluja ja oli mahdollista päästä kouluun.

Elämän koulussa asiat mitattiin meiltä ehkä toisin kuin osasimme odottaa. Elämä toi mukanansa monia koettelemuksia, joissa elämänusko ja –perustukset tulivat koetelluiksi ja punnituiksi uudestaan toisista lähtökohdista käsin kuin osasimme odottaa.

Juhlien yhteydessä meillä on tapana aina katsella asioita sekä eteen- että taaksepäin. Nyt olemme katselleet taaksepäin. Kun katselemme eteenpäin Jumalan armon, iankaikkisen armon varassa ja näkökulmasta, on meillä kaikilla edessä vielä Suuren Koulumestarin toimittama tutkinto. Se on tutkinto, jossa me jokainen suurimmasta pienimpään armottomasti reputamme. Roomalaiskirjeessä 3:10-12, 23-24  nimittäin sanotaan: ”…ei ole ketään vanhurskasta, ei yhden yhtäkään, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet...sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan, sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. Jumala on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.”

Psalminkirjoittaja sanoi: ”Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.” Meillä on neljännen rukouspäivän, kiitospäivän jälkeinen viikko, kiitosviikko. Olemme kokoontuneet yhteiseen jumalanpalvelukseen kiittämään ja ylistämään Jumalaa hänen uskollisuudestaan ”polvesta polveen”, luomistarkoituksensa toteuttamisesta Järvenpään Yhteiskoulun 50-vuotisen historian kautta.

Meillä on samalla aihetta kiittää ja ylistää Jumalaa toisestakin syystä. Olimmepa läpäisseet sitten koulumme hyvin tai vähemmän hyvin, meillä kaikilla, jokaisella, on rakastava Vapahtaja. Hän on sovittanut meidän syntimme ja avannut meille elämän oven aina iankaikkista elämää myöten. ”Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti”, sanoi psalminkirjoittaja. Meidän Vapahtajamme on meidän puolestamme suorittanut Suuren Koulumestarin kasvojen edessä sen tutkinnon, jossa me kaikki olisimme armotta reputtaneet, aivan jokainen. Vapahtajamme ristinkuoleman ansiosta me saamme kuulla siinä tutkinnossa sanat: ”Sinut on hyväksytty, sinä olet läpäissyt Kristuksen sovitusteon tähden.”
Soikoon sydämestämme kiitos ja ylistys Jumalalle tästä suunnattoman suuresta armosta.

Seuratkoon rukouksemme ja siunauksemme muuttunutta koulua, sen opettajia, oppilaita ja henkilökuntaa heidän ponnistellessa vaikeassa tehtävässään eteenpäin toiselle puolivuosisataistaipaleelle.

Lauluyhtye Denari lauloi nuoren seurakunnan laulun ”Lapsen lailla”, sanat Hilja Haahti:

Suo mun Herra huolta vailla
tehdä matkaa lapsen lailla
Isän saattaessa,
tiellä varjellessa.

Täysi rauha rinnassani
matkan määrä toivonani
lapsen onnen syvyys,
isän hellä hyvyys.

Joskus sataa joskus paistaa.
Saan mä riemut vaivat maistaa.
Isä tietää kyllä
pitää voimat yllä.

Näen loiton tumman rannan,
senkö säikyttää mä annan?
Ei ei turman yötä,
Isä seuraa myötä.

Venhossansa turvaisasti
 uinun silloin aamuun asti.
Herään ihme valoon,
saavun isän taloon.

RUKOUS:
Taivaan ja maan Herra, kaiken armon Jumala, jonka laupeus on loppumaton ja jonka uskollisuus pysyy suvusta sukuun.
Me olemme mahdottomat kaikkeen siihen hyvyyteen, jota olet meille osoittanut. Sinulle olkoon kiitos ja ylistys jokapäiväisestä leivästä, rauhasta ja lain suomasta vapaudesta, kodista ja kutsumuksesta, terveydestä ja ilosta, uskollisesta rakkaudesta ja ystävyydestä ja kaikista ajallisista lahjoista, joita sinun laupias kätesi meille antaa.
Mutta ennen kaikkea me ylistämme sinun armosi runsaudesta sanassasi ja sakramenteissasi, seurakunnassasi ja pyhien yhteydessä, sinun Poikasi rististä, ylösnousemuksesta ja iankaikkisuuden toivosta.
Anna anteeksi epäuskomme ja itsekkäät huolemme. Taivuta mielemme ja kielemme ylistämään sinun nimeäsi ja suo tämän päivän muistuttaa meitä siitä suuresta taivaallisesta ylistyksestä, jota sinun kansasi kerran pyhien täydellisessä yhteydessä veisaa iankaikkisesti.
Aamen.

Jaakko Harjuvaara

* * *
Paluu Järvenpään Yhteiskoulun ja Lukion seniorit ry:n sivustolle

Viimeisin päivitys 6.7.2009